Blogi – Reipin pehtoorin ploki

Isot keuhkot ja helppo ravi

Ei tässä näin pitänyt käydä.

Minun piti kirjoitella suomenhevosen monikäyttöisyydestä ja sen erinomaisuudesta harrastehevosena. Kertoa muun muassa siitä, kuinka hieno ratsu- ja terapiahevonen suomenhevonen on. No, en toki tätä näkökulmaa plokissa tule unohtamaan.

Mutta ennen kaikkea minun piti pysytellä etäällä raviurheilusta. Suhtautua ravihevosiin, näihin hevosmaailman greyhoundeihin, viileän ironisesti. Ehkä jopa naljailla ravitouhulle, joka on epätoivoista turhien unelmien perässä juoksemista ja rahanmenoa, jossa itse hevonen jää liian usein sivuosaan.

Käänne tapahtui Kurikassa kuukausi sitten. Niinkuin kaikki tiedämme, Pohjanmaalta löytää parhaat ja komeimmat suomenhevoset. Vanhasta isännästä oli aika jättänyt, joten kasvatille piti saada nopeasti uusi koti. Roikuin traktorinlavan päältä myyntihevosen selässä, eikä se välittänyt mitään. Hermorakenne siltä osin täydellinen. Ei ole säpsy. Loistava ominaisuus, kun tästä aletaan tehdä harrasteratsua tätien maastoiluun. Myyjä kertoi, ettei sen selässä olla kai koskaan oltu. Sillä oli myös hopeanharmaa harja. Ehkä hopeageeni. Ratsupiireissä erikoisvärejä arvostetaan.

Käytiin toki myös koeajamassa hevonen, Lissu. Lissu toimi ajossa hyvin. Vähän pysähtymisharjoitteluja, niin heppa toimii loistavasti tapahtuma-ajelutuksissa, suunnittelin. Kun kaupat oli jo sovittu, myyntitapahtumaa organisoinut mies kertoi ajelleensa Lissulla pitkiä lenkkejä, ja se jaksaa mennä. ”Sillä on isot keuhkot ja sen luonteesta tulee I.P. Vipotiina mieleen. Sillä on helppo ravi. Kyllä sinun kannattaisi tuota ravihommaakin tämän kanssa katsoa.”

Ajelin kotiin päin ja mietin sopiiko jokin meidän satulamme tälle uudelle tulokkaalle. Ratsuttajalle pitää myös soittaa… Vaikken ole raveja kahteenkymmeneen vuoteen aktiivisesti seurannut, huomasin miettiväni, että I.P. Vipotiina on kai ollut useamman kerran ravikuningatar. Ja kivasti Lissu ravia polkikin, vaikka ei oltu useampaan kuukauteen ajettu. Ei puhaltanut yhtään, varmasti nuo isot keuhkot tekevät sen, että jaksaa mennä loputtomasti. 3100 metriäkin. Ja jos luonnekin on periksiantamaton, niin raveissahan sitä tarvitaan.

Nyt Lissu on ollut kolme viikkoa raviurheiluun vihkiytyneellä ystävälläni ravivalmennuksessa ja sitä valmennetaan myös selästä käsin. On päivänselvää, että Lissusta tulisi hyvä harrasteratsu, joka tienaisi kapean leipänsä maastoratsuna ja vuokrauskäytössä. Mutta yhtä päivänselvää minulle on, että tuleva ravikuningatar Lissu jäisi syntymättä, jos tädit vain painelisivat sillä puskissa. Tämänhetkisen visioni mukaan Lissu ehtii kyllä loistokkaan raviuransa jälkeen tehdä varsojen ohella myös harrasteratsun hommia.

Kaikki on mahdollista, varsinkin raviurheilussa. Ja voittaahan ihmiset lotossakin, tänä vuonna lottomiljonäärejäkin on jo 26. Toisaalta, lotto ei toimi vertauksena, siinä on helpompi voittaa.

Paitsi, jos on isokeuhkoinen hevonen, jolla on helppo ravi!

Tuleva ravikuningatar Lissu kävi tällä viikolla tutustumassa lähirataansa Teivoon.

Tuleva ravikuningatar Lissu kävi  tutustumassa lähirataansa Teivoon. Kuva: Karoliina Ahola

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista