Blogi – Reipin pehtoorin ploki

Hevoswoodoota

Kuvituskuva. Kuvan hevonen ei liity blogikirjoituksen tapauksiin. Kuva: Hanna Laakso

Hevosurheilu-lehden päätoimittaja Jussi Lähde nuokkui eräänä perjantai-iltapäivänä toimistonsa pöytää vasten. Viikko oli ollut rankka ja unet olivat jääneet vähiin.
Oveen koputettiin, mutta Jussi ei heti havahtunut. ”Jussi Lähde!”, kuului oven takaa huuto.

Viimein Jussi nousi tuoliltaan ja asteli ovelle. Jussi avasi oven, mutta ketään ei enää näkynyt. Koska Jussi on taikauskoinen, niin kuin kaikki hevosista kiinnostuneet ihmiset ovat, hän päätteli äänen olleen enneuni, joka käski lähtemään, eli irtisanoutumaan. Jussi raapusti irtisanomisilmoituksensa ja lähti viikonlopun viettoon. Näin siinä kävi. Lähtö hyväksyttiin.

Edellä kirjoitetut sanat ovat kiitokseni Jussille, kutsuit minut vuonna 2015 blogaamaan Hevosurheilu-lehteen. Tämä on ollut kivaa.

Tänään on perjantai 13.päivä, ja yritän olla hissukseen. Ehkä harjoitan varovaista hevoswoodoota. Tiedättehän mustan magian? Ostin hevospehmolelun. Annoin sille nimeksi Piian Liisi. Akupunkteeraan nuppineuloilla sen niveliä, hieron sitä rennoksi ja laulan sille tuutulauluja.

En edes ajattele ensi tiistaita, ettei mitään epäonnista tapahdu edes ajatuksissani sille oikealle Piian Liisi-hevoselle, joka juoksee ensi tiistaina Teivon raveissa. Muistatteko Isot keuhkot ja helppo ravi kirjoitukseni? Tämä on se sama peräkammarin tamma, jonka matka raveissa juoksevaksi ravihevoseksi on ollut täynnä jännitystä. Ehkäpä kerron niistä vaiheista joskus blogauksissani.

Piian Liisin fanittajaksi voit liittyä myös facebookissa, jonne perustin ravikuningatar 2020 sivun.

Tämä blogaus on lyhyt kuin Piian Liisin laukka…ei ei laukkaa, ei edes lyhyttä! Miten saatoinkaan keksiä noin ontuvan kielikuvan… ei ontuvan!

Tästä ei tule nyt mitään. Hyvää alkanutta vuotta kaikille, palataan aisaan!

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista