Baron Ses

Ruuna, syntynyt 23.4.2004.
Kasvattajat Joni ja Mika Hakala, Pinsiö.
Omistaja Nappula Talli, Pinsiö.
Valmentaja Joni Hakala.
Hoitaja Saara Lindfors.
Ennätykset 13,2aly, 14,1ly, voittosumma 44 160 euroa.
Statistiikka 209 starttia totosijoin 9-6-19.
Voittanut mm. V75-lähdön ja V5-lähdön, ollut kolmas mm. Tammer-ajossa.

Baron Ses jättää kilparadat kymmenen kauden jälkeen täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Pinsiö on kylä, joka sijaitsee Nokian, Hämeenkyrön ja Ylöjärven alueella. Ainakin vanhemmalle ikäpolvelle kylän nimestä välittömästi syntyvä mielleyhtymä on Pinsiön Parooni, kuvitteellinen hahmo, joka on ikuistettu sinne patsaaksikin.
Pinsiön Parooni lähti elämään omaa elämäänsä Leena Härmälän suositusta huvinäytelmästä, jonka nimiosan hän kirjoitti varta vasten tamperelaiselle näyttelijäikonille Eero Roineelle  – näyttelijöiden Eila ja Esko Roineen isälle. Roine oli nimiosassa myös, kun näytelmä filmatisoitiin Edvin Laineen ohjaamana.
Kun pinsiöläisten veljesten Joni ja Mika Hakalan tamma Lonely Princess varsoi huhtikuussa vuonna 2004 orivarsan, ei nimeä tarvinnut hakea kauempaa. Pinsiöläiseen perinteeseen yhdistettiin vain kasvattajien lyhyen naseva loppuliite, joka ei sinänsä tarkoita mitään, ja orivarsa oli saanut nimensä: Baron Ses.

Näytelmän ja elokuvan Pinsiön Parooni on terävä vaari, joka hoitelee nuorempiensa ongelmia rakkaushuolista alkaen. Terävä vaari on Baron Seskin, eikä lemmenlähettiläänä toimiminen ole ollut sillekään vierasta. Tosin tämän homman hoitaessaan se oli vielä varsa.
”Se oli saman tien jalkeilla”, Joni Hakala muistelee Baron Sesin syntymää. ”Se on ollut alusta asti ikäistään kehittyneempi.”
Baron Ses oli aika veitikka varsa, ja siksi se haluttiin opettaa ajoissa. Se ei ollut vielä oikeasti täyttänyt vuottakaan, kun se yksivuotiskevättalvella meni Seppo Sarkolalle opetettavaksi.
Seppo Sarkolan pitkäaikainen hevosenhoitaja Saara Lindfors sai Baron Sesin – tai Nappulan, miksi se Seppo Sarkolan suussa nopeasti muuttui – hoidokikseen. Nappula oli kuitenkin omasta mielestään mies jo hyvin aikaisessa vaiheessa.
”Se piti ruunata jo yksivuotissyksynä, kun se oli vähän sitä mieltä, että hän astuu kaikki kylän tammat”, Saara Lindfors hymähtää. ”Houtun Jukka sanoi, että ei sen ikäisiä vielä ruunailla. Minä sanoin, että mene oikeasti katsomaan, kuinka jäljet näkyy takapolvissa, kun se on purrutkin itseään.”
Mutta kuten tuossa jo mainittiinkin, kaikesta hurjapäisyydestään huolimatta varsa toimi myös Cupidona. Joni Hakala alkoi katsella varsansa hoitajaa sillä silmällä ja sai myös vastakaikua. Tänä päivänä Joni ja Saara asuttavat Saaran vanhemmilta ostamaansa tilaa ja perheen täydentää vuosi ja kuukausi sitten syntynyt Niklas.
”Tämä on parasta, mitä hevonen on elämään tuonut. Tämä kaikki menee Nappulan piikkiin”, Joni Hakala silmäilee lämpimästi perhettään.

Yhden kokonaisen perheen rakentumisen välttämättömänä välikappaleena toimiminen on isoin asia Baron Sesille. Toki se on myös tehnyt asioita oikein varsinaisessa toimessaankin, ravihevosena. Ruunalla on meriiteissään voitot niin V75-lähdöstä kuin Vermon V5-lähdöstäkin, ja yli 40 000 euron voittosumma on kunnioitettava.
”Se meni syksyllä puolitoistavuotiaana jo 1.35-hiittiä”, Joni Hakala muistelee. ”Seppo sanoi, että älä nyt itseäsi töistä irti sano, mutta kyllä tästä jotain tulee.”
Hakala jatkoi koneenasentajana kivenporauslaitteita tekevässä firmassa, mutta pikkuruunan hyvät otteet saivat muutkin kiinnostumaan siitä. Mukaan lähti kasvattajaveljesten isä Jouko Hakala ja lapsuudenkaveri Jarno Teivas. Näin Baron Sesin tänäkin päivänä omistava nelihenkinen Nappula Talli oli syntynyt.
Opetuslähtönsä Baron Ses juoksi kaksivuotiaana kesäkuun alussa ja heti viikon päästä myös koelähdön 24,8-vauhdilla. Ajatuksena oli ajaa yksi tai kaksi starttia ja yrittää sitten Kasvattajakruunussa. Toisin kävi.
Baron Ses oli ilmoitettu lokakuun viimeiseksi päiväksi kaksivuotislähtöön Teivoon, mutta armoton lumimyrsky pakotti keskeyttämään ravit ponilähdön jälkeen.
”Se oli jo lämmitetty, ja Seppo kehui, kuinka hyvälle tuntui. Sillä tavalla se vieläkin vähän harmittaa, että sillä olisi nyt 11 kilpailukautta ilman sitä ravien keskeytystä. Siihen ei moni hevonen ole pystynyt.”
Lopullisesti haaveet Kasvattajakruunusta piti haudata, kun ruuna kompuroi päkiänsä pahasti auki.
”Se piti tikata. Tikkejä tuohon hevoseen on laitettu niin paljon, että onko toista.”
Baron Ses on aina ollut sen luontoinen, että sille sattuu ja tapahtuu. Pahaa se ei halua kenellekään, ja vaikka taustavoimat ovat jo seonneet laskuissa siitä, monetko kärryt se on särkenyt, niin ilkeyttään se ei niitä ole rikkonut.
”Tiellä saa tulla vastaan minkälaista työkonetta vaan, mitään sen kanssa ei tarvi pelätä. Kyllä sen pitää kuitenkin jokainen postilaatikko ja kivi ilmoittaa, että tossa tommonen on”, Saara Lindfors naurahtaa. ”Sitten kun se katselee jotakin, siltä menee täysin keskittyminen ja se kompuroi omiin jalkoihinsa. Viimeksi tänä kesänä se kaatui omia aikojaan niin, että meni niskojen kautta ympäri.”
Tällaiset kuperkeikat kipeyttävät tietysti lihaksiakin, ja Nappula on hieroja Karoliina Mustamon vakioasiakas.
”Karoliinalle iso kiitos, kun hän aina elvyttelee sen heitettyjen volttien jälkeen.”
Saara kuitenkin muistuttaa kolikon toisesta puolesta, ruunan kiinnostus ja innostus maailmanmenoon on pitänyt sen henkisesti vireänä ja ollut takuuna yli 200 startin uralle.
”Se luonne on toisaalta sen lahja ja pitkän uran salaisuus, ikinä et uskoisi ajavasi 12-vuotiaalla.”

Kilpauransa Baron Ses aloitti 12. tammikuuta ja oli ikäluokkansa ensimmäinen kolmevuotisvoittaja.
”Silloin tuntui, että voisi olla vähän parempikin varsa, mutta sitten koko kausi oli täynnä vaikeuksia”, Joni Hakala huokaa. ”Se oli räkätaudissa kolmeen kertaan. Muutama startti päästiin aina ajamaan, ja taas se oli kipeä.”
Baron Ses siirtyi nelivuotiaana kotivalmennukseen, ja siitä on vuosien myötä kehittynyt luotettava joka matkan kilpailija.
”Oikeastaan se on kaikkien muiden matkojen hevonen paitsi 2100 metrin. Maililla mennään usein täysillä alusta loppuun. Kolmella tai neljällä kierroksella puolestaan alkaa yleensä rakoja tulemaan viimeisellä kierroksella, kun aletaan väsyä ja tuo taas ei ole koskaan ollut väsynyt startin jälkeen. 2100 metrillä mennään alku lujaa, välillä hölkkää ja sitten taas loppu lujaa.”
Tätä kirjoitettaessa, kun ruunan uralla pitäisi olla vielä kaksi lähtöä jäljellä, sen 209 starttia ovat tuoneet yhdeksän voittoa. Hakala kuitenkin korostaa, ettei kyse ole ruunan voitontahdottomuudesta.
”Tuon tason lähdöissä mennään ensimmäiset parisataa metriä äkkiä 06-vauhtia, ja kun tuo menee kymppiä, niin ei se ehdi kuin jäämään. Sillä ei ole minkäänlaista rytminvaihdoskykyä, ja kun alussa jää vaikeaan paikkaan, niin on sieltä tulemista. Viime kesänä Suur-Hollolan alkuerässä se tuli viimeiset 800 metriä 10,8-vauhtia. Mun mielestä se ei ole mennyt koskaan pätkääkään sen kovempaa.”
Joni Hakala on viime vuodet ajanut itse ruunalla kilpaa.
”Koetin joskus ilmoitella ammattikuskeille, mutta heillä oli usein joku parempi. Eikä siinä mitään, kyllä minä heitä ymmärrän, he tekevät sitä rahan edestä. Ajattelin, että parempi ajaa itse. Tiedän kyllä oman rajallisuuteni, kun toiset ajaa kymmenen lähtöä illassa ja minä yhden kuussa. Sekin varmaan näkyy Nappulan statistiikassa.”
Yhdeksää voittoa korkeammalle Hakala arvostaa Tammer-ajon kolmosta viime vuodelta.
”Koska arvostan sitä kilpailua. Olen pikkupojasta asti käynyt Teivossa. Sillä kilpailulla on historia, ja siinä on aina hyviä hevosia.”
Pirteän mielen lisäksi pitkän uran on mahdollistanut hyvä terveys. Yhtä onnettomuuden myötä hankositeeseen tullutta kolhua piti hoitaa kuukausi, ja kerran ruunan etupolviin on laitettu lääkettä injektiolla. Toki Saaran auringontarkka hoito on ollut avainasemassa.
”Aina kun itsellä on huono päivä, pitäisi laittaa Nappula valjaisiin”, Saara kuvailee. ”On sama, ajaako sillä 500 metriä tai istuuko tunnin rattailla, aina tulee hyvälle päälle, kun näkee sen iloisuuden. Se on aina sillä asenteella, että joo, tämä on kivaa, taas mennään. Yhtä ainutta kertaa ei ole tuntunut, ettei se haluaisi lähteä treenaamaan. Kuolaimetkin on niin kiire saada suuhun, että välillä siellä on koko päävehkeet.”
Saara laittaa Baron Sesin valjaisiin, ja valjakko lähtee lenkille. Ruuna näkee kotipihassaan ison miehen suuri valokuvauskone kaulassaan, jarruttaa ja käy lähes polvillaan. Nappulan treenilenkki on lähtenyt käyntiin tavalliseen tapaansa.

Baron Ses päätti kilpailu-uransa Vermon Neljällä kilometrillä keskiviikkona 28.12.  Tältä sivustolta löytyy myös reportaasi sen viimeisestä startista.

Viimeinen taisto

Vuoden vaihtuessa vuoden 2004 lämminveristen ikäluokan kilpailuoikeus täyttyy.
Tänä vuonna 12-vuotiaita Suomeen rekisteröityjä lämminverisiä kilpaili 35 kappaletta. Mikään niistä ei voittanut yhtään totoravilähtöä. Huippuori Carmel tienasi niistä parhaiten, 8 390 euroa. Toiseksi eniten ansaitsi Baron Ses, 4 940 euroa, ja sillä on tätä kirjoittaessa suunnitelmissa vielä kaksi starttia.
”Mitään ongelmia sillä ei ole, mutta ymmärrän, että säännöt ovat sääntöjä”, Joni Hakala sanoo. ”Mutta kyllä me jatkettaisiin kilpailemista ensi vuonnakin, jos vaan saataisiin.”
Tämä olisi aivan ymmärrettävää, kun ruunan statistiikkaa katsoo. Se on tällä viimeiseksi jäävällä kaudellaan juossut ennätyksensä 13,2aly sekä omia eri matkojen parhaita aikojaan: 13,7ake, 14,5ke ja Voimaliigan kakkosena 15,2pi.
Joni Hakala ja hänen puolisonsa Saara Lindfors eivät vielä tunnusta olevansa haikein mielin. Baron Ses on tämän lehden ilmestyessä kilpaillut edellispäivänä Vermossa, ja tarkoituksena on vielä osallistua ensi viikon keskiviikon Neljälle kilometrille.
”Voihan se sitten omituiselta tuntua, kun ei tarvi enää Nappulalle katsoa sarjoja. Meillä on kuitenkin menty niin, että ensin katsotaan sille ja sitten, josko mahdollisesti on jollekin toisellekin samoissa raveissa sopiva sarja”, Hakala sanoo.
Hieman tietysti pohdituttaa, kuinka energinen ruuna ottaa tulevat eläkepäivänsä.
”Se on nytkin tuossa kolmen laumassa. Viihtyy muiden kanssa, mutta viihtyy kyllä yksinäänkin. Ei se mikään laumasielu ole eikä laumanjohtaja, sillä on se oma elämänsä. Se ei pelkää ketään, mutta ei mielellään ala riitelemään, väistää ennemmin.”
Aivan joutilaaksi Baron Ses ei pääse, eikä varmasti haluakaan.
”Varsojen lenkkikaverina sitä voi pitää”, Hakala pohtii.
”Ainoa, että ei siitä esikuvaksi niille ole”, Lindfors huomauttaa. ”Kaksivuotiaskin käyttäytyy lenkillä paremmin kuin se.”