Happotesti

Koko hevosala on pullollaan värikylläisiä persoonia. Mielipiteet ovat vankkoja, eikä niitä piilotella vakan alle.

Yksi tykkää käyttää päätankoa vähän vinolle hevoselle, toisen mielestä tanko on taitamattoman apuvärkki. Loimitetaanko syyssateeseen kahdella loimella vai ei ollenkaan – tästä saa kahdelta hevosihmiseltä täysin vastakkaiset toimintaohjeet ja väittelyn. Jonkun mielestä liian tiheä ravirataverkosto on este tasokkaan ja houkuttelevan urheilulajin kehitykselle, toisen mielestä raviharrastus vähenee dramaattisesti, jos ratoja aletaan karsia rajulla kädellä.

Johda tätä vaihtelevaa mielipideilmastoa sitten.

Suomessa on 43 ravirataa ja lähes yhtä monta radan toimintaa johtavaa henkilöä. Erikoista kyllä, ristivetoisen ravikansan keskiössä työskentelevän radan johtajan paikka ei ole läheskään niin tuulinen kuin esimerkiksi jääkiekkovalmentajan pieti. Siinä missä Karri Kivi sai potkut KHL-joukkueen ruorista 6 kuukaudessa tuoreista SM-liiga- ja MM-kisameriiteistä huolimatta, monen radan johtoporras on ollut kiveen hakattu, vaikka kaviouran pohja pettäisi pääpäivänä.

Riski päätyä kilometritehtaalle tosin kasvaa, kun radalla on ajettu kuninkuusravit. Viimeisimpien 11 kuninkuusraveja isännöineen radan johdosta on seuraavan toimintavuoden sisällä vaihtunut pomo seitsemästi, syystä tai toisesta. Kunkkarien happotesti voi olla yksinkertaisesti liikaa henkilökemioille.

Oulun ravirata teki varman valinnan nimittäessään Sirkka Huopanan. Seuraavaksi kiinnostaa, mikä on uutta johtajaa tarvitsevan Kaustisen veto. PM-raveja isännöivä Turku puskee edelleen eteenpäin väliaikaisratkaisulla.

Onneksi trendistä, jossa haalittiin merkittävillekin johtopaikoille alan ulkopuolisia ”tuomaan raikasta näkemystä”, on ainakin väliaikaisesti luovuttu. Johtaminen on usein monimutkaisten ristiriitojen ratkomista kovan paineen alaisena, ja jos et tunne lajia, paineet ovat entistä kovemmat ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Ja niitä virheitä joka tapauksessa sattuu. Meille jokaiselle päivittäin, suurempia tai pienempiä. Luottamustehtävissä sattuvat virheet ovat kuitenkin helpompia ymmärtää ja hyväksyä, jos ne kerrotaan avoimesti.

Vanhakantaisen informaation aika pitäisi olla jo ohi, sellaisen, jossa hyvät asiat kerrotaan auliisti, ja ne vähemmän hyvät vaietaan ja toivotaan, että ne sillä häviävät pois. Nykyaikana vaaditaan uutta strategista otetta, jossa pitkän linjan näkymät luodaan vuorovaikutuksessa kenttäväen kanssa. Siihen sisältyy myös kipupisteiden kohtaaminen läpinäkyvästi. Ikävä kyllä ratojen organisaatioista löytyy edelleen heitä, jotka eivät ole tätä sisäistäneet.