Hevosurheilun paneelissa viikko sitten (HU 4.9.) käsiteltiin suomenhevosvarsojen ostamista ja myymistä. Koska käytettävissä oleva tila oli tuolloin varsin rajallinen, haluan valottaa ja perustella esittämiäni näkökantoja hieman laajemmin.

Kuten paneelissa totesin, osallistuimme sekä viimevuotiseen että tämänvuotiseen Kuninkuusravien yhteydessä järjestettyyn varsahuutokauppaan kahden varsan voimin. Molemmissa huutokaupoissa järjestelyt toimivat hyvin, ja siinä mielessä huutokaupoista jäi positiivinen vaikutelma.

Suomalaisissa huutokaupoissa hintataso on usein jäänyt kokonaisuudessaan todella surkealle tasolle. Tämä on saattanut antaa ostajille sellaisen mielikuvan, että ravurivarsan hinta on 1 000 – 2 000 euroa, ja sen korkeammalla hinnalla myytävät varsat ovat kalliita. Näissä suomenhevoshuutokaupoissa hintataso tosin oli ihan asiallinen, viime vuonna osin liigavarsojen ansiosta.

Olisi toivottavaa, että ihmiset veisivät myös suomenhevosvarsojaan enemmän huutokauppoihin. Pitäisi päästä kuitenkin siihen, että varsat myytäisiin vuosikkaina eikä kaksivuotiaina. Nykyinen ikäluokkakilpailujärjestelmä, jossa nuorten suomenhevosten kilpailut ovat vuoden jäljessä lämminverisiin verrattuna, lisää painetta myydä suomenhevoset vuotta vanhempina.

Tämä on huono asia kasvattajien kannalta. Järjestelmää ei kannata muuttaa rytkäyttämällä, mutta asiassa olisi oltava silti määrätietoinen. Kolmevuotiaiden kilpailumahdollisuuksia tulisi lisätä ja nuorille tammoille tulisi olla omat suurkilpailunsa. Nythän Villimiehen Tammakilpa on ainoa  tammojen ikäluokkakilpailu. Painopisteen muuttaminen nuoremmille lisäisi myös ostajien halukkuutta ostaa varsat nuorina.

Kimppaomistus sopii suomenhevosillekin hyvin. Suomenhevonen on pitkäikäinen ja kestävä kilpailija, joten kaiken onnistuessa kimpalle on hyvästä suomenhevosesta iloa pitkäksi aikaa. Varsinkin isoissa kimpoissa, joissa mukana on paljon ensikertalaisia, tulisi kiinnittää huomiota siihen, kuinka kimppoja vedetään ja kuinka omistajista huolehditaan.

Ihmiset ovat kiinnostuneita suomenhevosesta, ja varsoja kysellään yllättävänkin paljon ajankohta huomioiden. Meille on tullut useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat aikaisemmin pitäneet ainoastaan lämminverisiä, mutta olisivat nyt kiinnostuneita suomenhevosvarsan tai siitostamman ostamisesta. Toisaalta tuntuu, että nykypäivän varsanostaja haluaisi varsan hyvästä kilpaoriista ja hyvästä kilpatammasta, ja varsan sukulinjoihin perehtyminen jää vähemmälle huomiolle.

Yleisesti ottaen olen huolestunut astutusmäärien laskemisesta. Tämä kertoo siitä, että kasvattajat eivät näe tammojen varsottamista kannattavana toimintana, ja tähän pitäisi saada muutos tavalla tai toisella. Ei oikeastaan ole yllätys, että tähän tilanteeseen on tultu. Kuninkuusravien ja ikäluokkakilpailujen palkintotaso on pidetty viime vuosiin asti röyhkeän alhaisena. Lisäksi osalla raviradoista suomenhevosten kilpailumahdollisuudet ovat olemattomat.

Hyvän taloustilanteen vallitessa asiaa ei haluttu laittaa kuntoon, ja nyt ryhtiliikkeen tekeminen on paljon hankalampaa. Suomenhevosen tulevaisuus pysyy kirkkaana ja markkina elävänä ainoastaan kilpailumahdollisuuksien ja palkintotason turvaamisen avulla.

Kirjoittajan tiedot

Kirjoittaja on I.P.-hevosia kasvattavan Sivolan tilan isäntä.