Syypää sun irvistykseen

Kultainen 80-luku ei kaikilta osin ollut kultainen. Viitseliäät lapset touhusivat intoa piukassa talleilla, mutta tuohon maailman aikaan todennäköisesti sattui nykyistä enemmän ylilyöntejä. Kesäksi laitumelle päästetyt varsat olivat vetovoimainen magneetti nuorille, jotka ottivat tilaisuudesta kaiken irti. Ilmaiset ratsastustunnit kauniina kesäpäivänä yksinkertaisesti houkuttivat liikaa.

Seurasin usein vierestä, kuinka tutut hevoshullut hyppivät kaksivuotiaitten ravurivarsojen selkään ja karauttelivat laitumella ilman päitsiä ja satuloita, kypäristä puhumattakaan. Itse olin moiseen touhuun aivan liian arka. Onneksi mitään ei noina kertoina sattunut, ei ihmisille eikä laiduntaneille varsoille.

Tallinpitäjille aika oli kuitenkin tätä päivää kultaisempi. Jos jokin onnettomuus pöllöillessä tapahtui, syitä ei vieritetty oitis heidän niskaansa – tai ainakaan samassa mittakaavassa kuin tänä päivänä. Silloin käytiin pyytämässä anteeksi, hävettiin ja nieltiin omat haavat mukisematta.

Se ravitalli, jolla itse pyörin riesaksi asti, oli aikaansa edellä. Hevosenomistaja pakotti ottamaan vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, ja asiakirja myös piti käydä esittämässä tallilla. Muuten ei ollut tontille asiaa.

Ajan henki on, että omat toilailut pistetään mieluusti muiden piikkiin. Kun pihassa on hevosia eikä niitä jatkuvalla syötöllä ehdi valvoa, saattaa tallialue hetkessä muuttua naapureiden, mökkiläisten tai ohikulkijoiden elämyspuistoksi, vaikka hevoset olisivat pihassa vain omaksi iloksi eikä mitään yritystoimintaa harjoitettaisi. Meille rantautuneen jenkkimeiningin mukaan mahdollisista tapaturmista vedetään silti tallinpitäjä helposti tilille, eikä ole lainkaan varmaa, miten käy, jos oikeuteen asti mennään.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Kielo Kestinmäki muistutti viime lauantaina Vierumäellä järjestetyssä Mitä uutta hevosalalla -tapahtumassa turvallisuusasiakirjojen laatimisesta. Se koskee ennen kaikkea hevosalan yritystoimintaa, muttei ole haitaksi kenenkään henkilökohtaisessa hevostoiminnassa.

Tilaisuudessa kuultiin esimerkkitapaus, jossa raviradalla järjestetyssä riehassa asiakas oli nousemassa koppakärryjen kyytiin hevosen seisoessa rauhallisena paikoillaan. Järjestäjät ohjeistivat, miten kyytiin tulisi nousta turvallisesti, mutta asiakas ei uskonut, kaatui ja mursi lonkkansa.

Onneksi tapahtumajärjestäjällä olivat asiakirjat ja vakuutukset kunnossa. Sillä heidän syynsähän se oli, ettei asiakas uskonut, vaikka oikeustaju vahvasti muuta väittäisi.