Hevosurheilun marraskuun Kuukauden hevonen, Callela Eliza on Rauno Asosen ja Markku Niemisen vankkumattoman yhteistyön nuppu.

Rauno Asosen, 67, kasvot ovat päivettyneet. Hevosenomistaja on palannut hieman yli vuorokausi aiemmin Teneriffalta, missä hän oli viettämässä aurinkolomaa vaimonsa kanssa.

”Yritän lunastaa rouvalle tekemääni lupausta siitä, että jäisin eläkkeelle. Periaatteessa olen jäänytkin, mutta en ihan sillä tavalla kuin hän ehkä toivoisi. Nyt me kyllä jonkun verran matkustelemme”, Asonen sanoo.

Huoneen nurkassa istuu mies, joka tuhahtaa Asosen lausahduksen kuullessaan.

”Minusta tuntuu, että hän on aina matkoilla. Lentoyhtiöt pärjäävät pelkästään Rakun ostamilla lipuilla”, ravivalmentaja Markku Nieminen sanoo.

Kumpikin nauraa. Niemisen tallikahviossa leijailee rento tunnelma, ja kaikesta päätellen parivaljakko on tuntenut toisensa jo pitkän aikaa.

”Tutuistun Markkuun silloin, kun hän oli Martilla (Keskinen) töissä. Sitä en tosin muista, mikä on ensimmäinen hevonen, jonka olen tuonut Markulle valmennettavaksi”, Asonen pohtii.

”Olisiko ollut Meadowbranch Glory?” Nieminen muistelee.

Yhteistyön alkuhetkeksi kumpikin kuitenkin nimeää 1990-luvun alun, samoihin aikoihin kun Niemisen Viialan talli valmistui.

”Vuodesta 1981 minulla on ollut hevosia, eli keväällä tulee 35 vuotta. Tänne ajaessani juuri mietin, että ei ole varmaan ollut sen jälkeen hetkeä, että ei olisi jotain osuutta jostain hevosesta ollut”, Asonen pohtii.

Tamperelainen Rauno, ”Raku” Asonen tunnetaan kotiseudullaan erityisesti Plastiroll Oy:stä, joka valmistaa ekologisia pakkausmateriaaleja.Asonen ja hänen yhtiökumppaninsa Esa Mylläri ovat jo myyneet suurimman osan aikanaan tappiollisena ostamastaan ja sittemmin kuntoon pistämästään yrityksestä, mutta Raku omistaa Plastirollista edelleen pienen osuuden. Hän kertoo tällä hetkellä harjoittavansa sijoitustoimintaa ja olevansa mukana parissa startup-yrityksessä. Lisäksi hän häärää taustahenkilönä poikansa golfvarusteita myyvässä firmassa.

”Pojan bisneksissä olen saanut toimia juoksupojan roolissa”, Asonen naurahtaa.

Urheilumaailmasta Asonen on kerännyt näkemystä myös laajemmin, sillä 1990-luvulla Asonen oli jääkiekkojoukkue Ilveksen taustalta löytyvän Ilves Hockey Oy:n hallituksen jäsen viiden vuoden ajan.

Ravipiireissä Asonen tunnetaan hevosenomistajan pitkästä pinnasta. Teivossa mies on tuttu näky.

”Tulee vähintään neljä kertaa viikossa käytyä päiväsaikaan siinä Markun Teivon tallilla. Senkin takia, että Teivonlinnassa on niin hyvä käydä lounaalla”, Asonen hymyilee.

Nyt Niemisen ja Asosen yhteistyö on tuottanut nupun, jonka kukinnosta odotetaan loisteliasta.

Suomessa 20 vuotta asunut, hevosten hampaita hoitava ranskalainen Cyril Rocher sanoi kaksi viikkoa sitten Hevosurheilulle, että Ranskassa ei ole yhtään niin hyvää kaksivuotiasta kuin Callela Eliza.

”No, se on tietysti aika paljon sanottu”, Nieminen toteaa.

”Pidetään nyt jalat maassa vaan”, Asonen yhtyy Niemisen toteamukseen.

Pöydässä mussutetaan muhkeaa kermakakkua, jonka Asonen on tuonut Callela Elizan, ”Ellin” Kasvattajakruunun finaalivoiton kunniaksi.

Nieminen jatkaa, että viime vuosina näkemistään kaksivuotiaista tamma on kuitenkin sitä kärkipäätä.

”On silti vaikea sijoittaa sitä mihinkään listaan, ikäluokat ovat aina niin erilaisia, ja kaksivuotiaana varsoja starttaa vain vähän.”

”Vuoden päästä olemme viisaampia, mutta tällä hetkellä selkeästi pisimmällä ovat Callela Eliza ja tämä Pekka Mäkelän MAS Archie. Käsittääkseni ne ovat aika tasaväkiset hevoset, pari kertaa kohdanneet ja voitot ovat menneet tasan”, Nieminen arvioi.

Valmentaja sanoo, että varsalla on jo nyt niin paljon vauhtia ja jaksoa, että ensi vuotta ajatellen sen ei tarvitse välttämättä edes kovin paljon kehittyä.

”Kyllä se ihan hyvä varsa on. Jos se nyt pitää tasonsa, se pärjää ensi vuonna silläkin pitkälle.”

Asonen sanoo väliin ne perinteiset sanat, että näissä hommissa pitää aina kuitenkin olla sitä terveyttä ja tuuria.

”Mutta ne ovat omistajan murheita. Se ottaa korvien väliin hirveästi, varsinkin jos jotain odottaa hevosesta. Siksi ei auttaisi niin odottaa, vaan elää päivä kerrallaan.”

”Kyllä ne ovat ihan yhtä lailla meidänkin murheita. Sitä ei vaan kannata etukäteen surra, mitä ei ole tapahtunut”, Nieminen sanoo.

Callela Eliza 176

Hevonen saapui Niemisen Teivon talliin viime syksynä. Raku ja Markku olivat käyneet Kallelassa hevosenostoreissulla yhdessä.

”Eliza vaan oli siinä tarhassa sopivasti tarjolla, kun kävelimme ohi. Innostuimme siitä molemmat ensisilmäyksellä. Hevonen oli heti alkuun sekä minun että Markun mielestä sellainen, että siinä oli sellaista näköä ja sitä jotain.”

Vaikka Asonen sanoo, että odotukset olisi hyvä pitää mahdollisimman rauhallisina, Callela Eliza on omistajan tämän hetkisistä hevosista se, johon hän asettaa niitä eniten.

”Minulla on Pekan (Korpi) kanssa kimpassa Arctic Muscles. Sen kolmivuotiskausi meni huonosti, nyt nelivuotiskausi ihan hyvin. Star Martinista odotettiin myös kolmivuotiskaudella paljon, mutta sekin puhkesi kukaan vasta nelivuotiskaudella. Nämä ovat ne kolme sellaista parempaa hevostani, ja jos näitä verrataan, niin kyllä Callela Elizalta odotan enemmän kuin muilta”, Asonen pohtii.

”Kyllä sen tamman pitäisi kaiken järjen mukaan jotain juosta. Ja on se sen jotain jo juossutkin.”

Callela Elizan taulusta löytyy viisi starttia, joista kolme ykkössijaa. Kriterium-päivänä tamma ravasi ensin Junnustartti-finaalin voittoon, Vermossa muutama viikko myöhemmin Hevosenomistajapokaalin -finaalivoittoon ja marraskuun puolessa välissä Seinäjoella kaksivuotiaiden tammojen Kasvattajakruunun finaalin voittoon.

Starteissa kaksivuotias hevonen on esittänyt kypsiä otteita.

”En minä niin paljon noista hevosista ymmärrä, mutta sen verran, että se on vasta kaksivuotias eläin, ja ravi on sille helppoa, minkä lisäksi sillä on tuota luonnettakin vähän enemmän kuin keskivertoisella hevosella. Kun kaikki on oikeassa balanssissa, uskon, että se voi antaa tulostakin”, Asonen sanoo.

”Tällä hetkellä sen paras ominaisuus on nopeus, ja me uskomme, että se on vahvakin, mutta nopeutensa se on jo näyttänyt. Jokainen startti on ollut aina edellistä parempi. Sen lahjat olivat nähtävissä jo kevättalvella, mutta se käyttäytyi välillä huonosti. Kesällä se sitten laitumella mietti asioita ja kokoili itseään, niin loppukesästä tuntui jo, että kyllä tällä jossain pärjää”, Nieminen sanoo.

Hevosen ohjastajaksi on valikoitunut Mika Forss.

”Mika pyydettiin mukaan ihan tarkoituksella, kun hevonen on omanlaisensa tapaus. Mika keskittyy asioihin”, Nieminen sanoo.

”Hän on joskus sanonut olevansa ylpeä, kun on saanut ajaa ja opiskella tämän hevosen. Hän on tehnyt muidenkin vaikeiden hevosten kanssa loistavaa työtä, kuten esimerkiksi Venicen”, Asonen sanoo.

Callela Eliza 028

Asosen tokaisu keskivertoa hieman luonteikkaammasta tapauksesta on ilmaisuna lievä, jos puhutaan tamman alkutaipaleesta. Vaikeasta luonteesta tietää eniten Callela Elizan hoitaja, Johanna Kyläkoski.

”Tykkään siitä, että hoitajana minulla on joku projekti, joku vähän hankala ja haastava hevonen. Minulla oli passina aiemmin Sahara Boopopadoop, joka oli vielä asteen tästä hankalampi. Sen kanssa oli mielenkiintoista tehdä hommia. Kun se lähti pois, Make sanoi, että tässä on sinulle uusi Boopopadoop”, Kyläkoski kertoo katsellessaan karsinassaan seisovaa hevosta.

Tamma on vaatinut paljon porkkanoita ja pitkää pinnaa. Ongelmia ovat tuottaneet alkuun esimerkiksi lastaustilanteet, kengitykset ja lääkärikäynnit. Lisäksi hevonen on herkkä päästään ja korvistaan, ja Kyläkoski on saanut tehdä lujasti töitä pelkästään päävehkeiden ja huppujen laittamisen kanssa.

Hoitaja sanoo, että tamma on se hevonen, jota eläinlääkärit katsovat kaukoputkella ja jonka kengityspäivänä sepät huokailevat.

”Mutta kyllä se nyt on mennyt eteenpäin, siitä on alkanut tulla ihan normaali hevonen, se on tasaantunut paljon. Kyllä se sitten sen tuittupäisyytensä vieläkin edelleen näyttää, herkästi ilmaisee mielipiteensä”, Kyläkoski sanoo.

Callela Elizan lempinimi Elli liittyy Haloo Helsingin laulajattareen.

”Koska sen kanssa sai aina alkuun olla että nyt sitten haloo, Elli, niin siitä tuli Elli Haloo. Meiltä löytyy tallista myös muun muassa Cheek ja Sipe Santapukki”, Kyläkoski nauraa.
Tulinen luonne on sekä hyvä että huono puoli.

”Starteissa se on mennyt hyvin. Sitä ei olla jouduttu pakottamaan tai kauheasti vaatimaan, ja uskon, että se onkin ollut tärkeää, sillä jos joutuisi, tuolla luonteella se varmaan alkaisi heti pistää vastaan.”

Hyvän hevosen kanssa hoitajan on toki aina miellyttävämpi tehdä töitä, ja voitot ovat olleet palkitsevia hetkiä myös Kyläkoskelle.

”Mutta Ellin kanssa on ollut palkitsevaa jo se, että on saanut sen yhteistyön vaan ylipäätään mitenkään pelaamaan, että hevonen on alkanut luottaa. Bonuksena tulee sitten se pärjääminen”, Kyläkoski kertoo.

Seinäjoen startin jälkeen Callela Eliza on ollut lyhyellä tauolla sille kasvaneiden jänispattien takia. Tällä viikolla sitä aletaan treenata uudestaan. Normaalit viikot koostuvat yksinkertaisesta rytmistä, maanantaina ja torstaina sillä ajetaan hölkkälenkit, tiistaina ja perjantaina vetoja.

Cyril Rocher on monta vuotta puhunut Niemiselle Ranskassa Prix d’Amerique -viikonloppuna ajettavasta Prix Léopold Verroken -lähdöstä, joka on tarkoitettu kolmivuotiaille, enintään 80 000 euroa tienanneille lämminverisille.

”Kyllä se tavallaan on mahdollista, että sinne lähdetään, mutta se on monimutkainen juttu, pitkä projekti”, Nieminen sanoo.

Valmentaja on sitä mieltä, että kilpailullisesti reissussa olisi ehdottomasti ideaa.

”Suomessa ikäluokkalähdöt alkavat käytännössä vasta kesäkuun lopulla. Jos lähtisimme Ranskaan, sillä ei tarvitsisi koko keväänä startata täällä, vasta kesällä. Silloin se kuntopiikki voisi kestää koko vuoden. Jos taas alkaa kilpailla toukokuussa, niin vuodesta tulee niin pirun pitkä, etteivät ne samat hevoset tahdo enää marraskuussa jaksaa juosta.”

”Nyt kun katsoi vaikka näitä Kasvattajakruunu-lähtöjä, niin ovat ne jotenkin aika aneemisia kisoja, kun hevoset ovat niin väsyneitä. Kun osaisi jaksottaa hevosen vuoden mahdollisimman hyvin, sillä tienaisi paljon. Siinä mielessä tämä kilpailu puolustaisi paikkaansa kovastikin”, Nieminen sanoo.

Asonen sanoo, että omistajana hän miettii asiaa ankarasti.

”Minä olen vähän sellainen arka tällaisissa asioissa, Markku aina moittiikin, kun olen välillä sellainen vellihousu. Mutta alkuvuodesta sitten katsotaan, onko valmentaja sitä mieltä, että hevonen on valmis sinne.”

”Siihen liittyy tietysti aina riskejä, eikä se mikään halpa reissu ole. Kun saadaan nyt hevonen joulukuussa starttikuntoon, niin ruvetaan sitten miettimään vakavammin”, Nieminen sanoo.

Kyläkosken mukaan Ranskaan olisi totta kai hienoa lähteä.

”Olen käynyt siellä kolme kertaa aiemmin, mutta en koskaan Prix d’Amerique -viikonloppuna. Olisihan se upea juttu”, hoitaja sanoo.

Callela Eliza 121

Muutama vuosi sitten Hevosurheilulle haastattelua antaessaan Asonen laski, että hänellä on mennyt hevosiin elämänsä aikana noin 600 000 euroa ja takaisin hän on saanut noin 300 000 euroa.

”Nyt voi varmaan satatonnia lisätä kumpaankin lukuun”, Asonen naurahtaa.

Asonen muistuttaa, että ravihevosten omistaminen on harrastus. Hän ja Nieminen ovat kummatkin sitä mieltä, että siihen suuntaan lajia pitäisi osata markkinoida vielä tehokkaammin.

”Se täällä on hassua, että joskus harrastusta ajatellaan bisneksenä, vaikka omistajuus on nimenomaan harrastus. Jos sitä tehdään bisneksenä, sitä tehdään erilailla, silloin tehdään hevoskauppaa, myydään ja ostetaan, kilpailutoiminta on silloin pienemmässä roolissa”, Nieminen pohtii.

Asonenkin omistaa suurimman osan hevosistaan kimpoissa. Niemisellä Rakun kimppahevosista on valmennuksessa esimerkiksi Ballerina Kemp, Flynn Boko ja Doris Hoss. Parin viikon sisällä katras kasvaa, kun Pohjois-Amerikasta Urjalaan saapuu kolmevuotias ruuna Kick Flip, josta Asonen omistaa yhden kolmasosan.

”Kimppaomistaminen on se, mikä on mahdollistanut lajin parissa olemisen ihan kaikille, ja se on tosi hieno asia. Harrastus antaa uusia hienoja ystäviä, kokemuksia, matkoja”, Asonen sanoo.

”Onnistumisen hetkellä se on oma hevonen, tappion hetkellä meidän hevonen, ne huonot puoletkin kestää helpommin yhdessä”, Nieminen sanoo.

Omistajana Asonen sanoo viime vuosina panostaneensa laatuun, mistä Callela Eliza on hyvä esimerkki. Tavoitteena olisi pitää jatkossa yksi hevonen per ikäluokka.

Tänä vuonna kaikki hevoset yhteensä ovat tuoneet Asoselle palkintorahoja noin 80 000 euroa.

”Kyllä tämä ehdottomasti vaatii välillä onnistumisia, että mielenkiinto säilyy ja että hevosia jaksaa elättää. Mutta jos tätä on ihmisen mahdollista tehdä, niin onhan tämä nyt tekemisenä ihan sieltä hienoimmasta päästä”, Asonen sanoo.

Kermakakun ääreltä siirrytään lopuksi tallin puolelle, missä Elli odottaa tulijoita käytävällä. Katsojan silmässä hevosen kirkkaanpunainen riimu korostaa sen tulisuutta.
Kun Raku katsoo tammaa, on hänen kasvoiltaan muutaman sekunnin ajan luettavissa ylpeys ja ne suuret odotukset, jotka koitetaan vielä pitää niin pieninä.