Blogi – Kuudetta kertaa Turussa

Onko neljä päivää totta?

Välillä toivon, että on, välillä taas, ettei olisi. Siis se, että Kunkkariperjantaihin on enää viisi yötä ja neljä kokonaista päivää. On tavallaan megahauskaa on, kun niin hitsinmoinen kiire ja sitä miettii, että saadaanko kaikki valmiiksi ja toisaalta samalla miettii myös sitä, että pianhan tämä päättyy. Molemmissa on puolensa, haikeutensakin.

Viime päivät on vedetty aika ympäri vuorokauden. En saa tänäänkään kaikkea akkreditointikirjekuorimäärää valmiiksi, en vaan saa. Noita on lopulta niin paljon ja kun kaikki nauhoittaa ja pakkaa, niin huomiseen jää. Onneksi Nisula I kin tulee jo huomenna, niin ehkä sitten tulee tähän hommaan lisäkäsiä. Paitsi, että ei. Meillähän on jo aamu 8.30 infohetki kolmelle kuvaajallemme, joiden ansiokkaasta käden jäljestä tekin saatte nauttia.

Jäljellä enää murto-osa. Kaikki muut jo kuorissaan ja laatikoissa toimittajia odottamassa, mutta tämä jää nyt vielä.

Henri Talonpoika puhisee tuossa mun toisella puolellani. Vuorotellen huokaillaan. En ole ihan varma, mitä hän huokailee, mutta ison työn on mies tehnyt meidän käsiohjelmamme kanssa. En olisi koskaan voinut kuvitella, kuinka paljon työtä, oikolukua jne jne kolmen päivän ravioppaassa on. Ja juuri, kun olet kuvitellut, että joku kohta on oikea, niin huomaat kirjoitusvirheen, kuvavirheen tai ylipäänsä virheen.

Meillä oli mennä kaksi tammaa kuvissa sekaisin. En edes kerro, mitkä. Luojan kiitos tarkat oikolukusilmät huomasivat, että kuvassa on ihan väärä hevonen. Olis sitten ollut emämunausten emämunaus, kerrassaan.

Tietenkin vieläkin sitä pelkää, että kun tuo 132 sivuinen opuksemme yöllä painoon lähtee, niin onhan siinä kaikki oikein. Toivon sydämestäni, pitäkää tekin peukkuja. Mutta ylipäänsä sen yleisfiiliksen suhteen me olemme kaikki linjassa ihan tyytyväisiä. Jotenkin ote on raikas ja positiivinen.

132 sivuisessa käsiohjelmassa on oikoluettavaa. Mutta hyvin on toistaiseksi mennyt. Toivottavasti painosta tulee uloskin mainio versio:)

Mitäs sitten muuta? Niin, kun on huonosti nukutun yön jälkeen tullut tänne aamuysiin ja nyt on kello 19.37 niin alkaa ehkä ajatusten virta ehtyä. On hämmentävää ajatella, kuinka ison äärellä ollaan. Ensi viikolla tähän aikaan on jo kuninkaalliset kruunattu ja mikä #parastajustnyt SÄÄN PITÄISI OLLA LOISTAVA. En voisi tietää, mitään parempaa juttua juuri tähän kohtaan.

Ja nyt suljen koneen ja lähden kotiin, tai yhden kaverini kotiin, jossa siis kuvainnollisesti olen asunut. Kuvainnollisesti siksi, etten ehdi olla siellä. Mutta kun nyt siis sinne pääsen, nopea suihku ja kävelen rantaan. Ulkona nimittäin ilma on kuin morsian ja Turun keskustan jokiranta tällä kelillä – no words.

Laura

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista