Lasten hevostaitokurssi. Yksi osallistuja tulee pyytämään apua ponin suitsien laittoon, koska se ei avaa suutansa. Mennään ponin luo ja tyttö alkaa komennella ponia melko topakalla äänensävyllä.

Poni seisoo paikallaan puoliunessa. Kysyn tytöltä, että mitä pahaa poni nyt tekee? Tyttö sanoo, että se ei äsken ottanut kuolaimia suuhun.

Seitsemänvuotiaalle täysin ymmärrettävä logiikka. Kerroin lyhyesti ja mahdollisimman ymmärrettävästi siitä aikaikkunasta, jonka sisällä hevosen pitää saada palaute käytöksestään, että siitä olisi mitään hyötyä. Siitä aasinsillalla lempiaiheeseeni. Tulkaas kaikki lapset tänne, tädillä on asiaa. ”Kuvittele, että olet äidin kanssa kaupassa ja kuljet kiltisti äidin vierellä, kimpoilematta mihinkään ja kinuamatta karkkia. Koko ajan äiti kuitenkin tiuskii sinulle, käskee olemaan kunnolla, nykäisee paidan hihasta, kieltää menemästä, vaikka et ole mihinkään menossakaan.”

”Eikö niin, että jossain kohtaa äidin käytös alkaa ärsyttää teitä niin paljon, että alatte käyttäytyä huonosti?” Vielä vähän lisää vertauksia peliin, ja lapsikin sen tajuaa: Turha komentelu ottaa ponia päähän.

Aika paljon tuntuu kuitenkin olevan aikuisia, jotka eivät tajua. Olen ajatellut, että nämä narun päässä jatkuvaa kiroilua pitävät jakautuvat kahteen ryhmään. Toiset ovat niitä, jotka pelkäävät omaa hevostaan. Toiset taas niitä, jotka haluavat saada muut pelkäämään omaa hevostaan. Halutaan näyttää, että minullapa on tässä niin hankala kaakki, että sitä pitää ihan koko ajan komentaa, että se pysyy hanskassa.

Ryhmälle yksi suosittelisin ammattilaisen puoleen kääntymistä. Jos oman hevosen kanssa toimiminen on joka kerta niin jännää, että hevoselle pitää taukoamatta uhota, niin onhan se liian stressaavaa. Molemmille. Opettele olemaan sen hevosesi kanssa, tai hommaa rauhallisempi hevonen. Keppihevoset on nykyään kovasti muotia.

Ryhmälle kaksi sanoisin, että se ei muuten ole mitenkään siistiä, että sinulla on hankala hevonen. Se olisi paljon siistimpää, että sinä osaisit kouluttaa sen hankalan hevosen sellaiseksi, ettei sille tarvitsisi jatkuvasti huutaa. Minä näkisin, että jos hevoselle ei mene ensimmäinen eikä toinen käsky läpi, niin se neljäskymmeneskin on turha. Vähemmän on enemmän.

Enkä tiedä miten viisaita hevosia teillä on, mutta minun hevosteni sanavarasto ei riitä ymmärtämään kaikkea, kuten ”oles nyt siinä, mikä perkele nyt on kun pitää riehua, noh, noh, noh, miksi sinä olet taas tuollainen idiootti, lopeta, lopeta, höh, höh, jo nyt on saatana”. Todennäköisesti hevosesi miettii samoja asioita sinusta, mutta ei vain osaa pukea sitä sanoiksi.

Kyllä, hevosta pitää neuvoa käyttäytymään kunnolla, mutta se on hyödytöntä silloin, kun se käyttäytyy kunnolla. Usein näiden uhoajien hevoset eivät tee mitään sopimatonta. Sillä hetkellä voisi vaikka työntää porkkanan sen suuhun ja sanoa, että ”hyvä”, jos on pakko jotain sanoa. Jos hevonen on hermostunut, se on hermostunut, ei kusipää. Siinä tilanteessa ihminen ei saisi olla kumpaakaan.

Mistä tahansa hevosurheilun lajista saa ulospäin tympeän kuvan, jos ihmisellä ja hevosella näyttää koko ajan olevan riitaa keskenään. Jos hevosen taluttaminen kisapaikalla ei onnistu ilman jatkuvaa narusta nyppimistä ja nalkuttamista, niin sitä voisi harjoitella ensin kotona? Sillä keppihevosella, kenties.