Blogi – Kuudetta kertaa Turussa

”No, Jamma moi!”

Tänään sitten ilmoitettiin hevosen päälähtöihin. Itse asiassa tilanne oli jopa jotenkin koskettava, jo pelkästään ilmoittamisessa on ehkä kyse tietynlaisesta riitistä. Kenties ilmoitat oman hevosesi ensimmäistä kertaa kuninkaallisiin lähtöihin. Voiko mitään sen hienompaa olla? En osaa aivan asettua esimerkiksi Ville Korjuksen ajatuksiin, mutta kysyessäni häneltä Mikkelissä, että mikä eniten puoltaa Välähdyksen ilmoittamista Turkuun Ville vastasi, että hänen ikiaikainen haaveensa siitä, että jonain päivänä oma hevonen… Ja kyllä, Välähdys ilmoitettiin Turun Kuninkuusraveihin.

Välähdys! Kuva: Laura Ruohola

Ja kyllä, myös Jokivarren Kunkku ja Vitter ilmoitettiin mukaan, vaikka Jalmari Svart arpoi Vitteriä viime hetkille ja vaikka Kunkku joutui heikkojen veriarvojen takia jäämään pois suurmestaruudesta. Kun nämä kaikki kolme ja 9 muuta oriitta ovat mukana niin varmaa on, että oriitten taisto ei jätä Turussa ketään kylmäksi.

Ja miten tuo otsikko sitten liittyy tähän kaikkeen? No tietenkin niin, että vastasin aamulla tasan kello 9.30 puhelimeen ja keskustelu oli hyvin selkeä: ”No Jamma moi! Moi! Voiko tähän ilmoittaa hevosen? No, joo varmaan juu. Laita Vitter sitten sinne. Ok, kiitos, käännän vielä varmuuden vuoksi Henkalle…”…ja näin::::: TERVETULOA MESSIIN JOKAINEN ORI JA TAMMA! Te olette kaikki mahtavia, upeita ja hienoja ja mielettömän hienon rodun tähtivaliota.

Vitter ja ”Jamma”! Kuva: Laura Ruohola

Jokivarren Kunkku. kuva: Laura Ruohola

Mukaan lopullisesti valittujen oriitten ja tammojen julkistus tapahtuu sitten keskiviikkona. Pidämme pressitilaisuuden Suomen Joutsenella klo 15 ja voitte olla varmoja, että ehkä ihan pikkuisen katselen tällä hetkellä tuota sääennustettakin. Olisi nimittäin melkoisen hienoa pitää tuo pressi nimenomaan laivan kannella eikä sisätiloissa, vaikka Kapteenin Salonki pressitilaisuuden pitopaikkana sinänsä aika ylväälle kuullostaakin:) Tällä hetkellä sääennuste on kyllä vähintäänkin puolellani.

Sain esitellä Mikkelissä hetken ravikuninkaan kiertopalkintoa. Aika painava, todella arvokas ja hienon tuntuinen se on. Ja kun katsoo niitä kaiverruksia, joita pystin sisältä löytyy ei voi olla kuin liikuttunut. Vuosiluvuista pytyn päällä sitten puhumattakaan.

Mietin tuota pystiä nostellessani, jaksanko itse vielä haaveilla siitä, että joskus itse omistan sellaisen suomenhevosen, jonka saan ilmoittaa Kunkkareihin. En osaa antaa tähän vastausta, mutta voin toki paljastaa haaveilleeni siitä no, sanotaanko nyt alun parikymmentä vuotta.

Ja kun näitä tuntemuksia tässä nyt pyörittelen, niin voitteko uskoa, kuinka monta kertaa tätä nykyä tyhjennän sähköpostikansioitani. Mailia pukkaa joka suunnasta niin, ettei enää joukossa pysy. Tämän tyhjentelyn kruunaamaton onnistuminen oli perjantaiaamun paniikki, jolloin tuhosin hetkeksi koko sähköpostini. Voin todeta, että hetkellisesti oli todella orpo olo. Onneksi meidän tekniikkaihmeemme Tero Tuovinen ilmaantui paikalle kuin taivaan lahjana ja löyti ne kaikki takaisin… #huojentunut

Tämä tällä erää tänään. Ulkona ahertaa alun muutama kymmen talkoolaista, miehiä ja naisia. Eikä syyttä, pian täällä on vaatimattomasti 5000 neliötä tilapäisrakennusta ja ne kaikki laitetaan kasaan täällä paikan päällä. Hommaa siis piisaa, saa liittyä joukkoon!

 

 

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista