Elämänhallinnan saavuttaminen edellyttää motivatiota

Motivaatio on toiminnan voima: se suuntaa ja virittää suoritukseen, joka onnistuu ihmisen valmiuksista riippuen. Motivaatiotaso vaihtelee eri tilanteissa ja eri aikoina hyvin paljon.

Motivaatio on se psyykkinen tila, millä vireydellä, aktiivisuudella ja ahkeruudella yksilö tietyssä tilanteessa toimii saavuttaakseen tavoitteensa. Usein ihmiset eivät ole tietoisia omasta motivaatiostaan. Sigmund Freud havaitsi, ettei ihminen ei useinkaan ole tietoinen siitä, mitä hän haluaa ja miksi.

Motivaation taustalla on biologisia, sosiaalisia, emotionaalisia ja kognitiivisia tekijöitä. Perusmotiivit ovat suhteellisen pysyviä eli ne eivät vaihtele tilannesidonnaisesti, vaan ohjaaavat meitä jatkuvasti; esim. jos ihmisellä on vahva riippumattomuuden tarve, hän pyrkii olemaan riippumaton joka tilanteessa ja joka päivä.

Ihmisellä on yhdeksän perustunnetta: mielihyvä, kiinnostus, hämmästys, suuttumus, pelko, suru, vastenmielisyys, inho ja häpeä. Nämä kaikki antavat emotionaalisen, tunneperäisen sävyn vastaanotettaville ärsykkeille ja niillä on motivoiva tehtävä. Kun ne parantavat hyviä asioita ja huonontavat huonoja, ne saavat meidät välttämään muun muassa tiettyjä tilanteita ja henkilöjä ja toisaalta lähestymään toisia tilanteita ja henkilöjä.

Hevosta voi hyödyntää herättämään motivaatiota ja avaamaan tunnelukkoja. Hevosen motivoivia elementtejä ovat koko, komeus, fyysisyys ja haasteellisuus. Tunnelukkojen avaamisessa hyödynnetään hevosen tunnevuorovaikutustaitoja, minkä vuoksi hevosen on otettava kontaktia ihmiseen ja oltava aktiivinen. Hevosella ei saa olla aikaisempien kokemusten myötä tulleita, vuorovaikutusta häiritseviä traumoja tai jännitteitä, koska sen on pystyttävä aitoon ja vilpittömään kohtaamiseen.

Motivaatio jaetaan sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Tekeekö ihminen töitä palkan eteen (ulkoinen motivaatio) vai kokeeko hän työniloa (sisäinen motivaatio)? Sisäisesti motivoituneen toiminnan tyydytys tulee itse tekemisestä, ei niinkään esim. ulkoisista palkkioista. Kun ihminen on tyytyväinen omaan työhönsä ja kokee tekemisen iloa työtä tehdessään, motivaatio on sisäisesti välittynyt; tämä liittyy työn sisältöön, monipuolisuuteen, haastavuuteen ja mielekkyyteen.

Sisäiset tekijät ovat tarvehierarkian yläpäästä ja liittyvät läheisesti ihmisen itsensä toteuttamisen, kehittämisen ja pätemisen tarpeisiin. Sisäiset tekijät tulevat ihmisen sisältä ja ovat pitkävaikutteisempia kuin ulkoiset tekijät, ja ne ilmenevät tunteiden muodossa: kun ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on halu oppia uutta, kehittyä tehtävässään ja tehdä merkittävää työtä. Näistä syistä sisäiset palkkiot ovat yleensä tehokkaampia kuin ulkoiset palkkiot.

Ulkoiset motivaattorit tulevat ihmisen ulkopuolelta, ja ne välittää joku toinen henkilö, organisaatio tai sen edustaja. Ulkoisia motivaatiotekijöitä ovat palkka, kannustus, palaute, ulko-puolinen tuki ja osallistumismahdollisuudet; nämä tyydyttävät alemman tason tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tarvetta. Ulkoiset palkkiot ovat kestoltaan lyhytaikaisia ja tarvetta niiden saamiseksi esiintyy usein; kun palkkio on saatu, motivaatio sammuu. Joskus kuitenkin ”nälkä kasvaa syödessä” ja päämäärän saavutus vain vahvistaa motivaatiota.

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on lapsille, nuorille tai aikuisille suunnattua toimintaa hevosen kanssa. Siihen kuuluvat kaikki tallilla tehtävät työt kuten hevosen harjaaminen, ruokinta, taluttaminen, ratsastus ja ajaminen. Lähtökohtana on ihmisen ja hevosen vuorovaikutus sekä talliyhteisö, jossa toiminta tapahtuu. Toiminnan peruselementit (yhteisöllisyys, elämyksellisyys, toiminnallisuus ja vuorovaikutus) rakentavat yksilön sisäistä motivaatiota.

Hevostoiminta auttaa syrjäytymisvaarassa olevia - joilla siis keskeisenä ongelmana on motivaation heikkous, ei psykiatrinen sairaus! - ymmärtämään elämisen perusasiat, ottamaan vastuuta, siirtymään aikuisuuteen ja kokemaan iloa voidessaan tehdä työtä.

Aiheeseen liittyvää

No stories found.