On aika herätä

Heräät aamulla. Katsot vieressä makaavaa puolisoasi. Hän kuorsaa. Tuhisee. Mietit, missä on se vuosien takainen prinssi tai prinsessa. Milloin ja mihin hän katosi jättäen tilalle tämän vieraalta tuntuvan ihmisen. Vieraalta tuntuvan, mutta tapoineen silti liiankin läpikotaisin tutun.

Mietit, että tätäkö tämä nyt. Koko loppuelämä. Hätäiset pari sanaa ennen töihin lähtöä, ei juuri sitäkään sieltä palattua. Nukkumaan fyysisesti vierekkäin, mutta henkisesti kaukana toisistaan.

Heräät aamulla. Raahaudut tallille. Pirun hevoset jo kolistelevat siellä kauroja. Mietit, miksi tämä tuli aikoinaan edes aloitettua. Mitä halvatun hohtoa näit siinä, että roudaat hevosia pihalle ja sisään. Siivoat niiden paskat. Istut tuntutolkulla tärisevissä kärryissä hevonpersettä tuijottaen.

Mietit, että tätäkö tämä nyt on. Koko loppuelämä. Myöhään meneviä ravireissuja. Muutenkin vähäisten yöunien kaikkoamista miettiessä, mikä piru siinä hevosen oikeassa etusessa on ja mitä sille voi tehdä. Vielä viimeisenä ajatuksena, ennen kuin Morfeus ottaa huostaansa on, että pitäisikö sille laittaa smurffilappu, päätanko vai molemmat. On se niin toisohjainen.

Juttelet ystäväsi kanssa. Sivulauseessa hän kehaisee puolisoasi. Jäät miettimään, että mitä horinaa tuo nyt on. Sekö vanha raiska muka viehättävä, älykäs, komea, hauska tai kaikkea tätä. Juu, ei.

Juttelet ihmisen kanssa, joka on tullut tallille vierailemaan. Hän sanoo silmät hohtaen, kuinka hienoja eläimiä hevoset ovat. Kuinka hän kadehtii sinua, kun saat päivittäin työskennellä niiden kanssa. Mietit, että mitähän hienoa näissä luuskissa muka on.

Menet kotiin ja katselet puolisoasi. Yrität nähdä ja kuulla hänet vieraan silmin ja korvin. Tajuat, että sinulla on käynyt tuuri. Muistisi palaa pätkittäin. Saat mieleesi hienoja ja hauskoja yhteisiä hetkiä elämäntaipaleeltanne. Ymmärrät, kuinka paljon arvostat ja rakastat toista, ja sanot sen illalla ääneen. Käytte sänkyyn vierekkäin ja lähekkäin, fyysisesti ja henkisesti.

Vieras lähtee, ja jäät katselemaan lähimmässä tarhassa ilottelevaa hevosta. Se on saanut puhdin, menee häntä tötsällä ja pukittelee mennessään. Näet se sulavan, silmiä hivelevän liikehdinnän. Sen puhtaan voiman, todellisen hevosvoiman, joka purkautuu sen lihaksista. Kun kutsut, se keskeyttää ilotoimensa ja kävelee luoksesi. Rapsutat ja taputat sitä. Se ottaa ne vastaan tyynen arvokkaasti, mutta selvästi mielissään huomiosta. Saat mieleesi hienoja ja tunteikkaita hetkiä, joita olet hevosten kanssa viettänyt. Ymmärrät, mitä ne ovat tuoneet elämääsi. Tiedät, että rakastat näitä eläimiä ja aikaa, jonka saat niiden kanssa olla.

Nyt on aika herätä! Älä jää odottamaan, että saat edellä kerrotulla tavalla ulkopuolisen sytykkeen. Pysähdy itse arjen kiireen keskelle. Murtaudu rutiinien kahleista. Niistä hetkeksi vapauduttuasi anna itsesi kohota ilmapallon tavoin taivaalle. Sieltä näet paremmin kokonaisuuden, sillä kauempaa voi nähdä paremmin lähelle. Saatat yllättyä maisemista. Näet paljon syitä rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kun koet tämän, älä epäröi kertoa tai näyttää sitä. Puolisolle, vanhemmalle, sisarukselle, ystävälle tai hevoselle. Niistä sanoista ja teoista maailma ei koskaan täyty liiaksi.

Harri Lind
Kirjoittaja on Hevosurheilun toimittaja