Blogi – Hyvät tyypit

Orinäyttelyiden aikaan

Vuoden viimeinen lämminveristen ravihevosten ja suomenhevosten orinäyttely toteutettiin Kiuruvedellä. Erityisen kiinnostavan näyttelystä teki se, että näyttelyyn ilmoitettiin suomenhevosia kaikilla suunnilla. Lämminverisiä arvosteltavana oli kaikkiaan neljä, joista yksi palkittiin jälkeläisnäyttöjensä perusteella.

Orinäyttelyt rytmittävät Suomen Hippoksen jalostuspalveluiden arkea syksystä aina kevääseen saakka. Orinäyttely on yksi kiinnostavimmista jalostuspalveluiden prosesseista. Oriit tulevat meille tutuksi ensin koottavien taustatietojen kautta paperilla ja myöhemmin suorituskokeiden ja rakennearvostelun kautta ”livenä” näyttelyssä.

Ilmoittautuminen näyttelyyn tapahtuu nykymuodossaan noin kuukautta ennen näyttelyä. Oriinomistaja toimittaa ilmoittautumisen yhteydessä Suomen Hippokselle oriin röntgenkuvat, jotka Suomen Hippoksen valtuuttama eläinlääkäri tutkii. Orinäyttelyssä eläinlääkäri antaa oriille pisteet jalkaterveydestä.

Lämminveristen jalostusarvostelussa on käytössä ns. tuoteselostemalli, jonka mukaan asiantuntijaryhmä pisteyttää oriin suvun ja kilpailusuoritukset. Ilmoittautumisen jälkeen kootaan oriiden taustatiedot pisteytystä ja jalostusarvostelua varten. Lämminveristen oriiden kilpailuhistoria kootaan ja kuvataan viisi parasta voittosumman mukaista kilpailua sekä sukutiedot ja emälinjan tuotokset aina kolmatta emää myöten. Ulkomaiset tietokannat ovat tässä tärkeänä apuna. Kootut taustatiedot toimivat noin viikkoa ennen näyttelyä kokoontuvan, Suomen Hippoksen nimeämän, pisteryhmän kokousten pohjana. Lisäksi asiantuntijat käyttävät omaa asiantuntemustaan ja tietolähteitään päätöksentekonsa pohjana. Myös suomenhevosoriista kootaan ennakkoon sekä suku- että suoritustiedot. Kootut paksut tietopaketit postitetaan lautakunnalle hyvissä ajoin ennen näyttelyä. Kaikki lautakunnan jäsenet käyvät hevosten tiedot läpi ennen näyttelyä. Pääsääntöisesti näyttelyä edeltävänä iltana lautakunta kokoontuu ja käy vielä läpi yhteisesti kaikki oriit, näyttelypäivän aikataulut ja työnjaon päivän sujuvan läpimenon varmistamiseksi.

Varsinainen näyttelypäivä alkaa oriiden ilmoittautumisella. Osa oriista aloittaa näyttelypäivänsä aamulla mittauksessa ja eläinlääkärintarkastuksessa ja toiset suuntaavat suoraan suorituskokeisiin. Jokainen ori käy rakennearvostelussa ja valokuvauksessa. Oriiden suoritettua päivän kaikkine vaiheineen, lautakunta kokoaa rakennearvostelun sekä suorituskokeiden lausunnot ja pisteet yhteen. Pitkän päivän päätteeksi oriit saavat lausunnon jalostusarvostelustaan. Jalostusarvosteluluokka merkitään arvostelutilaisuudessa hevosen passiin ja myöhemmin Heppa-järjestelmään. Näyttelypäivänä rakennearvostelun ja suorituskokeiden pisteet kirjataan Heppaan ja kun lausunnot on tarkastettu, lausunnot arvosteluluokkineen kirjataan kokonaisuudessaan myös Heppaan tammanomistajien nähtäville.

Työpäivistä orinäyttelypäivät ovat meille vuoden parhaita. Monivaiheinen prosessi on äärimmäisen kiinnostava, jonka toteutumisen mahdollistaa monen asiantuntijan panos. Kiuruveden näyttely on pulkassa, valmistautuminen vuoden 2016 ensimmäiseen, Ypäjällä helmikuussa toteutuvaan näyttelyyn alkaa.

Huutokauppahuumaa

Näinä päivinä useampi sormi kääntelee huutokauppaluettelon lehtiä, osa tosiaikeissa ja osa hamuaa unelmia. Ilahduttavaa on, että varsan ostaminen Ypäjällä toteutuvasta huutokaupasta on tänä vuonna helpompaa kuin kenties koskaan aiemmin. Perjantaina iltapäivällä ennen huutokauppaa on tarjolla asiantuntijoiden neuvoja parhaan mahdollisen ostopäätöksen tekemiseen. Lisäksi ammattivalmentajat ovat rakentaneet valmiita huutokauppakimppoja järjestöjen kannustamana. Näissä kimpan valmentaja valitsee ostettavan varsan ja kimppalaisten rooliksi jää mahdollistaa toteutuminen, jännittää ja elää mukana.

Syksyn huutokauppa on tapahtuma, joka tapahtumana on kokemisen arvoinen, vaikka et varsaa itse olisi ostamassakaan. Silmiesi edessä näet satakunta varsaa ja aikamoisen otoksen lämminveristen 1,5-vuotiaiden ikäluokasta. Huutokilvan seuraaminen on mitä parhainta raviharrastajan viihdettä.

Ennakolta voi aavistella, että ammattivalmentajien valmiskimpat tuovat lisävireen tapahtumaan. Raviliiga on värittänyt kahta aiempaa vuotta, nyt jatkoa seuraa ammattivalmentajien ja lukuisten kimppalaisten toimesta. Oli ilo kuulla tällä viikolla, että merkittävä osa näistä kimpoista on jo nyt toteutumassa, tilausta toiminnalle on. Liian usein saamme kuulla siitä, että olemme lajina vaikea ja väitteiden mukaan teemme sen jopa tietoisesti. Perjantaina syntyvät useammat kimpat ovat jättiloikka oikeaan suuntaan.

Hippoliksen vetämä ja Suomen Hippoksen, SHKL:n ja SRL:n osarahoittama Hevosenomistamisen kehittämishanke on päättynyt elokuussa. Järjestöjen, raviratojen ja valmentajien vastuulla on yhteistuumin huolehtia hevosenomistamisen houkuttelevuuden lisäämiseen tähtäävistä toimista edelleen. Monia hevoshankkeita on maassamme vuosien mittaan toteutettu, henkilökohtaisesti nostan Hippoliksen vetovastuulla olleen omistamisen hankkeen yhdeksi tuloksellisimmista. Raviliigat, omistamisen tueksi tuotettu tieto painetussa ja sähköisessä muodossa sekä kimpanvetäjien koulutus ovat toimia jotka tuottavat tulosta hankkeen jälkeenkin. Tästä esimerkkinä perjantaina syntyvät uudet ravikimpat. Erityisesti kimpanvetäjien koulutus on toimenpide, jota on tulevinakin vuosina jatkettava. Kimpanvetäjät ovat matkaoppaita raviurheiluun, ammattikunta, jonka valmentajat tarvitsevat rinnalleen.

Raviurheilun tulevaisuuden ratkaisee se, miten me osaamme hyödyntää lajin elämyksellisyyden: tunteet, tuoksut, urheilullisuuden. Erityinen merkityksensä on sillä, miten osaamme kertoa näistä seikoista uusille ihmisille.

Lisätietoja huutokauppakimpoista täällä: ammattivalmentajien huutokauppakimpat.

Elettäviä unelmia

Joensuun Kuninkuusravit toivat kaivatun sykkeen koko Ravi-Suomeen. Samanaikaisesti kun yleisöalueella eri puolilta Suomea Pohjois-Karjalan sydämeen saapuneet fanijoukot huusivat omille suosikeilleen siivet, saivat tallialueella elämän mittaiset unelmat täyttymyksensä.

Kuninkuusravit on kasvattajalle, omistajalle ja valmentajalle tavoittelemisen arvoinen saavutus ja kaiken arvostuksensa väärti. Parasta tässä timantissa on se, että sen saavuttaminen on kaikille mahdollista. Oikeasti, kenelle tahansa, mutta ei ilmaiseksi. Resepti syntyy hyvästä onnesta, tavoitteellisuudesta, lukemattomista työtunneista, hiestä, periksi antamattomasta sisusta, hevosen hyvinvointiin sijoitetuista euroista ja uskosta omaan tekemiseen.

Resepti ei ole vakio ja menestyksen salaisuutena on viimeinen silaus kokin omaa oivallusta. Tänä vuonna pääkilpailuissa nähtiin kuusi Turon jälkeläistä, kolme Vieskerin ja kaksi Hovi-Arin sekä Kihi T:n jälkeläistä. Yhden jälkeläisensä kruunajaisiin saivat Murron Titaani, Sikko, Apassi, Vistari, Suikku, Fannin Muisto, Muiston Kihhaus, Joihuri, Liising, Cameron ja itsekin kilpaillut I.P. Lento.  Opetuslähtöön osallistuneita oli sekä kuningatar- että kuningaskokelaista 75 %. Tammoista viimeistään 4-vuotiaana kilpauransa aloittaneita oli 75 % ja oriista 83 %.

Kuvittelin ymmärtäneeni kuninkuusravien merkityksen ennen tämän vuoden kruunajaisia, tosiasiassa olin ymmärtänyt jäävuoresta huipun. Mukanaolo kilpailijana nosti tapahtuman merkityksien ja ennen kaikkea ravihevosen ja suomalaisen suhteen sanoin kuvaamattomalle tasolle. Hevosten kunnioitus sekä omistajien ja kilpailijoiden kiitollisuus hevosiaan kohtaan ilmeni useilla tavoilla, kuten hevosille osoitetuissa hellissä sanoissa ennen ja jälkeen lähtöjen ja viipyvissä hevosiin kohdistuneissa katseissa tallialueella. Hevosen korvaan on kuiskattu suurimmat salaisuudet ja harjaa vasten itketty raastavin suru sata vuotta sitten metsäsavotoilla, peltotöiden jälkeen kotitallissa ja nyt 2010-luvulla kilpahevoset kantavat tuon meille suomalaisille niin tärkeän roolin. Raviurheilu ottaa lusikalla, mutta antaa sillä suurimmalla kauhalla.

Oman hevosen mukaan saaminen kilpailuun on suurin palkinto hevosten taustajoukkojen vuosien työlle. Kuningatar ja kuningas jäävät historian aikakirjoihin, mutta jo pelkkä sijoittuminen ja omien tavoitteiden ylittäminen tuottaa tunnemyrskyn, joka ei unohdu koskaan. Tallialueen kyynelissä purkautuivat vuosien työ, syksyn sateiset illat, talven kirpeät pakkaset ja kymmenettuhannet hevosten kärryillä istutut kilometrit. Kuningatar- ja kuningaskandidaattien tuottama liikutus ei jää pelkästään hevosten lähipiiriin, vaan jännitys ja onnistumisen ilo heijastuu tuttavien, sukulaisten, naapurien ja kyläläisten kautta hevosten kotimaakuntiin.  Raviurheilu avautuu kuninkuusravien myötä lajia tuntemattomille, osallistujien vaikutuspiirissä oleville, täysin uudella tavalla. Näiden tunteiden ja merkityksien välittymisessä riittää meillä hyödynnettävää raviurheilun markkinoinnissa laajemminkin. Markkinointia, jota jokainen lajin harrastaja tai elinkeinon harjoittaja voi tehdä.

Omistamisen ilo ja rakkaus raviurheiluun houkuttelee lajia vielä tuntemattomia tutustumaan lajiin. Omien suosikkien kannustaminen voi parhaimmillaan synnyttää fanisuhteen, symbioosin, josta nauttivat sekä kannustajat että hevosten taustajoukot. Ylä- ja alamäissä mukana elävät tukijat antavat voimaa ja luovat uskoa niinä uran vaikeina hetkinä, jolloin usko hevosen lähimmillä on vähimmillään. Keskusjärjestömme ja ratojen tehtävänä on rakentaa keinoja raviurheiluun liittyvän fanituskulttuurin tukemiseksi ja vahvistamiseksi edelleen. Mahdollisuuksia on mukava nähdä, tässä yksi sellainen.

Valtakunnassa, jossa hallitsevat yksiselitteisesti parhaat kuninkaalliset, Jokivarren Kunkku ja Saaga S, valjastetaan jälleen syksyn tullen varsoja kärryjen eteen, kukin valmentaja omat tavoitteet ja unelmat mielessään.  Ahkera työ ja sisukas kärsivällisyys palkitsevat jokaisen asiaansa uskovan ennemmin tai myöhemmin. Antaa syksyn pimeiden tulla ja talven pakkasien paukkua, unelmat on tehty elettäviksi.