Ville ja Janne

Isäukko oli raviurheilun penkkiurheilija useamman vuosikymmenen. Hän hieman kyllästyi lajiin 90-luvulla ja vähensi harrastusta merkittävästi. Syyksi hän sanoi, että ravit ovat muuttuneet tylsiksi ”kun samat ukot ajavat joka hevosta.”

Perustelin hänelle lisääntyvää lainaohjastajien käyttöä raviurheilun kokonaisvaltaisella ammattimaistumisella, mikä taas kirkastaa lajin kuvaa, mutta hän huitaisi tälle kättään. Hänen mielestään lajin pääosanesittäjiin ei synny enää kunnollista sidettä, kun ei ole tunnistettavia valjakoita. On vain hevosia ja niiden alati vaihtuvia kuskeja.

Nostalgisiksi horinoiksi ukon jutut muuttuivat mielestäni viimeistään siinä vaiheessa, kun niissä alkoi vilahdella nimiä, kuten Leijari ja Matti Liukkonen tai Jixy ja Matti Saaranen.

Isäukko on ollut jo kauan vainaa ja minä olen katsellut lajia neljännesvuosisadan lisää. Todennäköisesti hän kuittaisi minulle nyt, että ”minähän sanoin”.

Ymmärrän valmentajia ja omistajia, jotka haluavat varmistaa hevosensa kilpailusuorituksen onnistumisen käyttämällä ammattimaista ohjastajaa. Itseasiassa niin teen itsekin.

Suomessa on vanhastaan loistavia ohjastajia, joille on matkojensa varsilta tarttunut myös runsaasti hevosmiestaitoja, ja nyt 2010-luvulla heitä täydentää ohjastajien nuori polvi, jotka hallitsevat suvereenisti nykyaikaiseen kilvanajoon kiinteästi kuuluvia taktisia kuvioita.

Silti minusta on aivan loistavaa, että juuri Ville Korjus ajaa Välähdystä. Erkon Pokaalissa valjakon lopputulos ei ollut ideaali, mutta nytkin Välähdys ja Korjus tekivät kilpailusta ikimuistettavan. Samalla tavalla kuten tekivät Turun kuninkuuskilpailusta kilpailun, silloin tosin paremmalla lopputuloksella. En yhtään epäile, etteikö vaikkapa taitavan, Suomessa eniten voittoja ajaneen, Antti Teivaisen käsissä Välähdyksen suoritukset olisi tasalaatuisempia. Kuitenkin väitän, että suurin osa raviyleisöstä on kiinnostuneempi, kun Korjus pysyy rattailla. Mies, joka voidaan välittömästi ja saumattomasti yhdistää oriiseen.

Samalla tavalla vaikka Jorma Kontio on yksi maailman kaikkien aikojen parhaita raviohjastajia, minua kiehtoo enemmän valjakko Elian Web ja Janne Soronen, kuin Elian Web ja Jorma Kontio. Raviurheilun yksi suurimpia luonnonvaroja on siihen sisältyvät tarinat, ja Elian Webin saagaan tuo aivan oman hohtonsa, ettei sen rattailla ole kaiken kokenut, nähnyt ja voittanut ohjastaja.

Tiedän, että on olemassa joukko, jonka mielestä olisi parempi, että Ville luovuttaisi Välähdyksen ohjat jollekin tai Elian Webia jatkossakin ajaisi ns. huippumies. Uskon kuitenkin, että äänekkyydestään huolimatta tuo sakki jää vähemmistöön. Suurin osa meistä ravifaneista toivoo: Ville ja Janne, pitäkää ohjista kiinni.