Matteuksen evankeliumi 19:30

Suomessa on tätä kirjoitettaessa ajettu tänä vuonna 478 ravilähtöä, johon on voinut osallistua enintään 2 000 euroa tienannut lv-ravuri joko ryhmälähtöön tai tasoitusajon paalulle. Kumpaakin lähetystapaa on ollut suunnilleen saman verran. Ryhmälähdöissä ensimmäinen puolikas on ollut kilometriajassa mitattuna keskimäärin noin 1,5 sekuntia nopeampi kuin viimeinen puolikas. Kovimmat ylilyönnit ovat olleet 11,5 sekuntia.

Maalaisjärjellä ajatellen tämä ei ole hyvä asia. Aloittelevat ravihevoset saattavat pötkiä alun niin kovaa kuin pääsevät, lopun minkä jaksavat. Hevonen on oppivainen eläin. Kun maitohapot ovat elimistössä muutaman kerran maalisuoralla tarpeeksi jyllänneet, se saattaa hyvinkin päätellä, että parempi ruveta säästelemään itseään lopussa.

Kuulee sanottavan, että tässä jyvät erotetaan akanoista, oikeasti hyvä hevonen kyllä kestää sen ja vain kovettuu. Pehmeäpäisempi puolestaan alkaisi antamaan joka tapauksessa periksi ennemmin tai myöhemmin. Näin asia varmaan on, mutta hevosenomistajalle tämä on kova sihti, jos ne oikeasti hyvät heti kättelyssä erotellaan näin raskaalla kädellä. Olet ostanut varsan, elättänyt sitä pari kolme vuotta. Kilpaura on vasta nupullaan, ja sitten sillä törröötetään menemään niin, että se heijastuu hevosen koko – näissä tapauksissa usein lyhyeen – loppu-uraan.

Tietysti siinä säästää rahaa, jos ajoissa huomaa, että tämä ei ole se oikea hevonen, jolla voitetaan suurkilpailu poikineen. Hevosenomistaja vaan helposti kokee, että vielä enemmän säästää, kun ei enää sekoa lainkaan koko ravitouhuun. Jokainen tietysti pyrkii saamaan itselleen parhaan mahdollisen hevosen, mutta suurkilpailujen voittajia on rajallinen määrä, ja jos vain niillä ajetaan kilpaa, niin ravipäivät jäävät vähiin.

Ravikilpailut ovat kuitenkin kilpailua. Vaikea on mennä kuskille sanomaan, että älä nyt aja kovin kovaa sillä hevosellani. Kun ylinopeudesta ei sakoteta (vaikka joskus tuntuu, että aivan hurjista ylilyönneistä näin olisi hyvä tehdä), eikä kärryihin laiteta nopeusrajoitinta, niin mikä avuksi?

Apu on itse asiassa jo olemassa. Volttilähdöissä loppu on menty keskimäärin lähes neljä sekuntia kovempaa kuin alku. Suomen ohjastajakuningas Mika Forss sanoo juuri ilmestyneessä Ravivalmennus-kirjassa:
”Jos sillä (nuori hevonen) ajetaan kymmenen ensimmäistä starttia voltista, niin on suurempi mahdollisuus, että se jatkaa kehittymistään pidempään”.

Ellet usko häntä, niin usko edes Isoa kirjaa: ”Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä (Matt. 19:30)”.

Sillä näin usein käy, kun ylivauhtia pudotellaan.