Lentiiran eväät

Jostain täältä on peräisin Kajaanin raviradan pinnan punainen väri. Tämän tien rakentajia vastaan tuli punaista kiveä joka louhittiin kansainvälisen yhteistyön tieltä pois. Nyt tuo punaväri koristaa Kajaanin remontoidun raviradan pintaa. On tällä Kostamukseen vievällä tiellä ollut suomalaiselle raviurheilulle muutakin annettavaa. Oikeasta paikasta etelään kääntyen löytää tiensä Lentiiran kylään.

Lentiiraan kannattaa kulkea, näin etäiseen paikkaan voi olla vaikea löytää eksymällä. Pikitietä saa rouhia aikansa. Perillä odottaa yksi Suomen erikoisimpia muistomerkkejä joka kertoo Kirveskansan kirkosta. Muistomerkkiä katselevat turistien lisäksi päivittäin myös Aini ja Voitto Karppisen hevoset. Karppinen on lähtenyt Lentiirasta raveihin aina Itävaltaa myöten ja menestystä on vuosikymmenten varrella tullut koko kylän maineeksi.
”Meillä kuusi, Lyytisellä ja Toppilassa molemmissa kolme sekä lomakylän Topilla yksi”, Voitto Karppinen laskeskelee kylän hevosia. Väkeä Lentiirassa asuu kaksi ja puolisataa, kesällä mökkiläisten saavuttua kaksi kertaa enemmän.

Karppisella on ollut poikkeuksellisen määrän hevosia joita on aiheestakin kutsuttu voittokoneiksi. Nykyään seniori-lisenssillä valmentavan Voiton valmennettavien 709 starteista 127 on päättynyt voittoon, toisia sijoja on 94 ja kolmansia 72. Voittoprosentti on huikea 18 ja hevoset ovat tähän mennessä juosseet rahaa 447 935 euroa.

Pihakeinussa myhäilevä mies puhuu kaikkein lämpimimmin yli kuusikymmentä voittoa juosseesta Matukasta ja samoihin aikoihin menestyneestä omasta kasvatista Tornandosta. Tornandon voitot ”jäivät” neljäänkymmeneen kolmeen. ”Tornando olisi juossut kovastikin enemmän rahaa, mutta se alkoi ravata kunnolla vasta sen jälkeen kun nuljuluu leikattiin kolmannen kerran. Houttu teki sen viimeisen leikkauksen.”

Voitto Karppinen on armoitettu tarinankertoja ja Aini elää hymyillen samoja tarinoita. ”Kerran lähdettiin Turkuun seiskavitosiin ja molemmat hevoset voittivat, sitten oltiin viikko Aurassa tuttujen luona ja Porissa hevoset voittivat jälleen. Viikko oltiin vielä reissussa ja Tornando voitti Helsingissä. Siltä reissulta kun tultiin, oli pyttyjä kainalossa”, Voitto hykertää.

Tupaan kahvipöydän ääreen siirtyessämme osa voittopokaaleista odottaa seinän vievässä vitriinissä. Kertakaikkiaan mainioiden riisipiirakoiden lisäksi Aini nostaa pöytään paksut leikekirjat. On vaikea sanoa pitäisikö emännälle ojentaa Suomen mestaruus –mitali leikekirjanpidosta vai piirakoiden leipomisesta. Leikekirjat on tehty tarkasti ja kauniisti. Mukana on tallialueiden kuitteja ja ravien mainoksia, ja tietenkin valtava määrä juttuja mestarivalmentajasta ja hänen hevosistaan.

Voitto Karppisen hevossilmä on legenda. ”Yhtään kallista hevosta meidän taloon ei ole ostettu, niin paitsi tyttärelle ostettu ratsu. Matukan ostin varsana kun se oli niin kiljakkaan näköinen.” Matkamies oppii että kiljakas näyttää vahvalta. ”Kylällä kysyivät että mitä minä tuonsukuisella karvaläjällä teen”, Voitto nauraa sitä parasta naurua, sitä joka viimeisenä nauretaan.

Hevosia on pihassa neljä, Allan ja Zombi Kemp ovat matkalla Kaustisten raveihin. Tapio Kähkösestä on tullut Karppisille tärkeä yhteistyökumppani hevosten omistukseen. Rajavartiosta eläköitynyt aikansa mestarihiihtäjä saa pariskunnalta lämpimät kiitokset.

”Suomenhevoskuume minulla oli muutama vuosi sitten mutta se katosi selkäleikkauksen mukana”, Karppinen kertoo. Raviurheilun nykytila saa sanoihin happaman maun. ”Ei näissä palkinnoissa ole mitään mieltä. Rahalla en hevosta enää osta, ilmaiseksi voin ottaa jos on hyvä tai sitten liisata. Kontion Jompen kanssa puhuin juuri että Ruotsista voisi saada hevosen piankin liisattua.”

Lieksan raveihin lähtöä tekevä pariskunta toivoo myös Fintotolta huomattavasti parempaa ohjeistusta pelipisteiden myyjille. ”Ainakin meillä tämä S-Marketin homma meni Fintotolta huonosti. Onneksi se hirnuja kuitenkin katosi televisiosta.”

Kuninkuusraveista on pakko kysyä vaikka asia varmasti kaiveleekin. Voitolla on selkeä analyysi. ”Suivikas tai I.P.Lento voittaa, Lento on kyllä kovassa kunnossa. Lento jaksaa pitkän matkan, Tapsan Tahdista en mene sitä sanomaan”.

Muuten muumimamman ilolla ja rauhallisuudella maailmaan suhtautuva Aini harmistuu aiheesta. ”Vielä se kuninkuusravien vieminen meiltä kaiveloo. Olisin niin halunnut paistaa lettuja omissa kuninkuusraveissa”. Aini on paistanut lettuja Kajaanin raviradalla toistakymmentä vuotta.

Ainin ja muiden kylännaisten paistamia piirakoita voi muuten ostaa matkaevääksi Lentiiran entisellä kyläkoululla sijaitsevasta kahviosta. Kannattaa maistaa. Ehdottomasti.