Kesän paras viikonloppu

Nyt on otettu hetki happea Kuninkuusravien jälkeen. Heti tapahtuman jälkeen päässä löi aika tyhjää - siinä se nyt oli. Ennustukseni kävi toteen ja kova flunssa iski päälle heti maanantaiaamuna. Muutama päivä painettiin vielä tapahtuman jälkihommia, mutta loppuviikoksi karkasin mökille sairastamaan. Nyt kun ajatukset alkavat jälleen juosta jotakuinkin selvästi, on hyvä palata kesän parhaaseen viikonloppuun vielä kerran.

Kunkkareita edeltävät viikot olivat toimistolla melkoista haipakkaa. Ovet kävivät, puhelimet soivat ja telttoja nousi raviradalle. Vedettiin sähköjä, nettipiuhoja ja aseteltiin opasteita.

Tiedotuspuolella valmistelut saivat aivan uuden vaihteen keskiviikkona 22.7., päälähtöjen osallistujien julkistamisen jälkeen. Upea Camri kävi Jorma Konnun ja Tuomas Pakkasen kanssa vierailulla Ilosaaressa, taisi ori käydä tarkastelemassa kilpakumppaneidensa lisäksi tammojenkin nimilistaa... ;)

Viimeisten viikkojen avuksi toimistolle saapui Hippoksen tiedottaja Ilkka Nisula, joka sai vajaan parin viikon aikana kokea kovan koulun pohjoiskarjalaisen huumorin parissa. Kiitos Ilkka, ja tervetuloa takaisin. Katokkonää meillä jäi vielä se Joensuuhun (raviradan ulkopuoliseen elämään) tutustuminen vähän vaiheeseen.

Suurin osa Kunkkareita edeltävistä päivistä on sulautunut muistoissa toisiinsa (tai hävinnyt täysin), mutta mieleen jäi muun muassa heinäkuun viimeinen viikonloppu, joka vietettiin tiiviisti toimistolla. Ensin kuoritettiin median kulkulupia mansikoiden voimalla ja sen jälkeen päästiin käsiksi siihen kalleimpaan, Kuninkuusravien käsiohjelmaan. Oikoluku saatiin valmiiksi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 2.30. Valvominen ei lopulta ihan lyönyt leiville, kun selvisi, että suunnitelmista huolimatta painetut ohjelmat päätyivät lehtikioskien sijaan hengailemaan painotalon varastoon… Sattuuhan sitä.

Sellaistakin voi näköjään sattua, että puhelin hajoaa Kunkkareita edeltävänä torstaina. Positiivisuuden kautta ajateltuna sainpahan tehdä hetken töitä ilman puhelimen pirinää, mutta kyllä niitä negatiivisiakin asioita mielessä muutama kävi. Lopulta pääsin noutamaan uuden puhelimen perjantaina huutokaupan käynnistyttyä, tässä kohtaa kiitoksia lähtee Gigantin pojille. Pieni miinus kadonneista puhelinnumeroista, mutta näköjään ilman niitäkin pärjää.

Viikonloppu vierähti lopulta yhdessä hujauksessa. Lauantaiaamun sisääntuloportin ruuhkia lukuunottamatta kaikki sujui järjestelyjen osalta mainiosti. Palaute on ollut positiivista ja se lämmittää mieltä. Sadepilvet ymmärsivät pysyä poissa Linnunlahden yltä tärkeimmillä hetkillä ja ihmisillä oli mukavaa. Muutaman kerran viikonlopun aikana piti pysähtyä ja hengittää pari kertaa syvään, yrittää nauttia pitkän työn tuloksesta ja tatuoida tunnelmapaloja muistin syövereihin.

Itselleni viikonloppu oli kaiken kaikkiaan helppo, kiitos mahtavien työkavereiden. Ilkka, Iiris, Leena, Kaisa, Henri, Jarno, Timo, Olli, Kari, Minna ja Anniina - kiitos!

Kunkkareiden jälkeisenä aamuna koin ihmeellisen hetken, kun saavuin raviradalle Yle Pohjois-Karjalan haastatteluun klo 7.20 (miten lie muita vapaaehtoisia ei ollut?) ja toimiston ovet olivat lukossa. Siinä auringon paistaessa mietiskelin, että olipahan muuten viikonloppu. Tällaista ei ihan joka tyttö pääse kokemaan. Väsymyksen keskellä mielen täytti ilo ja onnellisuus hyvin sujuneista Kunkkareista. Me tehtiin se, yhdessä!