Jäitä ajokypäriin ja saunaan

Viime viikonlopun St. Michel oli jälleen kerran upeasti järjestetty vauhtijuhla, peräti sata hevosta paransi ennätystään kahden päivän ravilähtöjen aikana. Raviurheilu sai kovasti kaipaamaansa jatkoa monen upean kilpahevosen menestystarinaan. Samalla viikonloppu nosti kaiken kansan nähtäville myös yhden ikävän ja huolestuttavan asian.

Mika Forssin ja Pekka Korven kilvanajot niin kolmevuotiaiden tammavarsojen lähdössä, kuin Eugen Pylvänäisen muistoajossa ovat puhuttaneet syystä. Olen itse odottanut, että kokeneet ja arvostamani ohjastajat olisivat yhdessä tai erikseen tulleet julkisuuteen ja todenneet, että ajosuorituksissa tapahtui virhearvioita. Näin ei ole tapahtunut.

Virheitä tapahtuu kaikessa inhimillisessä toiminnassa ja ohjastajien tekemät nopeat ratkaisut ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voi jälkikäteen toiseksi muuttaa. Tämän huomioiden olen monesti pohtinut sitä, miksi suomalaisessa ohjastajakulttuurissa omien virheiden avoin ja rehti toteaminen vaikeissa paikoissa on kovin harvinaista.

Hevosten omistajakunta monipuolistuu koko ajan. Elävää kuvaa on yhä enemmän ja nopeammin tarjolla niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Raviurheilu ei voi elää omassa kuplassaan, jossa säännöt ja käytännöt poikkeavat muun yhteiskunnan oikeustajusta. Ruotsalaisissa ja suomalaisissa ravikilpailusäännöissä ja sanktiokäytännöissä on eroja. Antavatko nykysäännöt riittävästi selkänojaa hevosten ja lajin julkikuvan suojelemiseen?

Suomalaisessa jalkapallossa on useita joukkueita, joiden pelejä ei hyväksytä pelikohteiksi. Tämä siitä syystä, että joukkueiden otteluiden tulokset eivät ehkä ole vedonlyöjien reilusti ennakoitavissa. Jos ammattiohjastajien välit ovat sellaiset, että ne vaikuttavat heidän ajosuorituksiinsa enemmän kuin voiton tavoittelu, voidaan esittää kysymys onko tuollainen kohde kelvollinen pelikohteeksi. Ohjastajilla on tätäkin kautta valtava vastuu lajin uskottavuudesta.

On koko suomalaisen raviurheilun ja erityisesti koko ohjastajien ammattikunnan etu, että ajokypäriin ilmestyy tarvittava määrä jäitä, jotta hetkelliset ylilyönnit eivät johda ulkopuoliseen puuttumiseen lajin ja sen pelitoiminnan järjestämisestä.

Suomen ravivalmentajat on vireä ja aikaansaava yhdistys, jolla on tapana ottaa ripeästi kantaa koko ravitaloutta koskeviin asioihin. Itsesäätely on aina nopein ja usein alan julkikuvan kannalta paras tapa toimia. Ravivalmentajien yhdistyksen arvovalta on suuri, toivottavasti niin suuri että se riittää kahden mainitun huippuammattilaisen kutsumiseen samoille saunanlauteille.

Jussi Lähde
päätoimittaja
jussi.lahde@hevosurheilu.fi