Blogi – Pesupaikka

Ratsastus on eliittilaji

”Moni kuvittelee, että kun Terhin sukunimi on Stegars niin jo se tarkoittaa, että rahalla saa ja hevosella pääsee”, kirjoittaa Jonathan Silfver Pesupaikka-blogissa. Kuva: SRL/Pirinen

Ratsastus on laji, joka soveltuu vain paremmin toimeentuleville. Kilparatsastus vain niille, joilla todella on rahaa, yleensä sitä perittyä. Köyhän ei kannata haaveilla ratsastajan urasta, hän soveltuu hyvin hevostenhoitajaksi. Tällaisiä kommentteja kuulee usein. Eliitin harrastus, kallis laji, lottovoittoa odotellessa jne. Onko se sitten niin?

Ei! En väitä, että ratsastus harrastuksena olisi halpa, mutta se ei tarkoita, etteikö köyhä voisi sitä harrastaa. Itse olen alkeiskurssin jälkeen maksanut itse ratsastustunnit tekemällä töitä, jo 12-vuotiaana. Olen kolmen lapsen yksinhuoltajan lapsi Itä-Helsingistä, rahaa ei ollut. Toki olen myös joskus lukenut itsestäni juttuja netistä, kuinka elän perintörahoilla ja harrastan ratsastusta. Totuus on kuitenkin se, että vein naapurin koiraa ulos joka päivä koulun jälkeen ja sain siitä viisi markkaa per lenkki. Silloin ratsastustunnin hinta oli sata markkaa. Kun tein viikonloput ja lomat tallia, pystyin käymään jopa kaksi kertaa viikossa tunneilla. Eniten se on siitä kiinni, paljonko olet valmis tekemään sen eteen, että pääset ratsastamaan.

Muutkin harrastukset ovat kalliita. Jääkiekkoon uppoaa rahaa juuri sen verran, kuin sitä on valmis laittamaan. Tennis maksaa pyöreästi 30€/tunti ilman opetusta. Uinti on halpaa, muutaman euron kerta. Mutta jos haluat kehittyä huipuksi, tarvitset valmentajan ja kulut muuttuvat. Ei ole lajia, jossa voit tähdätä maailman huipulle ilman rahallista ja ajallista panosta. Useimmilla talleilla on myös mahdollista saada kuluja alas auttamalla tallitöissä, en tiedä miten se onnistuisi uimahallissa.

Monet sanovat, että helppohan se on pärjätä, kun suvussa on vanhaa rahaa. Että meidänkin Pirkko-Liisa oli huipulla, jos olisi rahaa ostaa hyvä hevonen. Ei, ei, ei! Jokainen korkealla tasolla ratsastava ihminen on joutunut itse opettelemaan ratsastuksen. Taitoa kun ei rahalla saa, vaikka raha varmasti nopeuttaa pääsemistä eteenpäin, lajissa kuin lajissa.

Moni kuvittelee, että kun Terhin sukunimi on Stegars niin jo se tarkoittaa, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Totta, hevosella pääsee, mutta Terhi on tehnyt vuosia ja taas vuosia töitä päästäkseen sinne, missä hän nyt on. Kilpaillut täällä suomenhevosella muiden harrastajien joukossa. Terhin erotti niistä muista se määrätietoisuus ja halu tulla parhaaksi, ei lompakko. Lopettakaa itkeminen, kuinka muilla on paremmat hevoset ja enemmän rahaa! Miettikää mieluummin, mitä olette valmiita uhraamaan ratsastuksen eteen.

Terhiltä opin tästä asiasta todella paljon ollessani siellä töissä. Hän painotti aina sitä, että myös ne tavallisimmat hevoset, joista ei ole GP-tasolle, ratsastetaan ja koulutetaan yhtä hyvin kuin ne parhaimmat. Jokaiselta hevoselta voi oppia. Parhaiten jäi mieleen lause: jokainen tekee oman hevosensa. Ei Terhillekään ole tupsahdellut valmiita GP-hevosia eteen. Esimerkiksi Axis on Terhin työn tulos, toki laadukas hevonen jo lähtökohtaisesti. Kaikki on kiinni itsestä ja siitä paljonko on valmis tekemään töitä, ei siitä paljonko tilillä on rahaa.

Lopettakaa itkeminen.

Jonathan Silfver 

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista