Blogi – Pesupaikka

Ei tullut mieleen mainita?

 

Tapasin talliyrittäjän, joka oli vetänyt nuorten ratsastusleirin. Yksi leiriläisistä oli ollut erityisen rauhaton ja lisäksi aggressiivinen. Hän oli aiheuttanut konfliktin toisensa perään ja käynyt käsiksi myös ohjaajiin.
Tallinpitäjä sanoi kaipaavansa koulutusta, jonka avulla osaisi kohdata tällaiset asiakkaat. Minä sanoin, että minulla on sellainen koulutus, mutta en silti pystyisi käsittelemään aggressiivista nuorta osana isoa ryhmää.

Minä kaipaisin lasten vanhemmilta jonkinlaista kohtuullisuutta ja tilannetajua. Lapsen erityispiirteissä ei ole mitään väärää tai pahaa. Minä en osaa laulaa, eikä se tee minusta ihmisenä yhtään sen huonompaa kuin muut. En silti kuvittelisikaan liittyväni kuoroon. Ylivilkas lapsi on aivan yhtä arvokas kuin muutkin, mutta onko oikein lähettää hänet leirille, jos hän ei ole vielä kykenevä toimimaan ryhmässä?
Oli lapsella diagnoosi tai ei, vanhemmat varmasti tietävät hänen luonteensa ja toimintatapansa. Ymmärrän täysin, että vanhemmat voivat haluta viiden päivän loman omasta murupullastaan, mutta minusta on väärin lähettää hänet johonkin, missä ohjaajat eivät pärjää hänen kanssaan.

Minusta on väärin lähettää hänet johonkin, missä muut lapset joutuvat jatkuvasti osaksi konfliktia tai vaihtoehtoisesti jäävät vaille ohjaajien huomiota, kun kaikki energia on suunnattuna erityislapsen taltuttamiseen.
Se on väärin myös lasta itseään kohtaan. Pahimmassa tapauksessa hänen kauan odottamansa ratsastusleirinsä päättyy toisena päivänä, kun hänet joudutaan lähettämään kotiin juuri ennen ensimmäistä estetuntia.

Erityislasten ottaminen osaksi ns. normaalien lasten ryhmää ei ole mitenkään mahdotonta, ja mielestäni se on jopa kannustettavaa. Mutta ohjaajalla on oltava lapsen erityispiirteestä tieto ennakkoon. Palvelun tarjoajalla pitää mielestäni olla mahdollisuus etukäteen arvioida pystyykö erityislapsi osallistumaan toimintaan, ja jos pystyy, mitä lisäresursseja se vaatii.

Tallinpitäjillä ja leirien ohjaajilla on valtava vastuu. Heidän vastuullaan on vieraiden ihmisten lapset, eikä sen suurempaa vastuuta voi kenellekään antaa. Lisäksi he ovat vastuussa käyttämisensä hevosten hyvinvoinnista.

Nykyään ei ole varmaan edes sallittua kysyä, onko lapsi tyttö, poika, vai joku muu. Monikaan tallinpitäjä ei henno kysyä, onko lapsella erityispiirteitä, ennen kuin ottaa hänet vastuulleen. Pitäisin kohtuullisena silti luetella ilmoittautumisen yhteydessä kaikki aat, deed ja hoot, mitä lapsella on.

Puhuin melkein heti perään toisen tallinpitäjän kanssa. Hänelle oli tulossa hevonen täyshoitopaikalle. Perussimppeli, kiltti, ulos aamulla ja sisälle illalla. Omistaja käy vain kerran viikossa. Tästä hyvästä viisikymppiä alennusta hoitomaksuun.

Vähän ennen kuin hevosen piti tulla, tallinpitäjä kuuli muuta kautta, että hevosella oli ankara kaviokuumetausta. Omistajalta kysyttäessä kävi ilmi, että hevosen heinät täytyy liottaa, ja koska hän halusi hevosensa tarhattavan laumassa niin toki kaikkien hevosten heinät pitää sitten liottaa. Ei vaan tullut mieleen kertoa etukäteen.

Edellinen paatokseni pätee tähänkin. Lapsi, jolla on erityistarpeita. Hevonen, jolla on erityistarpeita. Opetelkaa lausumaan. Lausukaa tarvittaessa. Jooko?

Veera Ahlgrén

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista