Blogi – Sodankylä − Loviisa 2015

Ripustan lätsän naulaan

Noin 3200 kilometriä ja yksitoista vuorokautta myöhemmin on aika ripustaa lippalakki naulaan. Lakki on nähnyt paljon suomalaista elämänmenoa matkalla Sodankylän kesäravien kautta Loviisan kesäraveihin. Todellisuudessa tuo matka on vaikutuksiltaan vasta alussa. On aika tehdä lukijoiden kanssa käydyissä keskusteluissa saaduista juttuvinkeistä pitkä lista toimituksen omia palavereja varten. Edessä on myös monta muuta keskustelua ja pohdintaa johon matkan varrelta on tarttunut ajatuksia. Sydämen kiitos kaikille keskustelukumppaneille.

Lätsä 002

”Voisikos sitä millään suahanniin katoppa silleen että tässä valamentajan ja ohjastajan nimen perässä lukisi kanssa käsiohjelmissa ja Toto-lehdessä sennii se paikkakunta josta hyö tulloot? Mie niin mieluusti aina jännittäisin heiän puolestaan jops hyö olisiit meijän puolesta kotoisin.”

Hyvältä matkalta palaa aina eri ihminen kuin sinne lähti. Tämä oli hyvä matka. Kesäravien ketju oli varsin laajalla ja malttamattomuus pysyä ennakkoon laaditulla reitillä kostautui lisäkilometreiunä. Mutta olihan se nyt pakko ”poiketa” matkalla Vieremältä Halsualle ottamassa Suivikkaasta tuoreita kuvia ja maistamassa kakkua jonlka päälle on kirjoitettu kermavaahdolla numero 1000.  Tärkeintä ovat olleet keskustelut niin raviradoilla, tallikahviloissa kuin vaikkapa sillä tien pielessä korjauksen alla olevan hevostrailerin vierellä matkalla Sodankylästä Pelkosenniemelle.

Vieremä kesäratakierrosta 0715 jlä 222

Matka opettaa. Hevosurheilu-lehdelle on äärettömän tärkeää että me toimittajat voimme olla liikkeellä ja tavata, kuvata ja kohdata ihmisiä. Mitään noista ei voi tehdä etäältä digittäen. Uteiaalla on uteliaan tuuri. Oli mukava hetki mutustaa mansikoita Suomenjoen raviradan talkooväen kanssa vaikken etukäteen ehtinytkään saapumisestani varoittaa. Raviradoilla on mukava poiketa aina liikkuessaan, hiitillä olevien kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia lehdestä, hevosista ja elämästä. Kovin paljon muuta elämään ei ole viimeisinä viikkoina mahtunutkaan. Muista ostaa pyykkipulveria, sellainen isompi rasia.

On kiitoksen aika. Olemme vaivanneet kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä jotka ovat omalla avullaan tehneet nyt eletyn matkan vaivattomaksi. Olemme saaneet apua, ideoita ja vinkkejä, kiitos kaikista niistäkin joihin emme aikataulun takia ehtineet vauhdissa reagoida. Jokainen yhteydenotto ja vierailukutsu on visusti tallessa. Kiitos myös kahveista, yösijoista ja saunanlämmityksestä.

Juuka Hankasalmi 0615 jlä 248

Sodankylä – Loviisa 2015 -blogin suosio on ollut odottamaton yllätys. Se kertoo myös meille lehdentekijöille jotain sellaista jota on syytä syventyä pohtimaan pidemmäksi aikaa. Suuri kiitos kaikille blogitekstistä palautetta antaneille ja ennen kaikkea kaikille niitä sosiaalisessa mediassa eteenpäin jakaneille. Raviurheilua koskevat tarinat ovat tavoittaneet teidän ansiostanne suuren joukon ihmisiä. Suuri kiitos. Kuten Pauli Mustajärvi asian tiivistää kappaleessaan Ajan päivin ajan öin tiivistää ”se taipaleella auttaa jaksamaan”. Yksi matkan opetuksista on se että seuraava kerran tällaiselle turneella kannattaa lähettää kaksi henkilöä. Tämä siksi että kokemuksia kertyy liikaa että yksi ihminen ehtisi kirjata kaiken ylös, eritellä ne ja samalla siirtyä paikasta toiseen. Toinen tekijä matkalla mukana mahdollistaisi myös liikkuvan kuvan taltioinnin.

Olen saanut nähdä suuren määrän upeita hevosia joihin kohdistuu koskettavia unelmia. Olen saanut kohdata satoja talkoolaisia jotka tekevät suomalaisen raviurheilun mahdolliseksi. Kiitos Teistä jokaiselle. Olen saanut elää sellaisen matkan jonka toivon jokaisen suomalaisen raviurheilun ystävän ainakin kerran elämässään tekevän. Olen saanut villasukat ja maailman parhaita karjalanpiirakoita. Kiitos niistäkin. Ai niin ja olen saanut nähdä Pauli Raivion halkopinon.

Pauli Raivio 0715 jlä 093

”Niin paljon sanomatta jää” toteaa iskelmäsanoittaja sattuvasti.  Tämä blogi sulkee uksensa piakkoin. Samalla on selvää että lehtijuttujen ja blogin yhdistäminen on tullut Hevosurheiluun  jäädäkseen. Kiitos kaikille myötäeläneille. Elämä on kesäraveissa. Tarttukaa elämään, lähtekää matkaan ja ottakaa mukaan myös ystävänne. Kesäravit ovat ihmisen parasta aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

Voihan lettu eli terveisiä Loviisasta

Viisas olisi oppinut minua aiemmin. ”Ensi kerralla otamme sitten neljännenkin mukaan”, naiset lohduttelevat. Mimmi ja Maikki ovat paistaneet ja myyneet kaikki letut vaikka vasta seitsemän lähtöä on juostu. Kolme ämpärillistä lettutaikinaa oli Loviisan väkijoukkoa varten liian vähän. 1600 suuta on nauttimut häpeilemättä ohukaisensyönnin ihanasta synnistä vaikka missään ei raveja ajeta niin likeellä kirkkoa kuin täällä. Lohtua ei tuo myöskään tieto siitä että ensi viikolle eli 13.7. kalenteriin sijoitetut ravit on juuri tänään hevospulan takia peruutettu. Tilanne on Loviisan kohdalla ennenkuulumaton.

Porvoo 0715 jlä 046

Ravipäivän peruuttaminen tarkoittaa paljon. Loviisan kohdalla se tarkoittaa menetettyjä kilpailumahdollisuuksia mutta myös koelähdön ja opetuslähdön peruuntumista. Vermossa ajetaan ravit perjantaina, Turussa maanataina ja Lappeessa tiistaina. Hevosia on varmasti vetänyt puoleensa myös Jämsä. Viikonloppuna ajetaan kaksipäiväiset ravit jotka huipentuvat Suivikkaan, Vieskerin Valon ja Tähen Topeliuksen kohtaamiseen. Tällä hetkellä sekään ei lohduta. Loviisan ravien peruuttaminen tarkoittaa näet myös Mimmin ja Maikin lettutaikinaämpäreiden ja paistettujen lettujen perumista. Viikon kuluttua toista tuhatta ihmistä tekee jotain muuta kuin lähtee raveihin.

Porvoo 0715 jlä 148

Mietin mitä Silja ja Marita mahtavat tehdä ensi viikolla? Heidän ensikosketuksensa Loviisan raveihin on vuodelta 1972, talviravien lumipenkasta. Ikää heillä ei ole ollut silloin montaakaan vuotta. Sillä tiellä he ovat edelleen, Loviisan raveissa tapaamassa toisiaan ja muita ihmisiä.

Ravien peruuttaminen ei ole kenellekään mieleen eikä moinen ole varmasti ollut kenekään tavoite. Tallialueella ja yleisön joukossa tilanne nostattaa harmin sijaan enemmän esiin pientä pelkkoa. Eikö hevospulan pitänyt kuitenkin olla jotain sellaista joka tapahtuu jossain muualla ja on kuuluu enemmänkin lavean uhakauvien maalailun kuin todellisuuden piiriin? Ei. Omalta kesäratakierrokseltani jäi kokematta Kalajoen ravit jotka peruttiin viime lauantailta jo ennen ilmoittautumisaikaa.

Ravikalenterin laatiminen on vaikeaa työtä jota en millään lailla kadehdi. Asiaa vierestä seurattuani en saa suustani turautettua kaikkitietävää lausetta jonka mukaan itse olisin kyllä heti nähnyt silmälläni, ettei tämän vuioden kalenteri juuri tällä kohtaa osoittautuisi toimivaksi. Moni toimimattomaksi epäilemäni kohta on kuitenkin toiminut. Tämä ei.

Yksittäinen kesäravitapahtuma Loviisassa on niin täynnä raviurheiluun liittyviä säikeitä, että sitä on liki mahdoton kokonaan ymmärtää. Sitä kun jää pohtimaan käy juuri niin kuin  käy, letut ehtivät loppua ja ravit on juostu ennen kuin ajatus on ohi. Olisi ollut järjestäjiltä vastuutonta lähteä ajamaan Loviisan tulevia raveja vain kuudella lähdöllä. Järjestävälle seuralle se olisi mekinnyt tappiota ja tapahtumalle puolittaista tunnelmaa.

Porvoo 0715 jlä 217

Joillekin Loviisan ravissa tärkeää ovat lapsuuden muistot ja ystävät, toiselle se miten tänä iltana ajetaan Loviisan radalla miesmuistiin ensimmäinen mailin kisa autolähdöllä ja kolmannelle se että jälleen yksi ravirata on tullut bongattua.

Loviisa tarjoaa niin merkittävän määrän elämyksiä, raviurheilun ydinkokemuksia ja ainutlaatuisia aitiopaikkoja etusuotan ääreen pakkautuneelle yleisölle. Elämysvaihto Loviisassa on aina pelivaihtoa suurempi. Tästä syystä jokainen kalenterista peruttu kesäravipäivä on kuin maahan kaadettua lettutaikinaa.

Porvoo 0715 jlä 085

Olen onnellinen ja etuoikeutettu kun olen saanut kokea Loviisan ravien upean tunnelman. Malin Kullbergin ratahaastattelujen ruotsinkielinen tiivistys tuo mukaan mukavan kansainvälisen pikkukaupungin tuulahduksen. Tuntuu vastentahtoiseltä lähteä autolla mihinkään kun yhtä hyvin voisi kävellä Loviisan keskustaan ja nauttia illasta. Sunnuntaina 9.8. Loviisan ravit juostaan kello 14.00 alkaen. Jos minä olisin Sinä avaisin kalenterini juuri nyt ja kirjoittaisin sen päivän kohdalle. ”Muista käydä letuilla ajoissa, ihan ettet jää ilman”.

Ja olisinhan minä hyvin letuille ehtinyt jollen olisi jäänyt ihailemaan mielestäni yhtä Suomen komeinta suomenhevosta pirkkalalaisen Team Six Pistolsin omistamaa Palomestaria. Palomestari on taannoin jouduttu ruunaamaan liian suurten kivesten takia ja siinä meni iso joukko komesgeenejä hukkaan. Mutta hevonen on ruunanakin kerrassaan hieno ja voitti vielä lähtönsä tavalla joka tulee toistuimaan.

 

 

Halsuan perhesiteet

Kun halsualaisen Juhani Torpan kymmenvuotias suomenhevostamma Siveri voittaa, koko perhe huutaa. Koko perhe tarkoittaa tällä kertaa koko Halsuaa, Siveri antaa sävärit ylli tuhannelle kuntalaiselle. Halsuan Käpylän ravirata yhdistää perheitä ei vain keskenään vaan myös pitkälle sukupolvien ketjuun. Saanen selittää.

Halsua Mokomani 0715 jlä 084

1940-luvulla jokaiselle Käpylän kylän talolle osoitettiin oma metrimääräinen alue johon piti ajaman maata. Kyse oli suuresta projektista jota oli pohjustettu pitkään ennen kuin kyläläiset pääsivät tulevaa ravirataa kirjaimellisesti pohjustamaan. Silloisen halsualaisen ministerin Viljami Kallikosken vaikutusvalta oli ollut pelissä ennen kuin Halsuan hevosjalostusyhdistys sai seurakunnalta maa-alueen Halsuan Käpylästä. Talkoovoimin  alue hakattiin puhtaaksi puustosta ja kivet ja kannot raivattiin pois. Talkootyönä hevosilla ajettiin radalle savi ja sen päälle hiekkakerros. Jokainen talo ja suku tiesi määränsä, sen määräalan jolla maata piti ajaa. Ja se mikä määrättiin myös ajettiin. Vihkiäisravit pidettiin 1950.

1950-luvulla ajettiin 2-3 ravit vuodessa joista juhannuksena ajetut ajot olivat siihen aikaan tärkeimmät Halsuan hevosmiehille. Miljoonaravit saivat alkunsa 1963. Ravit ajettiin kaksipäiväisinä yleensä heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Nimensä ravit saivat siitä, että kaksipäiväisten ravien yhteispalkinto summa ylitti silloista rahaa miljoona markkaa. Taas tarvittiin perheitä. Miljoonaravien hevosmiehet majoitettiin halsualisten koteihin. Monelle hevosmiehille syntyi ystävyyssuhde jonka seuraksena samaan taloon haluttiin asumaan tulevinankin vuosina.

Miljoonaravien luoja oli vuosikymmeniä puheenjohtajana toiminut Reemi Salmela. Sellainen usko ja palo raviurheiluun niinkuin Reemillä oli on vertaansa vailla. Kaksipäiväiset ravit ja väliyöntanssit vaati useiden kymmenien henkilöiden talkootyön tapahtuman onnistumiseksi. Kukaan Halsualla ei vastustanut talkootehtävää jonka Reemi kävi henkilökohtaisesti jokaiselle perheestä toiseen kertomassa ennen raveja.

Halsua Mokomani 0715 jlä 002

Tätä kaikkea ajatellen on mukava huomata että Halsualla ravit tehdään myös perheille. Keppihevoskisa ja silöiteltävä poni sekä ehdottoman laadukaspihtiputaalainen jäätelö huomioivat kaikenikäiset terveen palsenmielensä säilyttäneet. Halsualla on kaikki päin perhettä. Moini halsualainen lähtee ravien koittaessa raviradalle kertomaan lapsille tai lapsenlapsille tarinaa siitä  miten mumma ja ukki sekä edelliset sukupolvet ovat olleet mukanna ravirataa rakentamassa.
Sellaista kannattaa käydä todistamassa kauempaakin. Suosittelen vahvasti.

Halsua Mokomani 0715 jlä 027