Blogi – Ruuhkavuosiratsastaja vieraissa

Kumpi saa paremman kohtelun: mies vai hevonen

1. Tarkoitus on tehdä jotain, minkä sinä olet päättänyt ja mistä toinen osapuoli ei mahdollisesti innostu. Mitä teet?
a) silittelet, annat karkkia, kehut ja saat tahtosi läpi.
b) sanot, että tää olis tässä. Ota tai jätä

2. Toinen osapuoli on aina ollut hiukan nirso. Nyt pitäisi syödä pahanmakuista vitamiinia. Miten lähdet suorittamaan tehtävää?
a) Pieninä erinä maukkaisiin ruokiin sekoittamalla ja kovasti kehumalla saat hänet syömään.
b) sanot, että tää olis tässä. Ota tai jätä.

3. Laatuaika tarkoittaa teillä
a) silittelyä, hyväilyä, juttelua ja lääppimistä ihan rauhakseen
b) kumpikin tekee omia juttujaan.

4. Uudet kalliit vastaostetut asiat ovat hajonneet. Miten reagoit?
a) toteat, että voi ei, sellaista se on ja annat karkkia
b) huudat, riehut ja saat kohtauksen.

5. Haluat löytää toisen osapuolen rehottaviksi kasvaneiden karvojen alta. Miten etenet?
a) sidot kiinni ja silittelet, kunnes toinen rentoutuu
b) sidot kiinni ja hyökkäät kimppuun. Jos ei toimi, turvaudut rauhoittavaan.

6. Edessä on pitkä automatka. Mikä on taktiikkasi?
a) olet jatkuvasti huolissasi, miten matkustus muilta sujuu, onko heillä riittävästi eväitä ja vaatteita. Pysähdytte ja tarkastatte asian useamman kerran.
b) neuvot matkanteossa ja nalkutat, mutten suostu itse ajamaan.

7. Karkureissu tarkoittaa
a) olet huojentunut, että karkulainen palaa kotiin ja on kunnossa. Annat karkkia, silittelet ja rapsuttelet. Kutsut lääkärin tarkastamaan.
b) Sanot, että tää olis nyt tässä. Jätät.

8. Tiedät, mistä paikasta toista kannattaa silittää, joten
a) silittelet pitkään ja hartaasti. Et meinaa haluta lopettaa, koska toinen nauttii niin kovasti
b) tuskailet, että kiirekin olisi ja eikö vähempikin riittäisi

munaaon-eitaustaa(1)

 

 

Lue myös miehestä, joka kiipesi satulaan ensimmäisen kerran 56-vuotiaana.

Iloista isänpäivää kaikille iskille!

 

Ei minulta mitään puutu

Hämmentävä tilanne: minä en tarvitse uusia varusteita. Minulla ei ole hevostakaan, joka tarvitsisi uusia varusteita. Kaikkea on omasta takaa enemmän kuin yhdelle, niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Minulla on jopa kaksi satulaa, jotka odottavat joko uutta kotia tai vastavuoroisesti hevosta alleen. Minä en kuitenkaan ole juuri nyt hevosenostoaikeissa. Ei ole aikaa eikä rahaa.

Suomen suurin hevostapahtuma tällä viikolla odottaa kuitenkin rahojani, sillä expoalue on pystytty minua varten. Kovin edullisesti exposta ei saa juuri mitään, mutta ihanuus onkin siinä, että sieltä saa kaikkea. Se on hetken aikaa Suomen suurin hevostavaratalo, jossa vain lompakko asettaa rajat. Nokkelimmat ovat säästäneet pennosiaan tätä varten. Jos siis hevoseihmisillä jotain pennosia joskus säästyy. Olen vain kerran kuullut ihmisestä, joka puhui säästöistään, mutta hänkin sanoi käyttäneensä ne hevosensa eläinlääkärilaskuun.

Rahaa toki minulta puuttuisi, mutta ei tavaraa. Tänä vuonna olenkin hevostarvikeliikkeen painajainen: olen ostanut riittävästi hyvälaatuista tavaraa, joten nyt aion käyttää rahani aineettomasti oman hyvinvointini lisäämiseen. Samaa sanovat monety ympärilläni. Hevostarvikeliikkeissä on varmasti tuskallista katsoa tätä trendiä, etenkin kun se kaventaa heidän palkkapussiaan ja pakottaa jopa sulkemaan ovia. Taantumakin tekee tähän osansa. Moni tuskailee sitäkin, että EU-määräysten mukainen tallien remontointi nosti tallivuokria pääkaupunkiseudun talleissa pahimmillaan useita satoja euroja. Kyllä se jostain on pois, mutta hevosen hyvinvoinnista harva on valmis tinkimään.

Pari vuotta sitten horse show´n hittituote oli toppaliivi. Ostin itsekin sellaisen ja se on vielä oikein hyvässä kunnossa. Se on itse asiassa maailman epäkäytännöllisin ratsastusvaruste, sillä useimmiten se roikkuu maneesin reunalla naulakossa. Liian kuumahan siinä aina tulee.

 

Ryysyt ovat rikkautta

Katselin viime talvena ratsastuskenkiäni. Olin paikannut ne jesarilla sen jälkeen, kun kentän poikki kävellessäni huomasin sukan kastuneen. Sen jälkeen vein kengät ensimmäistä kertaa kotiin sitten ostopäivän. Kengät olivat muhineet tallilla vuosikausia. Joskus tallikaveri oli pessyt ne, koska oli lainannut niitä.

Kengät olivat lähes viisi vuotta vanhat. Ne maksoivat uutena alle sata euroa. Pohjat olivat kuluneet lähes sileiksi. Tavallaan niissä oli tietynlaista ihailtavaa ajan patinaa. Ne huusivat kaikille vastaantulijoille, että niitä oli käytetty. Ja mikä parasta, ne kertoivat, että niillä oli ratsastettu.
WP_20150415_16_40_47_ProKenkä tulee yleensä parhaimmaksi juuri ennen kuin sen aika tulee täyteen. En ole tavannut montaakaan hevosihmistä, jonka mielestä uusi ja hiomaton varuste ratsastajan päällä lisäisi ratsastajan arvostusta. Se on vähän kuin ylioppilaslakki yliopistoriennoissa; mitä valkeampi se on, sitä tuoreemmasta opiskelijasta on kysymys. Se taas kertoo vähäisestä kokemuksesta ja siksi yliopistoelämän yksi merkittävimpiä tavoitteita on saada ylioppilaslakkiin elämän makua. Sitä saadaan kuohuviinillä, kaverin huulipunalla ja lukuisilla vappupäivän piknikeillä.
Nyt olin kuitenkin velvoitettu ostamaan uudet kengät. Hyvästelin vanhat haikealla mielellä. Ne jalassa olin ratsastanut kaikki ne kerrat, kun olin kokenut oppineeni jotain. Kuitenkin uusien kenkien myötä tajusin, miten huonossa kunnossa ne itse asiassa olivat. Loppui jalustintenkin lipsuminen, kun pohja ei ollutkaan umpisileä. Joskus vikaa löytyy myös varusteesta, vaikka yleensä syy löytyy satulan ja kypärän välistä.
WP_20150415_16_42_11_Pro
Jos uusi ja tuore varuste sopii jollekin, se sopii hevosen päälle. Uskottavuus toki lisääntyy jokaisesta roiskeesta, mutta hevosen hyvinvoinnilla ei sovi leikkiä. Ainakin olisi hiukan arveluuttavaa, jos ne bränikät varusteet olisivat vain ratsastajalla ja hevonen kulkisi ryysyissä. Vähän kuin söisi itse jäätelöä prinsessamekossa, mutta ei sallisi samaa tyttärelleen.
Kätevästi siinä voi sitten tuntea vähän paremmuutta, kun välittää muista enemmän kuin itsestään.
Lue myös Ruuhkavuosiratsastaja: Uskottavaa hevosenpitoa