Blogi – Lewis Alen matkassa

Toiveet taivaissa syysauringossa

Aurinkoinen syyslomapäivä ja auton nokka Helsingin Kruununhaasta kohti Sipoon Söderkullaa. On aika käydä katsastamassa mitä kuuluu Lewis Alelle Tuomas Korvenojan valmennustallilla.

Tyttären kanssa päivää on sovitettu kalenteriin ja kun on koulusta lomaa, niin päästiin matkaan heti aamusta. Matka on helppo – puolisen tuntia autolla ja sitten jo kaarretaan parkkiin Sipoossa.

Siinä se sitten on: 2,5-vuotiaaksi varttunut Lewis Ale seisoo jo käytävällä valmiiksi valjastettuna – vielä kärryt perään ja ori on valmiina päivän lenkille. Ohjelmassa on maastolenkki, joka sisältää mäkivetoja metsätiellä. Mutta ennen harjoitusta ehditään ihastella ja silitellä 170-senttiseksi venähtänyttä lihaksikasta kroppaa.


Lewis Alella on korkeutta 170 cm.

Lewisin tuntee hyvin isän Andover Hallin perintönä tulleesta ”kyömystä”. Tummanpuhuva karva korostaa komeaa ulkonäköä ja mittoja – Lewis ei ole mikään höyhensarjalainen. Olihan siinä mukava antaa katseen kiertää, kun Lewis aivan rauhallisena odotteli päivän treeniä. Omissa ajatuksissa pyörivät odotukset ja toiveet tulevien vuosien menestyksistä, joita samalla suitsi realismi – vielä ei ole opetuslähtöäkään ajettu.

Radoille kai ravurinkin mieli. Siksihän ravihevosia kasvatetaan, ostetaan, valmennetaan ja omistetaan. Elämyksiä on tuon matkan aikana tarjolla monelle.

Mutta ennen radoille menoa treenataan ja arvioidaan hevosen kykyjä. Päävastuu on valmentajalla eli tässä tapauksessa Tuomas Korvenojalla ja hänen tallinsa ammattitaitoisella henkilökunnallaan. Metsälenkille lähtee neljän hevosen ryhmä ja Tuomas itse istuu Lewis Alen kärryillä.

Minä ja tytär asemoimme itsemme taimikkoon mäen rinteeseen, josta on hyvä tähystellä metsätielle, joka taittuu mäen päälle. Ja sieltä sitä tultiin rytmikkäällä poljennolla Lewisin johdolla. Syysauringon paisteessa meno oli vaikuttavaa ja säväytti. Ei tästä ainakaan omat haaveet pienentyneet kimppahevosemme suhteen.


Lewis Ale metsätiellä Sipoossa.

Tunnin kuluttua ryhmä kaarsi takaisin tallille hiestä höyryten. Lewis näytti olevan kuin ei olisi mitään sen kummempaa tapahtunutkaan. Tyytyväisenä se taas seisoi käytävällä, kun pulsseja mitattiin ennen pesua ja loimitusta.

Sitten se polttavan jännittävä kysymys Tuomakselle: ”Mitä olet nyt ajatellut Lewisin suhteen loppuvuodelle? ” Tuomas katsoo hymyilevä ilme kasvoillaan ja kehaisee ensin oripojan otteita. ”Kehitystä on tapahtunut suunnitelmien mukaan ja raviaskel on eteenpäin vievä.” (Itse jo odottelen malttamattomana kommenttia aikataulusta.) ”Kaikki on mennyt Lewisin kanssa niin hyvin, että en nyt aio pitää mitään kiirettä. Ehkä marraskuussa ajetaan opetuslähtö alta pois, mutta sitten odotellaan rauhassa treenaillen seuraavaa kevättä. Kyllä mulla on aika paljon odotuksia tämän suhteen.”

Olihan se jännittävää kuulla, että hommat etenevät suunnitellusti. Malttia siis vielä meille omistajille ja hyvä tulee, jos kaikki sujuu samaan malliin. Mutta ei nyt vielä taivaita kurotella, vaikka niin helposti sitä antaisi fiilistelyn nousta.

Tätä kirjoittaessani on tämän vuoden ensimmäinen 2-vuotiaiden suurkilpailu edessä Lahdessa. Toivotaan menestystä siihen osallistuville ja toivottavasti kohdataan sitten Lewisin kanssa samaa joukkoa ensi vuonna.

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista