Raveihin ja raveista pois
Pitääkö olla huolissaan, kun yhdyskuntasuunnittelun asiantuntija Ramboll lähestyy tiedotteella, jossa se antaa tarkanlaiset ohjeet Kuninkuusraveissa liikkumisesta?
Viesti pähkinänkuoressa kuuluu, että parhaiten pääset perille Vermoon joukkoliikenteen turvin ja että kannattaa tulla paikalle ajoissa ja suosia Leppävaaran asemaa, josta on lyhyt kävelymatka radalle sekä non-stoppina kulkevat bussit. Pienempää Mäkkylän asemaa Ramboll ei mainitse, mutta sen seisake on lähinnä ravirataa.
Parkkipaikkoja on lyhyen matkan säteellä 2000 kappaletta eli sangen rajoitetusti.
Ramboll huomauttaa tiedotteessaan, että Vermon alueella rakennetaan katuverkkoa, ja siitä syystä tienoolla on paljon työmaita ja poikkeuksellisia tiejärjestelyjä. Niille, jotka ovat tänä vuonna Vermossa vierailleet, alati muuttuvat työmaat eivät tule yllätyksenä. Ei sekään yllätys ole, ettei raviradan liepeitä saatu posauteltua miinakenttää esteettisemmäksi ennen kunkkareita. Työmailla on taipumus viivästyä aikatauluista, pienillä vähemmän, isoilla enemmän. Tähän tilanteeseen radan johto ei itse voinut vaikuttaa, vaikka mitä ilmeisimmin Espoon kaupungille painetta loikin. Luultavasti virkamiehet eivät ole ymmärtäneet tapahtuman suuruusluokkaa tai sitten tieto solahti tutulla kaavalla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vastauksena ylläolevaan kysymykseen: ei pidä olla huolissaan, sillä mikään ei ole muuttunut sitten Vermon edellisten Kuninkuusravien. Hevosurheilussa tiedotettiin liikennejärjestelyistä tuolloin osapuilleen samoin sanankääntein kuin tänäkin päivänä. Kuninkuusravien liikenneohjeena oli kehotus saapua paikalle ajoissa ja mieluiten julkisilla välineillä. Parkkipaikkoja oli järjestetty 10 markan päivämaksulla 2000 autokunnalle, sunnuntaille saatiin lisäksi 1200 autopaikkaa Maxi-Marketilta, jonka ovet olivat pyhäisin visusti säpissä.
Raveihin pääsee aina ja sieltä pois, mutta minuuttiaikataulua tuskin kannattaa tälläkään erää laatia. Kuninkuusravipäivien jälkeinen ihmissuman purku on kirvoittanut kitkeriä jälkikirjoituksia myös maakunnista eli ei niissäkään aina verrattomasti ole onnistuttu.
25 vuotta sitten Vermossa oli muuten keksitty metka tapa suunnistaa pisteestä toiseen. Taivaalla leijuneen oranssin suurilmapallon alla tarjoiltiin olutta, sinisen pallon alla pääsi syömään ja punaisen pallon kohdalla sijaitsi kuninkuusraviväen kohtaamispaikka.
Joskus yksinkertaiset keksinnöt ovat niitä nerokkaimpia, ja arvatenkin yksi jos toinen ravivieras saattaa viikonlopun aikana kaivata suurilmapallojen tuomaa selkeyttä sen hetkiseen elämänjärjestykseensä.
