Digilaukka

Liike-elämässä ulkoistamista on harjoitettu jo usean vuosikymmenen ajan, mutta silti Virolahdella sijaitsevan Harjun oppimiskeskuksen uutinen ratsuhevosten hoidon ulkoistamisesta sai monen kulmakarvat kohoilemaan.

Tiedossa on toki ollut, että Harjussa käytiin keväällä yhteistoimintaneuvottelut, joiden merkittävin syy on ammatillisen koulutuksen laajat rahoitusleikkaukset koko valtakunnassa. Harjussa kustannusleikkaustarve on noin puoli miljoonaa euroa vuodessa. Harju on pyrkinyt vastaamaan vaatimukseen kehittämällä toimintaansa, mikä on kaunis käsite sille, että työt joudutaan organisoimaan uudelleen säästöjä hakemalla.

Jatkumona muutoksille on nyt päätös 26 ratsuhevosen hoidon ulkoistamisesta ulkopuoliselle toimijalle noin 11 kuukaudeksi. Ennakoitu kokonaishinta-arvio palvelun hankinnalle on enintään noin 110 000 euroa, joka on arvonlisäveroton hinta. Tarjoajan tuottaman palvelun tulee sisältää hevosten hoidon suorittava työvoima sekä hevosten heinät ja turvekuivikkeet.

Koko ulkoistamisen idea perustuu siihen, että joku muu tekee vaadittavan asian tehokkaammin, paremmin tai halvemmalla. Jos tulosta ei synny, ulkoistamisen idea ei toteudu. Hevostenhoidon ulkoistamiseen kuitenkin liittyy universaalimpi ongelma, katoava hevostaito, josta ennen hevosmiestaitona puhuttiin. Koulutusuudistuksen ja uuden opetussuunnitelman myötä käytännön töiden oppiminen kulkeutuu yhä laajenevissa määrin niille talliyrittäjille, jotka ottavat vastaan harjoittelijoita. Suuntaus on, että koulussa opetetaan asiat, esimerkiksi kavioiden putsaus, vain kerran, jonka jälkeen taitoa treenataan työelämässä. Talliviikkoja saattaa olla takana yhdestä kahteen, kun oppilas aloittaa harjoittelupaikassa.

Ongelmana on se, että tänä päivänä hevosalan koulutukseen hakeutuu ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole aiemmin lainkaan käsitelleet hevosia. Täysin osaamattomat ovat talliyrittäjien näkökulmasta lähinnä riskitekijöitä. Usein hoidettavat ovat asiakkaiden hevosia, joten kuka tohtii kantaa tavallista suurempaa riskiä siitä, että jotain sattuu?

90-luvulla oppilaat tunsivat hevosalan ja hallitsivat käytännön työt. Koulussa opetettiin lähinnä suoriutumaan tehtävistä tehokkaasti. 2000-luvulla oppilaitoksiin alkoi tulla aiempaa kokemattomampaa väkeä, joka oppi käsittelytaidot koulujen hevosilla. Kun hevostenhoito ulkoistetaan, voidaan puhua digilaukasta.