Blogi – Pesupaikka

Kuka pelkää hevoskauppiasta?

Hevoskauppa on monivaiheinen tapahtuma, johon liittyy ehkä joitain taikauskoisiakin menetelmiä. Itse aion seuraavalla kerralla soittaa ainakin kymmenelle hevoskuiskaajalle, eläinlääkärille, ravimiehelle ja ongelmahevosratsuttajalle, kun yritän tehdä kauppaa jostain kavioeläimestä. Toiset meistä ostotarkastavat halvankin hevosen kavionkärjistä korvatupsuihin. Jos vikaa ei löydy, voidaan ehkä lyödä kättä päälle ja hevonen lähtee uuteen kotiin.

Hevoskauppias on taitava maalaaja. Ei hän taidetta maalaa, mutta kertoo hevosesta melkein kaiken oleellisen ja sitten vaikka naapurihevosen ominaisuudet siihen päälle. Esimerkiksi hengenvaarallinen hevonen on hänen kuvauksensa mukaan ”herkkä”, ”ei sovi ihan kaikille” ja ”eikö tyttö osaa ratsastaa?” Vastaan, että ”Juu! Osaisinhan minä, jos se elukka vain päästäisi selkäänsä” samalla, kun yritän epätoivoisesti totuttaa muka ratsutettua 5-vuotiasta villiponia satulaan. Niinpä niin, ongelmia voi siis olla monia.

Hevoskauppa on kauppaa, jossa laki ei ole sinun puolella, mikäli olet itse tehnyt virhearvion ja uskonut sokeasti hevoskauppiaan maalaamia sanoja. Hevoskauppias on kertonut, että kyseessä on lahjakas hevonen, jonka hyppykyky on niin valtava, että ensiviikolla hinta ei olekaan enää sama, se on tuplat. Hevonen on vain vähän ”herkkä”.

Ajattelet, että no kyllähän nyt sinun kokemuksesi varassa voidaan muutamasta asiasta joustaa ja herkkyyshän on vain hyvä asia! Tässä kohtaa saattaa tuudittautua jopa vuosikymmenien kokemukseen, (tai hyvään tuuriin…), miten sen nyt kukakin haluaa itselleen muotoilla.

Kauppakirja allekirjoitetaan ja hevonen on sinun. Vitsit kun kävi tuuri! Säästit 5000 euroa, sillä ensi viikolla hevonen oli maksanut sen verran enemmän. Soitat Marjolle, Pirjolle, Päiville, Kepalle, Rapelle, äidille, mummille ja siskoille. Puolisolle ei kannata soittaa; ei tuo kuitenkaan taas ymmärtäisi miksi tuhlasit opintolainasi villiponiin ja annoit rahat hevosia jobbaavalle ratsastuskouluyrittäjälle.

Ensimmäisenä yhteisenä päivänä mietin jo, että olikohan villiponi rauhoitettu kokeilutilanteessa? Miksi satula oli jo valmiiksi selässä ja ratsastaja kyydissä, kun saavuit paikanpäälle? Ylimielisesti kuitenkin olit ottanut tietoisen riskin ja ajatellut, että kokemuksella selviää.

Menee päiviä, kunnes viimein otat yhteyttä ongelmahevosen ratsuttajaan. Hän sanoo, että villiponilla on iso ongelma. Mistään ongelmasta ei kuitenkaan ostohetkellä puhuttu, villiponi oli vain ”herkkä”. Villiponi nousee pystyyn ja pukittaa joka kerta, kun yrität päästä sen satulaan.

Yhtenä kauniina iltapäivänä huomaat ilmalentosi aikana miettiväsi, että saattoikohan hevoskauppias valehdella? Lennät maahan ja villiponi potkii vielä saattajaisiksi. Päätät olla viisas. Kaupasta on vasta kuukausi aikaa ja olet kaikin konstein yrittänyt saada villiponin sopeutumaan tai sopeutua itse. Ei onnistu. On aika myöntää tappio.

Soitat hevoskauppiaalle, joka ei kuulemma työkseen myykään hevosia vaan on tosiaan pelkkä ratsastuskouluyrittäjä. Vain epäsopivat hevoset ja ponit myydään! Pohdiskelet, onko epäsopivia tosiaan kymmenittäin vuodessa? Myyjä ei ole suostuvainen purkamaan kauppaa, vaikka haluaisit rahoja takaisin puolet vähemmän kuin maksoit villiponista. Soitat lakimiehelle ja kuulet, että laki ei ole puolellasi. Hevoskauppias oli kertonut ponin olevan ”herkkä”, niinpä niin.

Seuraavaksi soitat Pirjolle ja kysyt, onko hän kuullut hyvästä hevoskuiskaajasta? Lapsesi opetat leikkimään vanhaa leikkiä uusilla sanoilla ”kuka pelkää hevoskauppiasta”, jotta virhe ei toistuisi ja pojasta polvi paranisi.

Sonja Mäkelä
Hevosurheilija ja kukkaponihattutäti sekä hullujen hollantilaisten tammojen pelastaja.

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista