Miten heppamutseja tehdään?
10-vuotiaana tyttölapsi viimeistään rakastuu hevosiin. Leikkiponit vaihtuvat oikeisiin karvaturpiin ja omasta ponista tulee kestojoululahjatoive. Todennäköisesti toteutumaton sellainen. Kouluvihkot ovat täynnä listoja varusteista, joita omalle hevoselle ostetaan ja tarvitaan. Enää puuttuu vain se hevonen. Polkupyörä toimittaa leikkihevosen virkaa. Tai keppihevonen.
Ratsastus ehkä jää jossain vaiheessa, jos omaa hevosta ei tule. Hevosrakkaus silti säilyy. Opiskeluaikana ei ehkä ole varaa ratsastaa, jos vanhemmat eivät sponsoroi. Kaiken aikaa elää unelma siitä, että kunhan joskus valmistutaan, niin sitten aletaan taas ratsastaa. Ostetaan sitten se oma hevonenkin.
Ja sitten koittaa taloudellinen taivas ja opiskelijabudjetilla kituuttaminen vaihtuu hevosen vuoksi kituuttamiseen. Kaikki aika kuluu tallilla. Sieltä on tunnetusti mahdotonta löytää vapaalla jalalla olevaa miesseuraa. Jos vierelle on kuitenkin löytynut puolisoehdokas ennen hevosta, miehen kanssa saattaa tulla ajankohtaiseksi perustaa perhe. Joitain vuosia kitkutellaan hevosen ja perheen välillä ja tajutaan, ettei kaikkea voi saada. Pienen lapsen äiti ei voi olla viittä iltaa viikossa tallilla ilman omantunnontuskia ja aviokriisiä.
Sitten erotaan tai/ja myydään hevonen. Pian lopetetaan ratsastus, koska eihän se kunnianhimoisesta ratsastajasta tunnu enää miltään, jos sitä ei saa tehdä omalla hevosella, ruusukkeet mielessä ja lompakko tyhjänä. Aletaan harrastaa koiria, jumppaa ja voikkaa.
Mutta jos lapsi sitten viimein onnistuu sanomaan heppa ja antaa ymmärtää olevansa kiinnostunut ratsastuksesta, entinen hevoshullu uudelleensyntyy ponimutsina. Hän ei nimittäin olisi se kamala vanhempi, joka ei ymmärtäisi, miten tärkeitä hevoset ovat. Ja mitä siitä, ettei enää itse voisi ratsastaa. Jos on kertaalleen uhrannut lapsen vuoksi hevoshaaveensa, ympyrä voi nyt sulkeutua ja lapsi tulee täyttämään kaikki unelmat. Otetaan lapsesta taaperokuva hevosen selässä ja unelmoidaan hetkestä, jolloin lapsesta tehdään ensimmäinen iso juttu hevoslehteen. Sinne annetaan tuo kuva ja kuvatekstissä kerrotaan, ettei lasta saanut koskaan pois hevosten luota sen jälkeen, kun se sinne ekan kerran pääsi.
Yhdessä kisamatkalla. Ei murrosikää. Ei huumeita. Ei alkoholia. Ei tupakkaa. Äiti ja tytär parhaina ystävinä. 4Ever loving horses! Äiti putsaa. Äiti hoitaa. Äiti kannustaa. Äiti lohduttaa. Ja kun tytär viimein ilmoittaa, ettei hevonen itse asiassa kiinnosta tippaakaan, äiti pääsee taas satulaan, ehompana kuin koskaan!
Sunnuntailounaita äiti ei enää järjestä, sillä hänellä on muuta tekemistä. Jälkikasvua varten pöydällä on kestolappu: "syö, jos on nälkä. Älä koske hevosen leipiin."
Vanhan sanonnan mukaan elämä alkaa siitä, kun lapset muuttavat pois kotoa.
*************
