Suljettujen ovien takana
Mediassa uutisoitiin hiljattain tapauksesta, jossa laukkajockey Dylan Capoche sai kilpailukiellon lyötyään hevostaan Australian Port Lincolnissa ennen lähtöä. Kisahevosten hyvinvointia edistäväksi ryhmäksi itseään kutsuva taho piti kilpailukieltoa liian lyhyenä. ”Ajatelkaa, mitä tapahtuukaan suljettujen ovien takana”, Coalition for the Protection of Racehorses -ryhmä kirjoitti Facebook-sivuillaan.
Ratsastajan toiminta oli ehdottomasti tuomittavaa. Kahden viikon tuomio oli liian lyhyt, ja ikävä julkisuus ansaittua. Mutta vihjailu siitä, mitä tapahtuu tallien suljettujen ovien takana, ei ole reilua. Sellaisella puolihuolimattomalla heitolla leimataan käytännössä kaikki hevosten kanssa toimijat. Se on epäreilua syyttävältä lähteeltä, ja epäreilua klikkiotsikoita levittäviltä medioilta.
Mitä siellä tallien suljettujen ovien takana sitten tapahtuu? Se on asia, joka kannattaisi viipymättä tuoda julkisuuteen. Levittää maailmalle vaikka hevosenomistajien, -hoitajien ja -valmentajien oma #metoo-kampanja, jossa tuodaan esiin kaikki se valtava työ, mitä hevosten eteen tehdään: anivarhaiset aamukaurat, tarhaus, karsinoiden siivous, metsälenkki tai hiitinajo, pesu, huoltotoimet, päiväheinät, mahdollinen hierojan käynti, korvien asentojen tarkkailu, rapsutukset ohimennen ja kaikki muut hevosille ja niiden elinympäristöön tehdyt normaalirutiinit. Niille talleille hevoset on hankittu sen takia, että niistä välitetään ja niiden kanssa halutaan tehdä yhdessä töitä. Suurimmalle osalle hevoset ovat perheenjatke ja erilaisine persoonallisine piirteineen äärimmäisen tärkeitä.
Miten helppo olisikaan laatia videokampanja tallin lukuisista puhteista, joissa hevonen vilahtaisi. Jakoja varmasti kertyisi, kun kyseessä ovat viehkot eläimet. Kannustan lämpimästi klippien tekoon ja niiden jakoon etenkin silloin, kun koko hevosalaa koetetaan mustamaalata.
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että aika moni hevosenomistaja tinkii omasta hyvinvoinnistaan hevosensa vuoksi. Silti kaikkeen, mihin ihminen liittyy, liittyy myös lieveilmiöitä. Sitä ei auta kieltäminen, eikä siltä voi ummistaa silmiään. Mutta lieveilmiöilläkään ei saa leimata jokaista ratsastajaa tai raviurheilijaa. Sosiaalisella mediallakin sietäisi olla vastuunsa siitä, millaista propagandaa se levittää, mutta tämä toive lienee hallitsemattomassa somekentässä turha.
Kerrataan vielä: äärimmäisiä poikkeustapauksia lukuun ottamatta suljettujen ovien takana lyödään korkeintaan ällikällä ne, jotka luulevat kaikkien kilpahevosten voivan huonosti.
