Blogi – #kesänkuumin

Onko ravit tylsä juttu?

Kuninkuusravien jälkeen, ja totta puhuen jo ennen tapahtumaa, olen pyöritellyt mielessäni raviurheilun imagoon ja brändäykseen liittyviä kysymyksiä. Meillä on upea laji täynnä tunteita ja tarinoita, mutta miksi lajistamme ei tiedetä sen ulkopuolella kuin (haisevat) hevoset ja Toto-pelit?

Olen 25-vuotias media-alan opiskelija ja kotoisin Vantaalta. Vapaa-ajalla minut löytää usein koripallokentältä. Kun puhun ystävilleni raveista, saan suurimmaksi osaksi hieman hämmentyneitä ja huvittuneita katseita. Kuulen siitä, kuinka raveissa käy vain vanhoja ihmisiä ja kilpailuissa hevoset juoksevat ympyrää – ravit on tylsä juttu.

Tiedostan, että nämä ihmiset eivät tunne raviurheilua ja ovat vain omien stereotypioidensa varassa. Siinä on samalla kuitenkin myös pohdinnan paikka: miksi ihmisillä on tämänkaltainen kuvitelma lajista?

Raviurheilulla on tarjota yleisölle niin paljon. Upeita hevosia ja yhteistyötä vahvojen eläinten kanssa. Jännittäviä kilpailutilanteita ja tulista taistelua voitosta – toisinaan jopa todella suurista rahasummista. Tiimityöskentelyä ja toisten kannustamista. Toto-pelejä ja jännitystä omien pelien osumisesta. Vihjeitä ja viime hetken tallikommentteja. Suuria tunteita ja karvaita pettymyksiä. Meillä on, mistä jalostaa.

Nykyään uusien ihmisten houkutteleminen lajin pariin on vaikeaa. Tarjontaa riittää jo pelkästään urheilun saralla liiaksi asti. Mitkä olisivat niitä asioita, joita haluamme viestiä ulos päin ja millä haluamme erottua muusta urheilutarjonnasta?

Joensuun Kuninkuusravien ulkoisessa ilmeessä panostettiin vahvasti nuorekkuuteen ja lajin tarjoamaan tunneskaalaan. Nuorekkaalla otteella pyrittiin raikastamaan tapahtuman imagoa ja tuomaan sitä nykypäivään. Mainosvideoissa haettiin hieman erilaista lähestymistä lajiin ja palautteen perusteella siinä myös onnistuttiin. Ilmoille heitettiin uskaliaita ideoita ilman pelkoa siitä, että joku tyrmää ne koska ”aina on tehty toisella lailla”.

Historiaa pitää osata arvostaa, mutta samalla on nähtävä eteenpäin. Kun kilpailu ihmisten vapaa-ajasta kovenee, on löydettävä omasta lajista ne valttikortit, joilla kilvassa pysyy mukana. Kun katson kuvagallerioita Kuninkuusraveista, ei ole vaikeaa erottaa raviurheilun vahvuuksia. Voitonriemu, upeat hevoset, perinteet, yhteistyö ja jännitys. Aika hyvä paketti.

Kuva: Kuninkuusravit 2015 / Viivi Varis.

Kuva: Kuninkuusravit 2015 / Viivi Varis.

Kuva: Kuninkuusravit 2015 / Viivi Varis.

Kuva: Kuninkuusravit 2015 / Viivi Varis.

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

(c) Kuninkuusravit 2015 / Olli Kauppinen

© Kuninkuusravit 2015 / Kari Kuninkaanniemi

© Kuninkuusravit 2015 / Kari Kuninkaanniemi

© Kuninkuusravit 2015 / Kari Kuninkaanniemi

© Kuninkuusravit 2015 / Kari Kuninkaanniemi

© Kuninkuusravit 2015 / Kari Kuninkaanniemi

© Kuninkuusravit 2015 / Kari Kuninkaanniemi

© Kuninkuusravit 2015 / Timo Könönen

© Kuninkuusravit 2015 / Timo Könönen

© Kuninkuusravit 2015 / Timo Könönen

© Kuninkuusravit 2015 / Timo Könönen

Kuninkuusravit 2015/ Jarno Artika

Kuninkuusravit 2015/ Jarno Artika

Kesän paras viikonloppu

Nyt on otettu hetki happea Kuninkuusravien jälkeen. Heti tapahtuman jälkeen päässä löi aika tyhjää – siinä se nyt oli. Ennustukseni kävi toteen ja kova flunssa iski päälle heti maanantaiaamuna. Muutama päivä painettiin vielä tapahtuman jälkihommia, mutta loppuviikoksi karkasin mökille sairastamaan. Nyt kun ajatukset alkavat jälleen juosta jotakuinkin selvästi, on hyvä palata kesän parhaaseen viikonloppuun vielä kerran.

Kuva: Kuninkuusravit 2015 / Jarno Artika.

Kuva: Kuninkuusravit 2015 / Jarno Artika.

Kunkkareita edeltävät viikot olivat toimistolla melkoista haipakkaa. Ovet kävivät, puhelimet soivat ja telttoja nousi raviradalle. Vedettiin sähköjä, nettipiuhoja ja aseteltiin opasteita.

Tiedotuspuolella valmistelut saivat aivan uuden vaihteen keskiviikkona 22.7., päälähtöjen osallistujien julkistamisen jälkeen. Upea Camri kävi Jorma Konnun ja Tuomas Pakkasen kanssa vierailulla Ilosaaressa, taisi ori käydä tarkastelemassa kilpakumppaneidensa lisäksi tammojenkin nimilistaa… 😉

Kuva: Suvi Hakkarainen

Camri tutkii osallistujalistoja. Kauniita tammoja näytti tulevan mukaan… Kuva: Suvi Hakkarainen

Näillä eväillä viimeiseen viikkoon. Kuva: Suvi Hakkarainen

Näillä eväillä viimeiseen viikkoon. Kuva: Suvi Hakkarainen

Viimeisten viikkojen avuksi toimistolle saapui Hippoksen tiedottaja Ilkka Nisula, joka sai vajaan parin viikon aikana kokea kovan koulun pohjoiskarjalaisen huumorin parissa. Kiitos Ilkka, ja tervetuloa takaisin. Katokkonää meillä jäi vielä se Joensuuhun (raviradan ulkopuoliseen elämään) tutustuminen vähän vaiheeseen.

Suurin osa Kunkkareita edeltävistä päivistä on sulautunut muistoissa toisiinsa (tai hävinnyt täysin), mutta mieleen jäi muun muassa heinäkuun viimeinen viikonloppu, joka vietettiin tiiviisti toimistolla. Ensin kuoritettiin median kulkulupia mansikoiden voimalla ja sen jälkeen päästiin käsiksi siihen kalleimpaan, Kuninkuusravien käsiohjelmaan. Oikoluku saatiin valmiiksi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 2.30. Valvominen ei lopulta ihan lyönyt leiville, kun selvisi, että suunnitelmista huolimatta painetut ohjelmat päätyivät lehtikioskien sijaan hengailemaan painotalon varastoon… Sattuuhan sitä.

Sellaistakin voi näköjään sattua, että puhelin hajoaa Kunkkareita edeltävänä torstaina. Positiivisuuden kautta ajateltuna sainpahan tehdä hetken töitä ilman puhelimen pirinää, mutta kyllä niitä negatiivisiakin asioita mielessä muutama kävi. Lopulta pääsin noutamaan uuden puhelimen perjantaina huutokaupan käynnistyttyä, tässä kohtaa kiitoksia lähtee Gigantin pojille. Pieni miinus kadonneista puhelinnumeroista, mutta näköjään ilman niitäkin pärjää.

Sunnuntaiaamun look klo 7.30. Raikkaana päätöspäivään! Kuva: Suvi Hakkarainen

Sunnuntaiaamun look projektikoordinaattori Marjo Soikkelin kanssa klo 7.30. Ilolla päätöspäivään! Kuva: Suvi Hakkarainen

Viikonloppu vierähti lopulta yhdessä hujauksessa. Lauantaiaamun sisääntuloportin ruuhkia lukuunottamatta kaikki sujui järjestelyjen osalta mainiosti. Palaute on ollut positiivista ja se lämmittää mieltä. Sadepilvet ymmärsivät pysyä poissa Linnunlahden yltä tärkeimmillä hetkillä ja ihmisillä oli mukavaa. Muutaman kerran viikonlopun aikana piti pysähtyä ja hengittää pari kertaa syvään, yrittää nauttia pitkän työn tuloksesta ja tatuoida tunnelmapaloja muistin syövereihin.

Itselleni viikonloppu oli kaiken kaikkiaan helppo, kiitos mahtavien työkavereiden. Ilkka, Iiris, Leena, Kaisa, Henri, Jarno, Timo, Olli, Kari, Minna ja Anniina – kiitos!

Joensuun ravirata maanantaiaamuna Kunkkareiden jälkeen. Kuva: Suvi Hakkarainen

Joensuun ravirata maanantaiaamuna Kunkkareiden jälkeen. Kuva: Suvi Hakkarainen

tiedottajat_jomppe

Tiedottajia ja kohta 10 000 voiton mies, Jorma Kontio.

Kunkkareiden jälkeisenä aamuna koin ihmeellisen hetken, kun saavuin raviradalle Yle Pohjois-Karjalan haastatteluun klo 7.20 (miten lie muita vapaaehtoisia ei ollut?) ja toimiston ovet olivat lukossa. Siinä auringon paistaessa mietiskelin, että olipahan muuten viikonloppu. Tällaista ei ihan joka tyttö pääse kokemaan. Väsymyksen keskellä mielen täytti ilo ja onnellisuus hyvin sujuneista Kunkkareista. Me tehtiin se, yhdessä!

Kunkkarit paketissa! Kuva: Tiina Kuosmanen.

Kunkkarit paketissa! Kuva: Tiina Kuosmanen.

Projektityö – ahdistavan ihanat Kunkkarit

Kuninkuusravit on projekti, eli hommalla on alku ja (onneksi) myös selkeä loppuhetki. Kaikki huipentuu elokuun toisena päivänä ja tekeminen on keskittynyt jo pari vuotta siihen, että tuona viikonloppuna kaikki toimii. Kun reilu vuosi sitten hyppäsin remmiin, kaikki oli aika pitkälti vielä vain suunnittelua. Mietittiin lippujen hintoja, verkkosivujen rakentelua ja mobiilioppaan toteuttamista. Palaveerattiin silloin tällöin niin, että kaikki pysyivät suunnilleen kartalla siitä, missä mennään.

Toinen vaihde laitettiin silmään talvella. Liput ja kunkkarituotteet tulivat myyntiin ja omat työt liittyivät pääosin nettisivujen päivittämiseen ja mobiilioppaan suunnitteluun. Suunniteltiin kampanjoita ja hahmoteltiin, miten tapahtuman ilmettä ryhdytään rakentamaan. Nopeasti tuli maaliskuu, jolloin starttasimme kunkkarikiertueen Kontiolahdelta ampumahiihdon MM-kisoista. Samoihin aikoihin Joensuussa ravattiin kevään 76-ravit, joita voi pitää tiiviimmän markkinoinnin lähtölaukauksena.

Kevään ajan tahti on kiihtynyt ja Kuninkuusravien projektiluontoisuus tullut paremmin esiin. Tahti tiivistyy jatkuvasti ja kun luulet olevasi kiireinen toukokuussa, et todellisuudessa tiedä kiireestä vielä yhtään mitään. Kesäkuun alusta tähän päivään, heinäkuun puoliväliin, aika on mennyt siivillä. Totesin ennen kesää, että luultavasti huomaan jossain vaiheessa syksyä, että kesä on ollut. Mutta mitä kesällä on tapahtunut – siitä ei luultavasti ole hajuakaan.

Toimistolla on ehditty juhlia myös synttäreitä. Kuva: Marjo Soikkeli

Toimistolla on ehditty juhlia kuluneella viikolla myös synttäreitä. Kuva: Marjo Soikkeli

Työpäivien pituus on kasvanut päivä päivältä. Tavallisen 8-16 työpäivän aikana ei tässä toimistossa ehdi saada mitään tehtyä, tai siis saa, mutta to do –listat eivät ole lyhentyneet. Kun yhden asian saat hoidettua, seuraava on jo varmasti tullut jonoon. On yritetty listata hommia seinälle ja käytetty erilaisia värikoodeja, jotta tärkeysjärjestyksestä pysyisi selvillä. Lopputulos on kuitenkin se, että työpöydän ja tietokoneen reunoja koristaa erinäiset post it –lappupinot, jotka pitäisi muistaa käydä läpi. Kun näihin hommiin lisää vielä kunkkarikiertueen reissut mm. Farmariin, Suur-Hollolaan, Hankasalmelle ja Kiteelle, alkavat viikonpäivät olla lueteltu.

Suur-Hollolassa kunkkariständillä saatiin nauttia auringosta. Meni melkein lomasta! Kuva: Janne Kuosmanen

Suur-Hollolassa kunkkariständillä saatiin nauttia auringosta. Meni melkein lomasta! Kuva: Paula Silvennoinen

Projektityö on loppumetreillä juuri niin ahdistavaa, miltä äskeinen kuulostaa. Kuitenkin se on samalla aivan mahtavaa. Itselleni on ollut hienointa huomata se, että vaikka kiire puristaa ja deadlinet paukkuvat, stressi ei ole vienyt voimia vaan päinvastoin. Näissä hommissa saa viedä itsensä äärirajoille ja se jos mikä on hienoa. Kun huomaa, että kaikesta kiireestä huolimatta hommat lutviutuvat ja saa jotain aikaiseksi. Ehkä joskus pystyy jopa ylittämään itsensä. Jollain tasolla täytyy tosin olla vinksahtanut, että saa nautintoa jatkuvasta kiireestä ja stressistä…

Onneksi täällä on koko toimisto yhtä sekaisin, sillä vielä tässäkään vaiheessa (työpäivät keskimäärin 13-14h) projektia huumori ei ole loppunut ja tiimi puhaltaa täysillä yhteen hiileen. Toivon, että Joensuun Kuninkuusraveissa välittyy se fiilis, missä valmisteluja on tehty. Ollaan ylpeitä siitä, mitä tehdään ja muistetaan riemuita kun on vähänkin aihetta!

Ballerinaponit edustavat, tällä kertaa Villivarsan kannessa! Kuva: Tiina Kuosmanen

Ballerinaponit edustavat, tällä kertaa Villivarsan kannessa! Kuva: Tiina Kuosmanen

Kuninkuusravien edustusvaljakko montétytön kantokisassa. Kuva: Viivi Varis

Kuninkuusravien edustusvaljakko Pylkkänen-Hakkarainen montétytön kantokisassa. Kuva: Viivi Varis