Olympiavoittajan henkireikä

Parisprintin kultaa Sotšissa yhdessä Sami Jauhojärven kanssa hiihtänyt Iivo Niskanen rentoutuu ravien ja ravipelien parissa. ”Se on tavallaan sellainen henkireikä harjoittelun lomassa”, hän sanoo.

Viime talvi oli Oulussa syntyneelle, Ylä-Savossa Vieremällä varttuneelle ja nykyisin Kuopiossa asuvalle Iivo Niskaselle, 22, todellinen läpimurtokausi. Ensin nuorten maailmanmestaruus 15 kilometrillä Val di Fiemmessä ja heti perään sensaatiomainen olympiamenestys. Iivo on maastohiihdon nuorin olympiavoittaja Suomessa. Niskasen perheeseen tuli Sotsista todellinen tuplajättipotti, kun Iivon isosisko Kerttu Niskanen saavutti kaksi olympiahopeaa. Siinä oli todellisen kansanjuhlan paikka vajaan 4 000 asukkaan Vieremälle. Ja komeat juhlat olympiasankareille pikavauhtia pystytettiin. Itse asiassa tuona helmikuun lopun iltana tehtiin melkoista urheiluhistoriaa, kun Einari Vidgren Oy:n omistama ravikuningas A.T. Eko veti olympiavoittajan ja kaksinkertaisen hopeamitalistin juhlapaikalle.

Tämä ei ollut suinkaan sattumaa, sillä kummallakin sisaruksella on vahva kontakti raveihin jo ennestään, ja Einari Vidgrénin perustama Ponsse Oyj on heidän pitkäaikainen tukijansa.

"Olin lipunkantajana Sotsin päättäjäisissä ja sitä ennen juuri hiihtänyt 50 kilometrin kisan. Seuraavana yönä lennettiin Suomeen ja heti aamusta alkoi mediamyllytys. Illalla oli sitten Vieremällä se kansalaisjuhla, joten kyllä siinä alkoi olla ja aika lailla takki tyhjänä.”

”Mutta harvoin mitään tuollaista saa kokea. Siellä oli varmaan kovalla prosentilla mukana koko Vieremän väki, ja taisi olla porukkaa muualtakin. Paljon oli tuttuja naamoja kun on pieni paikkakunta, ja kyllä sen siinä itsekin muisti, mistä on lähtenyt”, Iivo Niskanen muistelee hymyssä suin.

"Santeri Dahlian kuninkuuskahveilla tuli aikoinaan käytyä ja sen juoksutkin Kaustisella näin, mutta A.T. Ekon vastaava tilaisuus jäi harjoitusleirin takia näkemättä. Se jäi vähän kaivelemaan, kun vielä Einarille (Vidgrén) tuli se suurvoitto. Kyllä Einari nousi mieleen, kun A.T. Ekon rekeen Kertun kanssa istuttiin.”

Niskasen perheen raviharrastus ei ole mikään uusi asia. Kerttu ja Iivo ovat kumpikin olleet muun muassa toimihenkilötehtävissä Vieremän raveissa.

”Kyllä se ihan sinne lapsuusvuosiin juontaa. Meillä ei ollut kotona hevosia, mutta isän kanssa on tullut paljonkin käytyä raveissa, ihan pelimielessä ja sukulaisten hevosia katsomassa. Enoni Vornasen Taisto on ravimiehiä ja heidän hevosiaan tuli käytyä katsomassa. Ja Vidgrénien hevosia on tietysti tullut seurattua”, Iivo kertoo.

”Alkuun olin Ylä-Savon Hippoksella ihan siivoushommissa, mutta sittemmin myös totomyyjänä. Ravit viehättää ihan urheilulajina. Tallihommia ei ole hirveästi tullut tehtyä, mutta leireillä ja kisamatkoilla tulee raveja seurattua ja pelattua. Helppoahan se on TotoTV laittaa auki, ja ajanvietteenä raviurheilu on tosiaan erittäin mielenkiintoinen laji.”

Iivo Niskanen muistaa aivan erityisesti erään lokakuisen illan Jyväskylän Killerillä vuonna 2001, jolloin hän oli alle kymmenvuotias pojannassikka. Taisto Vornanen voitti Nuorten sarjan  Maanviinulla  ja Tuomas Pakkanen oli Sutrsinalla toinen. Tulojärjestyksen vahvistaminen meni maalikamerahommiksi ja Iivon isällä Eero Niskasella oli lapussa oikea troikkayhdistelmä.

”Voitto oli muistaakseni 14 000 sen aikaista markkaa. Oli se jännä paikka, kun odotettiin tulojärjestyksen vahvistamista siinä pimeässä illassa.”

Yksi isompi voitto on mahtunut myös hänen omalle peliuralleen, mutta summia Iivo ei lähde kertomaan.

”Tältä vuodelta saldo on kyllä miinuksella, kun on ollut niin pitkiä taukoja välissä. Tämä vaan on sellainen laji, että viikkoakaan ei saisi jäädä seuraaminen väliin. Itse olen kylläkin pitänyt ylhäällä, jos on jäänyt jotain tipsejä mieleen.”

”Nykyäänhän on peli-informaatiota paljon tarjolla, on juoksunkulkuja ja vihjeitä. Itseäni kuitenkin kiehtoo, jos löytyy joku oma ideahevonen. T-pelejä pelaan enimmäkseen. Toto4 on ehkä se suosikkipeli, koska se ei ole niin haastava kuin T75. Seiskavitoseen ei tule ilman jackpotia mitään isompia systeemejä tehtyä.”

Kerttu ja Iivo Niskanen ovat syntyneet Oulussa, mutta perhe muutti Vieremälle Iivon ollessa reilun vuoden vanha. Eero ja Tarja Niskasella on neljä lasta, joista julkisuutta on saanut myös muotisuunnittelija Katri Niskanen. Hän voitti Muodin huipulle -kilpailun vuonna 2009. Hiihtourheilun pariin Iivo sanoo lähteneensä Kerttu-siskon innoittamana.

”Siskon kanssa oli mukava käydä yhdessä lenkillä ja siitä se lähti. Joskus 13-vuotiaana Hopeasompa-kisoissa aloin ajatella tätä vakavammin. Silloin pelasin jalkapalloa, mutta hommasin myös rullasukset, ja niin tuli kesälläkin harjoiteltua. Lukioaikaan viimeistään alkoi ihan ammattilaisuuteen tähtäävä harjoittelu valmentajan johdolla”, Niskanen kertaa uransa alkutaipaleita.

Jo tuossa vaiheessa teollisuusneuvos Einari Vidgrén oli oman pitäjän lahjakkaita sisaruksia tukemassa.

”Einari oli tosiaan pannut meidät nuoret urheilijat merkille, hänhän seurasi kaikkea urheilua tarkasti. Muistan kun oli vaan ihan junioreiden Hopeasompa-kisat, niin Einari saattoi soittaa onnittelut ja kysellä kuulumiset.”

”Jälkeenpäin on vasta tajunnut, kuinka hieno ele se oli, kun ajattelee, kuinka kiireinen hänen on täytynyt niihin aikoihin olla. Että oli aikaa vielä tuollaisillekin pikkuseikoille. Tietysti voi ajatella niin, että on harmi, ettei Einarin suotu nähdä tätä meidän olympia-menestystä, mutta eiköhän hän ihan parhailta paikoilta niitä kisoja katsonut. Toivotaan niin”, Iivo Niskanen huokaa.

Nyt Iivo Niskanen on huippu-urheilija. Eikä mikä tahansa huippu-urheilija vaan mies, johon kohdistuvat suorastaan messiaaniset odotukset. Sorsasalon raviradan toimiston eteen kurvanneesta autosta pomppaa jäntevä nuori mies, jonka painoindeksit takuulla ovat kohdallaan. Hän pahoittelee, että on pari minuuttia myöhässä. Niskasen läpimurto kansainväliseen eliittiin viime talvena oli suorastaan sensaatiomainen. Parisprintin olympiakullan lisäksi hän todisti riittävyytensä myös henkilökohtaisilla matkoilla. Perinteisen tyylin 15 kilometrillä pronssimitali jäi vain 0,2 sekunnin päähän ja 50 kilometrin vapaalla hän oli kymmenes. Oslon maailmancupissa hän oli samalla matkalla, mutta perinteisellä tyylillä neljäs. Oliko näin räväkkä läpimurto itsellesi yllätys?

”Kyllä se vähän yllätti, kun oli sitä sairasteluakin alkuun. Syksyllä  piti kisojen kautta hakea kuntoa eikä se heti lähtenyt menemään. Sitten kun nuorten kisoissa onnistui ihan kunnolla niin tiesi, ettei vauhti siitä ainakaan huonone. Kyllähän ne aika hyviä suorituksia olivat mulle”, Niskanen summaa.

Mitä huippuhiihtäjän kauteen juuri tällä hetkellä kuuluu?

”Nyt ei välttämättä tehdä vielä niin lajinomaisia harjoitteita, vaan pyritään nostamaan voimatasoa. Vahva ylävartalo on tärkeä ja sillä alueella on vielä parannettavaa. Toukokuun lopussa harjoittelu alkaa olla sitten enemmän juoksu- ja rullahiihtopainotteista ja silloin se harjoittelu on määrällisesti kovimmillaan.”

”Niiden harjoitusleirien takia on tosiaan jäänyt kunkkareitakin väliin, vaikka olen minä puoletkymmenet käynyt. Kuopion kunkkaritkin meni viime vuonna sen takia ohi.”

Kun mies on olympiavoittaja, rima on valmiiksi korkealla. Mikä on seuraava suurempi tavoite?

”Ensi talven Falunin MM-hiihdot ja 50 kilometriä perinteisellä tyylillä. Sen takia sitä tasatyöntöäkin nyt treenataan. Ehkä suurin tavoite on kuitenkin Lahden kotikisat vuonna 2017.”

Tarinat on tarinoitu, on aika siirtyä kaviouran puolelle. Iivo Niskanen ei emmi hetkeäkään kun kysymme, maistuisiko pari kierrosta hevosen rattailla. Johan nyt toki. Tuomas Pakkanen ei vierastalleilla kauaa vanhene, kun Juha Vidgrénin omistama, tammikuussa maahan tuotu italialaisori Royal Kris on puikoissa. S.J's Photon poika on pinkaissut mailin parhaimmillaan 14,6.

”Olipa hienoa olla ensimmäistä kertaa lämminverisen kyydissä. Kyllä siinä vaan on erilainen potku”, Iivo Niskanen kiittelee session päätyttyä.