D.D.'s Hitmania hoitaa suomalainen Laura Myllymaa, joka työskentelee Petri Puron kilpatallilla kakkosvalmentajana.
D.D.'s Hitmania hoitaa suomalainen Laura Myllymaa, joka työskentelee Petri Puron kilpatallilla kakkosvalmentajana.Kuva: Hanna Laakso

Gangsteri

Hevosurheilu vieraili Kuukauden hevosena esiteltävän D.D.’s Hitmanin ja Petri Puron luona Halmstadissa.

Tie narskuu Volkswagen-katumaasturin renkaiden alla. Auto etenee hiljaa ylös pitkin loivaa, mutta koko ajan jyrkkenevää mäkeä.

Jalkatilassa on kosolti hiekkaa, ja papereita sekä erinäisiä tavaroita lojuu pitkin poikin. Ravitreenarin auto on tässä tapauksessa yhtä kuin ravitreenarin toimisto.

Petri Puro istuu ratissa ja puhuu puhelua handsfreen välityksellä. Ruotsalaisesta ravimediasta soitetaan ja tiedustellaan viikonloppuna starttaavan D.D.’s Hitmanin kuulumisia.

Auton kaiuttimista kantautuviin kysymyksiin kiertelemättä vastaava valmentaja viittelehtii välissä kädellään pelkääjän paikalle. Ele kehottaa katsomaan tarkasti ulos.

”Tätä mäkeä on Hitman saanut talvella tosissaan polkea”, valmentaja sanoo.

Tätä mäkeä on Hitman saanut talvella tosissaan polkea.

Puhelu loppuu, ja Puro alkaa selventää ympärillä avautuvien metsäteiden yksityiskohtia tarkemmin. Hän pysäyttää auton ja osoittaa sormellaan nuorehkolta vaikuttavan, havuvoittoisen metsän siimekseen.

”Tästä näkyi aiemmin merelle saakka. Minulla on jossain valokuvakin siitä muistona. Hienot maisemat, eikö? Näyttää siltä kuin oltaisiin jossain päin Pohjois-Suomea.”

Mutta ei olla. Petri Puron 15 vuotta sitten vuokraama tila sijaitsee Ruotsin lounaisrannikolla Hallandin läänissä, Halmstadissa. Kevät jo hellii paikkaa urakalla, ja puiden oksilla lepäävät pikkuruiset silmut povaavat vaaleanvihreän loiston alkavan hyvin pian.

Treeniväylän vasen ja oikea kaista ovat erilaiset. Oikea puolisko on vasenta pehmeämpi.

”Perustreeni on pitkiä vetoja mäkeen jommallakummalla puolella. Tuolla ylhäällä tehdään sitten lyhyempiä vetoja, joilla saadaan vauhtia.”

Volkkarin nokka jatkaa kohti toista metsätietä, jonka varrella on edellistä jyrkempi mäki. Kuriositeettina Puro mainitsee, että erityisesti vaikeammilla tammahevosilla edessä avautuvaan jyrkkään mäkeen selästä meneminen on treenimuotona toiminut hyvin.

Paluumatkalla metsästä tallille puhutaan pohja- ja pintamateriaaleista. Hiekan seassa on multaa, minkä valmentaja sanoo antavan todella hyvän pidon.

”Jotkut ihmettelivät, miten Hitman oli ensimmäiseen starttiin tauon jälkeen niin valmis, vaikkei sitä ollut käytetty radalla ollenkaan. Täällä se oli vaan katsellut mäntyjä ja villisikoja, ja pystyi menemään kymppiä viimeisen tuhannen. Se kertoo meidän systeemimme olevan sellainen, että hevosiin saadaan tarpeeksi tempoa kotonakin”, hän sanoo.

”Ovat nämä kyllä mahtavat paikat, se täytyy myöntää. Hyvää hevosta on täällä hienoa laitella, kun on niin paljon mahdollisuuksia. Ei sitä viitsisi paikkaa enää vaihtaa. Tähän on tullut laitettua niin paljon ajatusta ja rahaa”, Puro sanoo ja lisää tekevänsä traktorityöt treenipoluilla itse.

Kun Petri Puro puhuu treenipaikoista ja -paikoista sekä niiden tarjoamista mahdollisuuksista, hänen äänessään kaikuu intohimo, jota kuulija jää hiljaa ihailemaan.

Lihaksikas ruunikko ori kääntyy tarhassaan kuullessaan hoitajansa äänen. Laura Myllymaa lepertelee hevoselle, kuten hän toteaa tekevänsä päivittäin. Tarhassa lojuu ilmoistaan tyhjentynyt jalkapallo.

”Hitmanilla täytyy olla koko ajan tekemistä. Joka viikko pitää olla ostamassa uusi pallo. Ja tämän isommassa tarhassa sitä ei voisi pitää, koska se liikkuisi jopa liikaa. Se syökin vähän enemmän kuin muut hevoset, koska se kuluttaa niin paljon energiaa. Ruokinnan kohdilleen saaminen kesti jonkin aikaa”, Myllymaa naurahtaa.

Hevonen saapuu aidan reunalle ja nostaa päänsä Myllymaan hellittäväksi. Keneen tahansa D.D.’s Hitman ei luota. Myllymaankin oli rakennettava hevoseen suhdetta tovi, mutta nykyään yhteistyö toimii sulavasti. Orimaisuus kuitenkin puskee vahvasti läpi.

”Se vaan tarvitsee niin valtavasti huomiota koko ajan, on kuin pikkulapsi. Sillä on parempi olla jatkuvasti vaikka riimunnaru suussa, niin säästyvät minun käteni. Tosin se on rauhoittunut jo paljon siitä, mitä se oli tänne tullessaan. Sen pikkuiset jekut on vaan tiedettävä, niin pärjää hyvin”, Myllymaa sanoo.

Sen pikkuiset jekut on vaan tiedettävä, niin pärjää hyvin

Laura Myllymaa tuli Petri Purolle kakkosvalmentajaksi Italiasta, missä hän työskenteli pitkään Claus Hollmanilla ja viimeiset viisi vuotta piti omaa tallia. Hänen aiemmista passihevosistaan löytyy lukuisia menestyjiä, joista Pohjoismaiselle yleisölle tunnetuimpia on Ghiaccio del Nord, vuoden 2007 Elitloppet-viikonlopun nelivuotiseliitin kakkonen.

Ruotsiin Myllymaa saapui alun perin nopeaksi tarkoitetulle reissulle Wilhelm Paalin kanssa, joka toi Italiasta hevosia.

”Silloin tapasin Petrin, joka kysyi, haluaisinko tulla hänelle tähän oikeaksi kädeksi. Vastasin, että voinhan minä kokeilla, ja sitä olen tässä nyt kaksi vuotta kokeillut.”

Myllymaa kaipaa Italiaa edelleen, mutta loppuaikana asiat eivät edenneet siten, että sinne olisi ollut mielekästä jäädä.

”Italiassa alkoi mennä systeemit huonoiksi, rahojaan ei meinannut saada pois. Siellä on tällä hetkellä tosi vaikea harjoittaa tätä ammattia. Sitten ajattelin, että jos joskus vielä aikoo vaihtaa tänne ja saada A-lisenssin, se on tehtävä nyt. Tällä hetkellä teen töitä B-lisenssillä, syksyllä olisi tarkoitus mennä kouluun ja hommata A-valmentajalisenssi”, Myllymaa sanoo.

Myllymaa työskentelee Puron kilpatallilla kaksin italialaisen Christian Fioren kanssa. Purolla on Halmstadissa kaksi paikkaa, joista toinen on hänen kotitilansa noin viiden minuutin matkan päässä kilpahevosten luota. Siellä asuvat siitostammat ja nuoret hevoset, joita aletaan siirtää kovempaan treeniin kilpahevosten tallille niiden tullessa 3-vuotiaiksi.

Kakkosvalmentaja arvostaa pomoaan hevosmiehenä todella korkealle.

”Minun mielipiteeni on, että jos Petri haluaisi, hän voisi olla koko Euroopan ykköstreenari. Hänellä on aivan käsittämätön hevossilmä, ja on pystynyt luomaan huippuyksilöitä myös omalla kasvatuksella”, Myllymaa sanoo.

Kuukauden hevosen ura alkoi Pohjois-Amerikassa Winners International Farmilla New Jerseyssä Liisa Vatasen valmennuksessa. Vatanen oli omistajalle tuttu, sillä hän oli Suomessa hoitanut Reima Kuislan omistamaa Cold Hard Windia.

Debyytissään 2-vuotias D.D.’s Hitman laukkasi, mutta ehti viidennelle sijalle. Saman vuoden marraskuussa lehdessä keimaili Matson Stakes -finaalien vakuuttavimman voittajan Nuncion nimi, ja viereisellä palstalla uutisoitiin uransa avausvoittoon Tim Tetrickin ohjastamana yltäneestä D.D.’s Hitmanista. 2-vuotiaan oriin ennätys tippui voittojuoksussa numeroihin 12,7.

”Liisa sanoi 2-vuotiaasta Hitmanista, että tämä on kovakapasiteettisimpia hevosia, joita hän on koskaan treenannut. Hän uskoi jo silloin, että jos se pysyy terveenä, siitä tulee huippuhevonen”, hevosen Reima Kuisla sanoo.

Hän toteaa Vatasen tehneen hevoseen hyvät pohjat varsana. D.D.’s Hitmanin energiaa pursuava luonne on pulpunnut alusta asti.

”Se tärkeä pohjatyö on tämän hevosen kohdalla tehty huolellisesti. Kun D.D.’s Hitman 2-vuotiaana voitti jonkun lähdön, juttelin Liisan kanssa, ja hän oli ilmoittamassa sitä heti viikon päähän seuraavaan lähtöön. Muistan sanoneeni, että onkohan se järkevää kilpailuttaa niin taajaan 2-vuotiasta, mutta Liisa vastasi, että hänen mielestään joutaa ilmoittaa, kun se startin jälkeisenä aamuna meni kahdella jalalla tarhaan. Se kuvaa hyvin sen loputonta luonnetta.”

Muistan sanoneeni, että onkohan se järkevää kilpailuttaa niin taajaan 2-vuotiasta, mutta Liisa vastasi, että hänen mielestään joutaa ilmoittaa, kun se startin jälkeisenä aamuna meni kahdella jalalla tarhaan. Se kuvaa hyvin sen loputonta luonnetta.

Vataselta D.D.’s Hitman siirrettiin ensin Åke Svanstedtille, jonka valmennuksesta hevonen muun muassa voitti kakkossarjan Meadowlandsissa kesällä 2014. Ennen Ruotsiin muuttoa Reima Kuisla siirsi oriin ruotsalaisvalmentajalta vielä Ron Burkelle, jonka käsistä se palasi Meadowlandsin voittajakehään kesän 2015 lopulla takoen ennätyksensä 09,7.

”En ilmoittanut sitä Hambletonianiin, koska siinä ikäluokassa oli niin monta kovaa hevosta. Trixton, Father Patrick ja Nuncio. Laskin, että D.D.’s Hitman olisi ollut neljäs. Father Patrick oli kuitenkin siihen starttiin sairas, ja manasin jälkeenpäin, kun en ilmoittanut omaa hevostani, sillä samana päivänä se voitti pystyyn kakkoslähdön”, Kuisla kertoo.

”Se väläytteli kykyjään joka vuosi Amerikassa, mutta täysonnistumisia tuli harvoin, minkä vuoksi voittosumma jäi sieltä pieneksi.”

Lokakuussa 2015 omistaja käänsi D.D.’s Hitmanin tarinassa uuden sivun, kun alun perin Big Sky Hurricanelle varattu valmennuspaikka Petri Puron tallissa menikin USA:n tuliaiselle.

”Muistan, kun ajoin Hitmanilla ensimmäisen kerran. Ajattelin, että herranjumala, tällä onkin pikkuisen erilainen koneisto”, Laura Myllymaa sanoo.

Pian Ruotsiin muuton jälkeen D.D.’s Hitmanilta operoitiin kurkku.

”Korina alkoi kuulua oikeastaan heti, kun aloimme treenata Hitmania täällä. Leikkauksen jälkeen siinä ei olekaan ollut ongelmaa”, Myllymaa sanoo.

Viime kesänä hevonen onnistui muun muassa Suomen visiitillään kuninkuusraviviikonloppuna, kun se pesi vastustajansa L. Fabritius Memorialissa. Syksyn kohokohta oli puolestaan Sundsvall Open Trot -lähdön kolmas sija, kun ainoastaan Nuncio ja On Track Piraten ylsivät edelle.

Kontio (Jorma) ei käskenyt silloin yhtään. Hitman vaan tuli itse ja tulikin tosi hyvin”, Myllymaa muistelee.

Vaikka hyviä esiintymisiä nähtiinkin, viime vuonna hevosella ei ihan kaikki kuitenkaan vielä ollut kohdillaan. Syksyn päätteeksi siltä operoitiin etupolvista karpaalikanavat. Myös polvioperaatio sujui odotetulla tavalla, ja tuloksista on päästy nauttimaan tämän kevään ensimmäisissä starteissa.

”Kapasiteettia siinä hevosessa on ollut aina ja olihan se vahva kaikilla tavoin jo viime vuonna, mutta ne polvet kiusasivat sitä koko kauden. Hitmanin treenimäärä oli sen vuoksi viime vuonna vähän pienempi, ja meidän piti elää aina vähän kunkin viikon tilanteen mukaisesti”, Petri Puro sanoo.

Kapasiteettia siinä hevosessa on ollut aina ja olihan se vahva kaikilla tavoin jo viime vuonna, mutta ne polvet kiusasivat sitä koko kauden.

”Se on gangsteri, kova jätkä, joka ei valita pikkuasioista. Nyt, kun kaikki on muuten kunnossa, minulla on fiilinki, että tästä tulee sen paras kausi. Uskon, että ainakin täydellä matkalla sen pitäisi pystyä kohtaamaan melkeinpä kenet vaan.”

Kauden ensimmäiset kolme starttia ovat näyttäneet oikeaa suuntaa. Plakkarissa on nyt kaksi tyylikästä voittoa, jotka toivat hevoselle kutsun Seinäjoki-Raceen. Se ehdittiin jo välissä ottamaan vastaan, mutta taustajoukot päättivät lopulta hakea paikkaa Olympiravifinaaliin.

Viime viikonloppuna Rommessa juostu karsinta päättyi raskaalla juoksunkululla kolmanteen sijaan, eikä suoritusta tarvinnut jäädä häpeilemään tälläkään kertaa. Hevosen aika oli 11,9a/2140 metriä. Finaalipaikan Hitmanin sijasta sai kuitenkin myös suomalaisomituksessa oleva, Reijo Liljendahlin tallin Nadal Broline.

Tallin pihapiiri rajautuu valtaviin, pitkänmallisiin tarhoihin. Niissä käyskentelevät kurkkivat ohimenijöitä uteliaina, jokunen villiintyy ilottelemaan. Puro kertoo pitävänsä hevosia mahdollisimman paljon yötäpäivää ulkona.

”Hevosten pitää saada olla hevosia. Paljon enemmän ongelmia esiintyy sellaisilla hevosilla, jotka seistä kököttävät karsinoissaan.”

Tuo filosofia on Purolla pysynyt aina samana, mutta valmennussysteemiään hän on tottunut kehittämään jatkuvasti.

”Esimerkiksi viisi vuotta sitten en valmentanut samalla tavalla kuin tällä hetkellä. Peruskaura on samaa, mutta siihen on tullut hienosäätöä. Silloin treeni oli ehkä enemmän sellaista jumputtavaa, vahvuutta tuovaa, sittemmin mukaan on tullut erilaisia tempovetoja. Silloin myös ratsastettiin enemmän, mutta ehkä juuri siihen aikaan oli sellaista henkilökuntaa”, Puro sanoo.

Silloin treeni oli ehkä enemmän sellaista jumputtavaa, vahvuutta tuovaa, sittemmin mukaan on tullut erilaisia tempovetoja.

Hevosia valmennetaan täällä yksilöitä.

”Oikeastaan kaikilla on erilainen ohjelma, koska hevoset ovat erilaisia. Toisilla on matala syke, toisilla korkea. Toisilla nousee maitohapot, toisilla ei oikeastaan ollenkaan”, Laura Myllymäki sanoo.

”Jos lähdemme kolmestaan ajamaan, saatamme vaikka mennä yhden mäen yhdessä, minkä jälkeen hiittiryhmä jakautuu. Sitten joku vetää lyhyitä vetoja, joku pidempiä vetoja sannassa. Starttipäivien jälkeen palauttavaa treeniä tehdään ryhmässä, silloin mennään vaan kaksi hiljaista mäkeä.”

D.D.’s Hitmanin pohjakunto on jo rakennettu.

”Se on nyt kilpakauden alettua normaalissa, hiljaisessa perustreenissä. Enää ei tarvitse niin sanotusti kiusata. Se, mitä siinä hevosessa on sisällä, on ja pysyy. Nyt pidetään lihaksistoa kunnossa ja lämpimänä”, Myllymaa sanoo.

Puron tallin alkukausi 2017 on alkanut myös muiden hevosten osalta hyvin. Hevoset ovat startanneet yhteensä 50 kertaa ja voittaneet niistä 18, mikä tarkoittaa voittoprosenttia 38. Puron treenilistoilla on 26 hevosta, D.D.’s Hitmanin lisäksi suomalaisomisteisia ovat muun muassa 4-vuotias Shorthanded Jag (Jag de Bellouet) ja 3-vuotias Short In Cash (Ready Cash). Edward Ale (Here Comes Herbie) on tehnyt paluun kilparadoille, minkä lisäksi Suomen rekisterissä kilpailee samalta omistajalta 4-vuotias Juliet Ale (Conway Hall), jolla päätähtäin on Suomen Derbyssä.

Puron itse omistamista hevosista huippumielenkiintoinen on readycashilainen 4-vuotias tamma Cash Crowe, joka on Commander Crowen siskontytär. Commanderin velipuoli Master Crowe (Conway Hall) on jatkanut viime kauden hyviä otteitaan tänäkin vuonna.

Puro sanoo leudon talven vaikuttaneen alkukevään menestykseen positiivisesti.

”Etelä-Ruotsin talvi oli tänä vuonna mieto, ja olemme saaneet treenata koko ajan täysillä. Oikeastaan aina minun hevoseni menevät hyvin talvitreenin jälkeen.”

”Sikäli tämä ilmaston muuttuminen on mennyt tässä positiiviseen suuntaan, että minun on helpompi elää kosteuden ja vesisateiden kanssa. Me teemme mäkitreeniä, ja vesi valuu alas. Mutta onhan muutos tuonut mukanaan tänne kovat myrskyt.”

Tiimin ammattitaidosta ei D.D.’s Hitamanin nousu kohti huippua jää kiinni. Valmentajan ja apuvalmentajan lisäksi joukkueeseen kuuluu Kuislan muitakin hevosia hoitava eläinlääkäri Meri Rantakallio.

Laura Myllymaa kertoo pitävänsä omistajan kanssa tiiviisti yhteyttä.

”On hienoa tehdä töitä sellaisen omistajan kanssa, joka ymmärtää hevosista. Lähetän Reimalle usein videoita, ja puhumme paljon messengerin välityksellä. Reimalla on esimerkiksi aivan loistava ontumissilmä. Hän saattaa huomauttaa jostain pikkuasiasta, sitten eläinlääkäri tulee ja ultraa Reiman haluamasta kohdasta. Minä saan siinä sitten ihmetellä, että mistä helvetistä se tuonkin näki”, Myllymaa sanoo.

Usko hevoseen on nyt jokaisella osapuolella vankkumaton. Elitloppet-spekulointiin valmentaja Puro vastaa kuitenkin toppuutellen.

”Se on lähtö, johon ei mennä, sinne kutsutaan.”

Jos pinkkiä lippua Halmstadin suuntaan tulevien viikkojen aikana heilutellaan, gangsterin jengi ottaa haasteen vastaan.

Kovapäisyyttä 20 000 dollarilla

D.D.’s Hitman jäi varsahuutokaupassa suomalaisomistajien haaviin sopuhintaan.

”Se oli hyvännäköinen peli, ravasi niin hienosti videolla. Jäi jotenkin erityisesti mieleen kaikista silloin tarjolla olleista ehdokkaista”, Reima Kuisla muistelee.

20 000 dollaria maksanut ori on Reima Kuislan tallinimen omistuksessa, mutta mukana hevosessa on ollut alusta asti myös Risto Vähätalo.

Kuisla sanoo, että siirto Ruotsiin oli D.D.’s Hitmanin uralle merkittävä käänne sen vuoksi, että vasta siellä sen vikoja ymmärrettiin tutkia tarkemmin. Kurkku oli luultavasti aiheuttanut ongelmia oriille jo sen uran alkutaipaleella Amerikassa.

”Filosofia hevosten terveyden selvittämisen suhteen onkin mielestäni erilainen täällä kuin Amerikassa”, Kuisla toteaa.

Hän sanoo, että nyt, kun kurkun lisäksi myös hevosen polvet on vihdoin saatu priimakuntoon, D.D.’s Hitmanin liike on vielä pykälän verran parempaa.

”Viime syksynä se ei mennyt loppusuoraa niin lujaa kuin olisi päässyt”, Kuisla sanoo.

Valmentaja ja omistaja päättivät lopulta pudottaa tulevana viikonloppuna ravattavan Seinäjoki-Racen D.D.’s Hitmanin kilpailukalenterista pois. Taustajoukkojen havittelemaa paikkaa Olympiaravifinaaliin ei kuitenkaan auennut viime viikonlopun karsinnasta Rommesta.

”Juoksut eivät oikein ole nyt onnistuneet, kun on jouduttu ajamaan kolme kertaa viimeinen kierros kuolemanpaikalla. Viime viikonloppuna sekin oli vähän meitä vastaan, että hevosella oli alla vain viikon starttiväli”, Kuisla sanoo.

”Aina jää jossiteltavaa. Olisiko pitänyt olla toisenlaiset kärryt tai ottaa kaikki kengät pois? Kuskikin (Johnny Takter) veti korvat auki melko myöhään. Minusta tuntuu, että hän luotti hevoseen niin paljon, että ajatteli voittavansa kuolemanpaikalta ja teki tietyt ratkaisut liian myöhään sen vuoksi.”

Omistaja toteaa, että hevonen kuuluu ehdottomasti Ruotsin parhaimmistoon, ja uskoo sen vielä pärjäävän jossain isossa lähdössä. Olympiravifinaaliinkin olisi toki vielä mahdollista päästä mukaan villillä kortilla.

”Totta kai toivon, että se vielä pääsisi mukaan. Finlandia on ollut yhtenä tähtäimenä listalla. Jos hevonen pääsisi mukaan Olympiaravifinaaliin ja pärjäisi siellä, tulisimme myös Finlandia-ajoon”, Kuisla hahmottelee, vaikka toteaakin niiden kahden kilpailun välin olevan lyhyt.

Elitloppet-haavetta Kuisla pitää realistisena.

”Ei minun mielestäni Ruotsissa ole niin montaa hevosta, jotka olisivat Hitmania parempia.”

Kun Kuislaa pyytää kuvailemaan D.D.’s Hitmania kilpahevosena, omistaja muotoilee sen olevan ”tappaja”.

”Se eläin varmaan vihaa häviämistä. D.D.’s Hitman on yksinkertaisesti niin kovapäiväinen ja kovaluontoinen yksilö. Sillä on huippuravurin luonne.”

”Minulla on tapana hokea sitä vanhaa sanontaa, että hevonen joko syntyy juoksijan päivänä tai ei synny. Tuota kilpailupäätä ei voi hevoseen enää sen syntymän jälkeen tehdä, eli on kasvattajan ansiota, millainen hevonen pohjimmiltaan on.”

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi