Jääravit ovat yksi nykypäivän elämyskohteista. Toranda On Ice osoitti sen pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna. Mielenkiintoa ei ainakaan vähennä se, että näilläkin leveysasteilla jäällä ajettavat hevoskilpailut käyvät lauhoina talvina yhä harvinaisemmiksi. Tietysti raviharrastajat vaeltavat perinteisesti suurin joukoin Prix d’Ameriqueen ja Elitloppetiin, joita ilmastonmuutos ei tällä tietoa uhkaa. Omalla kohdallani raveissa käynti on pääosin keskittynyt kotimaan kilpailuihin ja niissäkin lähtöjen seuraamiseen toimihenkilöpuolella. Välillä on hyvä laajentaa näkökulmaa.

Vanha totuus on, että ravit ovat parasta paikan päällä. Tapahtumilta haetaan elämyksiä, ja parhaimmillaan ravit niitä tarjoavat. Ihmisten paikalle saaminen on kuitenkin entistä vaikeampaa. Ruotsissa ja Norjassa raviviikko huipentuu aina lauantain V75-päivään. Järjestävällä paikkakunnalla ravien ympärille rakennetaan monenlaista toimintaa, jotta ihmisiä saadaan aktivoitua. Talleilla on avoimien ovien päiviä viikon ykköstapahtuman yhteydessä. Tämän huomasi vieraillessaan taannoin Momarkenin Unionskampen-raveissa Norjassa.

Momarkenin radan vieressä sijaitsevalla Gøran Antonsenin tallilla oli Åpen Gård ennen raveja. Oli esittelyjä, kimppahevososuuksia myynnissä ja makkara-, vohveli- ja kahvitarjoilut viimeisen päälle. Ja olihan paikalla myös alueen Folkehest eli raviliigahevonen Larger Then Life. Omistajia oli sitä tapaamassa, mutta oli paikalla runsaasti muitakin kiinnostuneita. Vierailijat otettiin lämpimästi vastaan, joten raveihin saattoi lähteä tyytyväisin mielin.

Yhteispohjoismainen 75-kierros aloitti Momarkenin radalla pääsiäisviikon ”Triple Crownin”, joka sai jatkoa kiirastorstaina ja vielä pääsiäismaanantaina. Viikon pääpelin kohdelähdöissä kohtasivat ruotsalaiset ja norjalaiset huippuhevoset, joista maailmanmestari Papagayo E:tä odotettiin ehkä eniten. Kylmäveristen puolella Myr Faksen oli tehnyt pidemmän reissun jo kilpailupaikalle saapuessaan. Pohjois-Norjassa sijaitsevasta kotikylästä kertyi Ruotsin kautta matkaa 1800 kilometriä suuntaansa! Matka tarjosi elämyksen paitsi taustajoukoille myös siitä kuulevalle yleisölle.

Olipa raveissa itseni lisäksi toinenkin Momarkenin ensikertalainen, tunnettu ruotsinsuomalainen ohjastaja Peter Ingves. Hän ihmetteli ajotehtäviensä jälkeen norjalaista tasoitusajoa. Oman volttinsa hän onnistui tosin vetämään, kun lähti yksinään perusmatkalta päivän avauslähdössä. Siinä Ingvesin ajokki jäi lopulta pussiin ja toisessa ajamassaan lähdössä juoksunkulku ei suosinut. Iloinen raviurheilija suuntasi ajatuksensa nopeasti pääsiäisen ja kevään suurkilpailuja kohti.

Suomessa pääsiäinen ei ole saanut raviperinteitä aikaan, kun lauantain pääravit järjestetään eri vuosina useimmiten eri radoilla. Turun matalamman profiilin perheravitapahtuma on positiivinen poikkeus. Länsirintamalla ajetaan jopa ylimääräisiä 75-kierroksia ja ravien oheisohjelmaan panostetaan silloin, kun ihmisiä on mahdollista saada liikkeelle.

Pitkäperjantain ei tarvitse olla pelkkää kärsimysnäytelmää. Ruotsissa Färjestadin rata markkinoi ykköspäiväänsä painamalla alueen sanomalehtien väliin raviliitteen, joka on joissakin paikallislehdissä jopa varsinaista lehteä paksumpi. Viime vuonna koko painos oli 120 000 kappaletta, ei siis mikään pikku satsaus.

Kellokeskiviikkona Bjerken lehtereiltä ei suurempia hurraa-huutoja kuulunut, eikä niitä aiheuttanut kyllä yleisömääräkään. Vain kourallinen katsojia oli saapunut raviradalle Oslon kokoisessa suurkaupungissa. Tämä taitaa nettipelin aikana olla universaali ilmiö. Pohdinnan arvoista on, kannattaako tavallisiin raveihin yrittää houkutella ihmisiä vai suosiolla kohdentaa markkinointi isompiin tapahtumiin. Tietysti jos joku keksii viisasten kiven, kannattaa siitä kertoa ratojen edustajille. Varmasti viisaimmat siihen tarttuvat.

 

Kirjoittaja on Vermon raviliigan vetäjä.