Blogi – Lewis Alen matkassa

Toiveet taivaissa syysauringossa

Aurinkoinen syyslomapäivä ja auton nokka Helsingin Kruununhaasta kohti Sipoon Söderkullaa. On aika käydä katsastamassa mitä kuuluu Lewis Alelle Tuomas Korvenojan valmennustallilla.

Tyttären kanssa päivää on sovitettu kalenteriin ja kun on koulusta lomaa, niin päästiin matkaan heti aamusta. Matka on helppo – puolisen tuntia autolla ja sitten jo kaarretaan parkkiin Sipoossa.

Siinä se sitten on: 2,5-vuotiaaksi varttunut Lewis Ale seisoo jo käytävällä valmiiksi valjastettuna – vielä kärryt perään ja ori on valmiina päivän lenkille. Ohjelmassa on maastolenkki, joka sisältää mäkivetoja metsätiellä. Mutta ennen harjoitusta ehditään ihastella ja silitellä 170-senttiseksi venähtänyttä lihaksikasta kroppaa.


Lewis Alella on korkeutta 170 cm.

Lewisin tuntee hyvin isän Andover Hallin perintönä tulleesta ”kyömystä”. Tummanpuhuva karva korostaa komeaa ulkonäköä ja mittoja – Lewis ei ole mikään höyhensarjalainen. Olihan siinä mukava antaa katseen kiertää, kun Lewis aivan rauhallisena odotteli päivän treeniä. Omissa ajatuksissa pyörivät odotukset ja toiveet tulevien vuosien menestyksistä, joita samalla suitsi realismi – vielä ei ole opetuslähtöäkään ajettu.

Radoille kai ravurinkin mieli. Siksihän ravihevosia kasvatetaan, ostetaan, valmennetaan ja omistetaan. Elämyksiä on tuon matkan aikana tarjolla monelle.

Mutta ennen radoille menoa treenataan ja arvioidaan hevosen kykyjä. Päävastuu on valmentajalla eli tässä tapauksessa Tuomas Korvenojalla ja hänen tallinsa ammattitaitoisella henkilökunnallaan. Metsälenkille lähtee neljän hevosen ryhmä ja Tuomas itse istuu Lewis Alen kärryillä.

Minä ja tytär asemoimme itsemme taimikkoon mäen rinteeseen, josta on hyvä tähystellä metsätielle, joka taittuu mäen päälle. Ja sieltä sitä tultiin rytmikkäällä poljennolla Lewisin johdolla. Syysauringon paisteessa meno oli vaikuttavaa ja säväytti. Ei tästä ainakaan omat haaveet pienentyneet kimppahevosemme suhteen.


Lewis Ale metsätiellä Sipoossa.

Tunnin kuluttua ryhmä kaarsi takaisin tallille hiestä höyryten. Lewis näytti olevan kuin ei olisi mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. Tyytyväisenä se taas seisoi käytävällä, kun pulsseja mitattiin ennen pesua ja loimitusta.

Sitten se polttavan jännittävä kysymys Tuomakselle: ”Mitä olet nyt ajatellut Lewisin suhteen loppuvuodelle? ” Tuomas katsoo hymyilevä ilme kasvoillaan ja kehaisee ensin oripojan otteita. ”Kehitystä on tapahtunut suunnitelmien mukaan ja raviaskel on eteenpäin vievä.” (Itse jo odottelen malttamattomana kommenttia aikataulusta.) ”Kaikki on mennyt Lewisin kanssa niin hyvin, että en nyt aio pitää mitään kiirettä. Ehkä marraskuussa ajetaan opetuslähtö alta pois, mutta sitten odotellaan rauhassa treenaillen seuraavaa kevättä. Kyllä mulla on aika paljon odotuksia tämän suhteen.”

Olihan se jännittävää kuulla, että hommat etenevät suunnitellusti. Malttia siis vielä meille omistajille ja hyvä tulee, jos kaikki sujuu samaan malliin. Mutta ei nyt vielä taivaita kurotella, vaikka niin helposti sitä antaisi fiilistelyn nousta.

Tätä kirjoittaessani on tämän vuoden ensimmäinen 2-vuotiaiden suurkilpailu edessä Lahdessa. Toivotaan menestystä siihen osallistuville ja toivottavasti kohdataan sitten Lewisin kanssa samaa joukkoa ensi vuonna.

Silloin kun Ride The Night Suomen ennätyksen ravasi

Lewis Alen suku on hienosti onnistunutta jalostusta. Isä Andover Hall ei esittelyjä kaipaa ja emä Ripleyn jälkeläiset ovat jättäneet pysyvät jäljet suomalaisen raviurheilun historiaan – Ripleyn jälkeläisiä kun ovat muiden muassa Jonesy, Alien Lady, Nostromo, Broidi ja Rohan. Tuoreimpina jälkeläisinä radoille ovat tulossa Katie Ale ja sitten viimeisimpänä Lewis Ale.

Suku velvoittaa – näin sanotaan. Ja kyllä se suku raviurheilussakin nostaa todennäköisyyksiä ja toiveita hyvästä ravurista. Itse olen enemmänkin tällä toivepuolella, sillä todennäköisyyksiä on joskus tullut laskeskeltua pakollisena opintojen yhteydessä, mutta sittemmin on tullut keskityttyä elämyspuoleen.

Yhtenä elämyksellisenä yhtymäkohtana Lewis Alen sukuun sattui kohdalleni Vermossa 7. kesäkuuta 1995. Tuona aurinkoisena kesäiltana Lewisin emänisä Ride The Night oli startissa maamme pääradalla. Olin tuolloin Urheiluruudun toimittaja ja sen verran oli tullut seurattua 3-vuotiaan lahjakkuuden otteita, että sain juttuideani läpi tuottajalle. Niin siis Vermoon kuvaajan kanssa.

Ensin valmentaja-ohjastaja Tuomas Korvenojan pakeille. Tuomas uskoi omaansa jo valjastuskatoksilla ja pani ilmeisen tyytyväisenä merkille, että oikein Urheiluruutu oli saapunut seuraamaan lahjakkuuden esitystä. No, se esitys jäikin sitten historiaan, sillä Ride The Night ravasi uransa neljännessä startissa Suomen ennätyksen 13,8a maililla ja juoksu näytettiin illan Urheiluruudussa. Juttuideani osui siis kohdilleen.

Ride The Nightin ura katkesi sittemmin ennen aikojaan, mutta siitoksessa Career Girlin kanssa syntyi Ripley. Jospa Lewis Alen uran alku olisi yhtä vakuuttava kuin sen emänisällä – ainakin sitä voi tässä vaiheessa toivoa. Kyllä Vermossa varmaan aurinkoisia iltoja riittää kesällä 2018.

Lewis Ale opintiellä Ranskassa.

Lewis Ale opintiellä Ranskassa.

Lewis on saanut nyt raviaakkoset opeteltua Ranskassa ja Korvenoja on aloittanut varsan urheilu-uran kivijalan rakentamisen. Tuomaksen mukaan oppi on mennyt hyvin perille, asennetta löytyy, askeleessa on potkua ja vaikuttaa Lewis vieläpä selväpäiseltäkin. Joten toivossa eletään.

Isänpäivälahja

Pyöreästi vuosi sitten oli Hevosurheilussa ilmoitus otsikolla ”Harvoin tarjolla”. Kaupan oli osuus orivarsasta Lewis Ale, jonka suku Andover Hall – Ripley herättää jokaisen, joka on raviurheilua maassamme seurannut. Ilmoitus oli kuin tilaustyö isänpäivälahjaksi – itselleni.

thumb_IMG_5810_1024
Lahjan hankinta oli helppoa. Tekstiviesti iltamyöhällä varsaa kauppaavalle kasvattaja Antti Lehtisalolle, joka kuittasi välittömästi ”Tervetuloa kimppaan”. Siinä sitten hykertelin yksikseni kotisohvalla ja ajattelin, että voiko parempaa lahjaa itselleen keksiä. No, tähän monella kaverillani on varmaan toisiakin mieltymyksiä.

Tekstiviestin lisäksi piti tietenkin allekirjoittaa kimppasopimukset ja maksaa 5000 euron arvoinen osuus, joka sisälsi varsan varttumisen huhtikuun 2016 loppuun Tanskassa. Tämän jälkeen on pyörinyt maltillinen kuukausimaksu ja Lewis Ale on jo harjoittelemassa kilpahevosen raviaakkosia Ranskassa Tuomas Korvenojan käsissä. Vuodessa on siis isänpäivälahjalleni tapahtunut monenlaista ja se on matkannut maasta toiseen – aika eurooppalainen varsa.unspecified-3

Miksi sitten hankin tällaisen ”lahjan”. Kun lahjan antaja on tuttu, niin riskin tai sijoituksen voi itse määrittää. Mahdollisuudet on vaikka mihin ja luvassa on tunteita, jännitystä, iloa ja ehkä pettymyksiäkin, ja sitähän se raviurheilu on parhaimmillaan. Elämykselle on vaikea laittaa hintaa.

Tämän ensimmäisen blogikirjoituksen julkaisupäivänä raviväen katseet ovat Kouvolassa, jossa ravataan Kymenlaakso-Ajon finaali. Matkalla finaaliin on varmasti moni saanut mittaamattomia elämyksiä – parhaat onnittelut niistä! Ja varsoja isänpäivälahjoiksi on varmaankin saatavilla kasvattajilta.