Blogi – Reipin pehtoorin ploki

Hevosnaisten anonyymit uhrit ry: Hevosenkengänkuva otsassa

Kuvan mallit eivät liity ainakaan tähän tapaukseen. Kuva: Hanna-Mari Lahtinen

Olin paikallisella terveysasemalla syysflunssan vuoksi ja istuin jonottamassa odotusaulassa lukien naistenlehtiä. Kun nostin päätäni, huomasin liukuovista tulevan ikäiseni miehen. Mies laahusti voivotellen kohti vastaanottotiskiä verestävä kavionjälki otsassaan. Horjuva mies selitti jotain tiskillä ja hänet passitettiin istumaan viereeni.

Huonosta olostaan huolimatta mies oli levoton ja pälyili ympärilleen. Mies piteli sylissään jotakin, jonka oli käärinyt takkinsa sisään. Mies otti kameran esiin ja käynnisti sen. En voinut välttää kiusausta kurkkia, miksi mies on niin salakähmäinen asiansa kanssa. Mies selaisi digikameransa näytöltä kuvia hevosesta ja naisesta. Viimein tuli esiin kuva, jossa kaunis, nuorehko autereisesti hymyilevä nainen ratsastaa valkoisessa pitsihameessa täyttä laukkaa kohti kameraa. Kuvakulma alaviistosta. Todella tyylikäs, suomalaisen naisen ja hevosen voimaa uhkuva taideteos.

Rohkaisin mieleni ja tokaisin miehelle:
– Hieno kuva, todella hieno. Miten se on oikein otettu?
Mies käänsi katseensa minuun ja muistin verisen ja sinertävän kavionkuvan hänen otsassaan.
– Mitäpä luulet?, vastasi mies totisena, ja piilotti kameran takaisin takkinsa sisään.
– Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Ajattelin vain, että tuo vaatii todellista ammattilaisen otetta, vastasin.

Mies kutsuttiin nimellä lääkärin luo, mutta samalla liukuovista juoksi sisään nainen pitsihameessa ratsupiiska kädessään, jonka tunnistin valokuvien naiseksi. Mies piiloutui taakseni ja otti minua kädestä kiinni.

– Auta minua. Nyt mennään äkkiä lääkärin huoneeseen. Kävele vierelläni niin, ette tuo nainen huomaa., sanoi kameramies.

Tuumasta toimeen, kävelin niin leveänä kuin pystyin ja kiiruhdimme odotusaulan poikki. Nainen katsoi minua terävästi, ehkä huomasikin miehen jota piilottelin, muttei voinut enää estää pääsyämme lääkärin luo. Lukitsin oven ja paiskasin oven kiinni perässäni. Huh huh!

Huoneessa istui eläkeikää lähestyvä, ellei jo osa-aikaeläkkeellä oleva mieslääkäri, joka katseli ikkunasta ulos. Kun tulimme huoneeseen, mies huokaisi ja kääntyy pyörivällä tuolillaan meitä kohti kakkulat silmillään. Mies tipautti lasit nenälleen ja katsoi niiden yli meitä.
– Mitäs vaivaa?, lääkäri huokaisi.

Kengänkuva otsassaan oleva mies oli niin poissa tolaltaan ja vilkuili ovelle päin, että päätin kertoa hänen puolestaan sen minkä tiedän. Kerroin lääkärille, että mies on todennnäköisesti joutunut onnettomuuteen ottaessaan valokuvia naisesta ja hevosesta.

Lääkäri otti kakkulat käteensä, nojasi eteenpäin sanoi:
– Tämä on hyvin yleinen vammautumisen muoto nykyään. Hyvä ettei käynyt pahemmin. Muutamia valokuvaajamiesten kuolemantapauksiakin on jo ollut tänä vuonna. Sosiaalisen median aikakaudella on lisääntynyt naisten tarve ottaa itsestään mairittelevia valokuvia. Hevosnaiset eivät tee tässä poikkeusta, vaan päinvastoin. He ovat valmiitä mihin vain saadakseen vaikuttavia valokuvia itsestään ja hevosestaan. Valokuvaus- ja kuvankäsittelytaitoiset miehet ovat erityisen suuressa vaarassa. Kun halutaan lähikuvia, niin tämmöistä sattuu.

Valokuvaajamies oli edelleen pelosta shokissa, joten jatkoin kyselyä. Lääkärin arkinen suhtautuminen asiaan ihmetytti minua. Ja pyysin:
– Voisitteko kuitenkin tutkia miehen, hänellä saattaa olla jonkin sortin päävamma…

– Toki, vastasi lääkäri.
– Samalla kun tutkin potilasta, kerron hieman psykologista taustaa, jotta ymmärrätte kuinka vakavasta asiasta on kyse. Vakavasta siinä mielessä, että miesten pitää ehdottomasti välttää näiden naisten kanssa kaikkea kanssakäymistä, eikä suostua mihinkään ”voitko räppäistä mun puhelimelle yhden kuvan” juttuihin. Jos kuva on hyvä, niin siitä sitä ollaan. Ja varokaa erityisesti varttuneempia naisia, jos osaatte photoshopata. Jos hieman elähtäneempi hevosnainen saa sen selville selville, hukka teidät perii!

Lääkäri lopetti potilaan tutkimisen ja jatkoi:
Minä olen jo niin vanha mies, että voin puhua ihan suoraan asiat. Juuri niin kuin ne ovat. En enää pelkää kuolemaa, enkä naisia. Ymmärtäkää se, että naista ei kiinnosta miten asiat oikeasti ovat, vaan miten hyvältä ne näyttävät. Joku voi väittää tämän lauseen olevan sovinismia. Kysyn häneltä silloin, kumpi sukupuoli kulkee meikeillä kaunistettuna kadulla?

Kameramieskin oli jo hieman vironnut. Olimme kameramiehen kanssa vaiti ja kuuntelimme tätä kokenutta, vanhaa viisasta lääkäriä, joka oli kohdannut lukemattomia hevosvalokuvausonnettomuuksien miesuhreja. Oveen koputettiin vaativasti. Lääkäri katsoi meitä ja sanoi:
– Tämä mies selviää vammoistaan. Vastaanottoaika on päättynyt.

Ovea hakattiin jo rajusti. Siellä on varmasti hevosnainen, joka haluaa hävittää todisteet kamerasta, ja ehkä todistajankin, ajattelin.
Lääkäri avasi ikkunan ja sanoi:
– Tilasin teille taksin terveyskeskuksen taakse. Kiivetkää ikkunasta ulos, nopeasti. Tässä sosiaalitoimen taksisetelit, sanoi vanha viisas lääkäri ja kaivoi lompakkoaan.

Taksi odotti. Kiipesimme uhrin kanssa ikkunasta ulos, vilkaisin vielä taakseni lääkärin huoneeseen. Lääkäri oli jättänyt lompakkonsa pöydälle auki. Lompakon muovitaskussa oli vanha mustavalkoinen kuva. Lääkäri huomasi minun katselevan lompakkoa ja laittoi sen nopeasti kiinni.

Juoksimme taksiin, joka kaasutti pois. Taksissa mietin lääkäriä. Miten hän saattoi ymmärtää tätä kaltoinkohdeltua valokuvaajaa niin hyvin?

Ja miksi ihmeessä lääkärillä oli lompakossaan ikivanha valokuva naisesta ja hevosesta?

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista