Löimme toimituksessa vetoa. Osa on sitä mieltä, että tämän lehden ponikannesta tulee lukijoilta sanomista. Sellaista, että eivät ponit Hevosurheilu-lehteen kuulu, eivät ainakaan kansikuvaan! Osa taas on sillä kannalla, etteivät vanhatkaan parrat pärise, koska hevosala ymmärtää nuorisotyön tärkeyden.

Oiva osoitus kädenojennuksesta nuorisotoiminnalle on se, että vastaleivotut kuninkaalliset Saaga S ja Köppinen taustajoukkoineen suostuivat pikapäätöksellä sponsoroimaan ensi viikonloppuna järjestettävien Ponikuninkuusravien Pikkuprinsessa-lähtöä. Killerjärven raviradalla juostaviin kilpailuihin ilmoitettiin ennätysmäärä poneja, ja etenkin ponien Pikkukunkkuun oli tunkua. Siihen ilmoitettiin peräti 39 osallistujaa. Tämän vuoksi sarja meni jakoon ja syntyi oma lähtö tammoille. Nopeasta reagoinnista voi kiittää paitsi kuninkaallisia apukäsiä, myös nuorisotoiminnan vetäjiä. On kaikkien etu, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saa kilpailumahdollisuuden.

Kiinnostuksen viriäminen ponikilpailuja kohtaan on positiivinen viesti, mutta ala on myös pakon edessä, sillä jatkuvuus syntyy vain ja ainoastaan nuorisotyöstä. Uusia emmaväreitä, torvisia ja ollikoivusia on houkuteltava, kun suuret ikäluokat ammattilaisineen ja harrastajineen ikääntyvät.

On aiheellista kysyä, tuommeko tarpeeksi esiin hevostalouden laajoja sosiaalisia vaikutuksia. Itse tiedämme, että poni- ja hevosharrastus tarjoaa liikuntamahdollisuuden, irtioton oravanpyörästä, sosiaalisen tukiverkoston sekä kuntoutusta samassa paketissa. Mainitut asiat tapahtuvat ratsaille tai kärryille hyppäämällä tai talikonvarteen ja muovisukaan tarraamalla. Hevosharrastuksen parissa tehdään myös merkittävää nuorisotyötä syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Opetusministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa, vaikka huonosti voivan nuoren arvottaminen rahassa onkin hieman arveluttavaa.

Tästä vuodesta lähtien ratojen nuorisotyö on ollut jopa korostetun laajaa. Raippana Suomen Hippos on käyttänyt motivointitukimittareita, jotka antavat vahvan painoarvon sille, miten nuorisoravikerhot radoilla ottavat tulta alleen. Tavoitteena on saada aikaan viikottainen lasten ja nuorten kerhotoiminta käyntiin kaikilla maakuntaradoilla ja mahdollisuuksien mukaan kesäradoilla, ja näyttäisi, että siinä on onnistuttu. Aiheeseen viittaa Lieksan kesäradan osalta Timo Ryynänen tämän sivun Näkökulma-palstalla.

Tavoitteeksi on asetettu myös se, että raviurheilun nuorisotoimintaan voi osallistua asuinpaikasta ja taustasta riippumatta. Kun nuorisojäsenyyden hinta on vain 25 euroa vuodessa, kynnys on eittämättä matala.