Osaoptimointia purkamaan

Tupakka-askit ovat kuulemma saaneet uudenlaiset varoitustarrat. Varmaankin on hyvä niin. Moni muukin asia ansaitsisi varoituksensa. Suomalaisen raviurheilun parissa tupruttavista myrkyistä ehdottomasti pahin on osaoptimointi.

Osaoptimoinnilla tarkoitetaan sellaisia päätöksiä, jotka yhdessä paikassa tehtyinä näyttävät perustelluilta ja usein taloudellisesti välttämättömiltä. Näillä päätöksillä saattaa olla kuitenkin saatuja hyötyjä merkittävästi suurempi negatiivinen vaikutus jossain muualla.

Ei raviurheilu ole ongelman kanssa yksin, suomalaisessa yhteiskunnassa osaoptimointia on paljon. Raviurheilun rakenne on niin monitasoinen ja monimutkainen, että mainitun kaltaisia tilanteita syntyy väistämättä.

Tunnettu esimerkki takavuosilta oli tietoverkkojen toiminta raviradoilla ja alan suurissa tapahtumissa. Raviratojen oman ansaintalogiikan kannalta ei ole ollut edullista edistää verkkopalveluiden käytön toimivuutta, sillä rata saa osuutensa vain totoluukuilla pelatusta pelistä. Tämä johti verkkopalveluiden käyttäjien turhautumiseen ja huonoon asiakaskokemukseen. Asiakkaan valinnanvapaus jäi toiseksi rakenteista johtuvan osaoptimoinnin edessä.

Suomen Hippoksen toimiva johto ja hallitus tekevät alkavan syksyn aikana merkittävän määrän päätöksiä, joissa parhaimmillaan voidaan purkaa alaa vaivaavaa ilmiötä.

Parhaillaan valmistellaan uutta tuotonjakomallia, jonka mukaan ensi vuoden alusta raviurheilun saama osuus uuden peliyhtiön tuotoista jaetaan alalla. Mallin on oltava sisällöltään sellainen, jonka Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy. Ministeriö vastaa myös rahanjaosta sekä sen valvonnasta, että rahat käytetään oikein. Raviurheilu on saanut rakentaa tuotonjakomallia ilmeisen rauhassa ilman ulkoista painetta.

Tästä tehtävästä selvittyään päätöksentekijöiden on huolehdittava siitä, että raviradat, hevosjalostusliitot, keskusjärjestö sekä sen omistaman Suomen Hevosurheilulehti Oy:n toiminta muodostavat mahdollisimman eheän ja mielekkäällä tavalla muutokseen reagoivan kokonaisuuden. Tehtävä ei ole helppo, ja samanaikaisesti hallitus tulee käynnistämään järjestön uuden toimitusjohtajan rekrytoinnin. Yksi suomen kielen loppuun kulutetuimpia sanoja lienee ”muutosjohtaja”, mutta juuri sellaista tekijää raviurheilu tässä tilanteessa tulee tarvitsemaan. Raviurheilun markkinointi on jatkossa kokonaan Suomen Hippoksen käsissä, vuoden alussa aloittava peliyhtiö ei sitä tee.

Historia osoittaa että kerran rakentuvien käytäntöjen muuttaminen ei tule olemaan helppoa. Edessä oleva tehtävä ei ole kuitenkaan mahdoton. On vain osattava kysyä jokaisesta päätöksestä, ottaako se huomioon suomalaisen raviurheilun kokonaisedun. Lajin sisäisillä raja-aidoilla ei rakenneta menestyvää raviurheilua.