Hevosnaisten anonyymit uhrit ry: Orapihlajan Aaroni ja Ero-Riita

Olen melko meritoitunut Hevosnaisten anonyymien uhrien puolestapuhujana ja puheenjohtajan sanansaattajana. Minuun otetaan yhteyksiä monin tavoin, mutta pari viikkoa sitten sattui kaikkein kummallisin tapaus. Tapasin nimittäin puhuvan orapihlajapensaan.

Olin olosuhteiden pakosta katsomassa erästä piirikunnallista ratsastuskilpailua. Nojailin puoliunessa aitaan, kunnes yhtäkkiä kuulin vierestäni orapihlajapensaasta ähinää ja manailua. Huhuilin puskaan, onko sinne kaatunut joku ja tarvitseeko se joku apua. Tuskainen ääni vastasi:

- Shh, ole hiljaa ja kuuntele, katsele vain eteenpäin. Kukaan ei saa huomata minua, ai s...tana. Pahuksen teräviä nuo piikit.

Otin kameraa esiin, olinhan kuvaustehtävissä. Hain kasvoilleni kilpailusta kiinnostunutta ilmettä. Ääni puskasta jatkoi:

- Minulla on Ratsunaisten ensi- ja turpakoti ry:n langettava ikuinen lähestymiskielto 10 kilometrin säteelle sieltä, missä rakas Ero-Riitani on. Minun käy huonosti, jos tulen huomatuksi. Ero-Riita katoaa elämästäni..nyyh.

Yritin lohduttaa miestä ja sanoin, että eikö jatkuva riitely voisi jo loppua eron jälkeen? Että eikö nimen omaan olisi hyvä asia, jos eroriita lopetettaisiin?

Puska alkoi täristä kuin haavanlehti myrskyssä. Mies alkoi itkemään ja jatkoi:

- Välillä mietin itsekin samaa, mutta en voi toivoa oman rakkaan viattoman hevoseni murhaamista. Olen varsasta asti maksanut kuukausimaksut, hoivannut, soseuttanut väkirehuja, vaihtanut kuivikkeisiin, laulanut vanhoja rekituutulauluja... nyt olen täällä hemmetin puskassa kaikki isännälliset oikeudet vietynä....Oma kupeiltani löytyvän lompakon hedelmä on tuolla jossain, en saa enää koskaan koskea häntä, silittää hänen pehmoista turpaansa ja kaulaansa...

Nyt ymmärsin, kyseessä olikin hevonen nimeltä Ero-Riita! Ero-nimiä on ollut suomenhevosilla kautta aikain. Ero-Lohkon vuoksi on varmaankin eron tullen lohkottu omaisuutta. Suikun Ero ja Ero-Ralli, onhan näitä. Totta kai, miksen tätä aiemmin tajunnut! Orapihjalamies taitaa olla yleistyvän Erohevos-ilmiön uhrina, josta olin kuullut aiemminkin juttuja. Meinasin möläyttää, että johan olitte osuvan nimen yhteiselle varsallenne paiskanneet, mutta sain suitsittua suuni. Sidoin nenäliinan itselleni kielisiteeksi ja mies sai jatkaa purkaustaan.

- Tajuatko yhtään mistä puhun? Tai ethän sinä voi tajuta, jollet ole tällaista kokenut. Kun on varsasta asti ollut yhdessä joka päivä, tehnyt kaikkensa varsan eteen, uhrannut kaiken vapaa-ajan ja nähnyt hänen kasvavan ja oppivan uutta... ja sitten yhtäkkiä kaikki mitä on tehnyt on jotenkin väärin.
Minuun ei voi muka luottaa varsan kasvattajana, opetan sille vääriä asioita väärällä tavalla. Kaiken huipuksi exäni väitti, että olen ollut uhkaavan oloinen Ero-riitaa kohtaan, ja siitä lähti pyörät pyörimään. Minua kuulematta Hevonaisten ensi- ja turpakoti lätkäytti lähestymiskiellon ja kaikki oikeuteni vietiin.

Kysyin, onko exällä todisteita uhkaamisesta.

- En ole olut uhkaava Ero-Riidalle, hän on kolmevuotias ori ja olemme halunneet antaa hänelle vapaan kasvatuksen ja antaa hänen oivaltaa itse asioita. Kerran, aivan suhteemme loppuvaiheessa Ero-Riita potkaisi minua kavionpuhdistustilanteessa kylkeen. Kaksi kylkiluuta meni poikki, ja tuli pikku keuhkoruhje, mutta se on sivuseikka. Potku oli varmasti vahinko...

Suuntasin lumemielessä kameraa ratsastusareenaa kohti ja kysyin, miten ihmeessä se, että hevonen potkaisee miestä, voidaan tulkita uhkaavaksi miehen taholta? Mies oli hetken vaiti ja ääni muuttui suorastaan kuiskaukseksi:

- No, minulla on sellainen helmasynti, että satuttaessa itseni kiroan aika pahasti. Ei pitäisi. Noiduin potkun jälkeen napakasti, että "per...le" ja exäni ja hänen ystävänsä kuulivat sen satulahuoneeseen. Hevoseen en koskenut! Mutta siinä se sitten oli. Olin kuulemma todistajan läsnäollessa kironnut hevosellemme ja uhannut sitä väkivallalla. Naiset huusivat kuorossa, että mitään raviäjien touhuja ei enää nykyään suvaita. Se aikakausi on ohi.

Tiesin miehen puhuvan totta. Samaan tapaan tulee käymään hevosille kuin koirillekin, joihin ei miehillä enää oikeuksia ole. Tiesin myös että minulta odotetaan tulosta eli laadukkaita valokuvia tapahtumasta. Kerroin puskamiehelle, että meidän pitää nyt lopettaa. Kerroin myös, että olen erittäin pahoillani hänen puolestaan, ja kysyin mitä hän aikoo tehdä Ero-Riidan suhteen. "Orapihlajan Aaroniksi" salaa ristimäni miehen ääni muistutti lähes rukousta.

- En voi tehdä mitään. Tämä on viimeinen piilopaikkani, josta saan silloin tällöin nähdä Ero-Riidan. Tämän piiloni paljastuttua Ero-Riidan tarina on osaltani ohi. Annoin alkurakkauden huumassa kaikki omistusoikeudet exälleni. Enkä halua tapella, se ei ole hevosen etu. Ero-Riita ei ansaitse toisilleen vihaisia omistajia.
Mutta en enää koskaan alistu hevosnaisen uhriksi. Kerro lukijoillesi, että etsin mieskumppania, jonka kanssa liisata kohtu ja tehdä yhteinen varsa.

Mies heitti puskasta käyntikorttinsa. Otin kortin talteen ja lupasin kertoa hänen tarinansa varoittavana esimerkkinä julkisuuteen.

Eli halukkaat miehet, jotka haluavat varsahommiin mukavan miehen kanssa, laittakaa viestiä Hevosnaisten anonyymien uhrien facebooksivulle!

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi