Vihjaajan nimi: Jani Kanerva

Kotirata: Teivo

Miten tulin ravien pariin: Päädyin viidentoista ikäisenä luokkakavereiden houkuttelemana raveihin 90-luvun alussa. Atmosfääri teki tuolloin vaikutuksen – kerrasta koukkuun.

Kosketus hevosiin: Osaomisteisia ja omia hevosia on ollut kymmenkunta, jotka juosseet joitakin 75-voittoja. Hevosen ohjat pysyvät käsissä, jopa muutoinkin kuin kävelyttäessä, mutta korttia en ole ajanut. Hienoimmat muistot liittyvät tammaan Brave Finn, josta tuli asiallisen kilpauran jälkeen erinomainen periyttäjä. Ikävä kyllä tamma menehtyi tänä keväänä 20 vuoden iässä.

Vihjehistoria: Tulin ensimmäisen kerran Hevosurheiluun töihin 1997, välissä toimin kymmenkunta vuotta ravi- ja vihjetoimittajana ensin Veikkauksen ja sen jälkeen Sanoma-konsernin kustantamassa Veikkaaja-lehdessä. Vihjetöitä olen tehnyt myös parin radan käyttöön.

Mitä pidät vihjaamisessa keskeisimpänä: Vihjaamisessa ja ravipelaamisessa kaiken a ja o on säännöllinen seuranta, toisinaan se voi tarkoittaa päivittäin useampaa ravitapahtumaa. Oikotietä ei ole. Ellet ole kartalla, se välittyy takuuvarmasti kriittisten lukijoiden silmiin.

Suosikkipelimuoto: Voittaja.

Paras keino pelata totoa voitollisesti: Säännöllinen seuranta plus saatavilla oleva monenlainen lisäinformaatio. Hevossilmää sekä kuskien ja valmentajien tuntemusta on hyvä olla pidemmältä ajanjaksolta, yksistään matematiikka ja kenkä- ja kärryinfon tuijottaminen ei riitä.

Esikuvasi vihjaajana: Ei ole.

Ikimuistoisin ravikokemuksesi:  Varennen ensimmäinen Prix d’Amerique -voitto 2001 ja vuotta aiemmin Vieskerin käsittämätön lähtölaukan jälkeinen nousu maalikameravoittoon Elitkampenissa. Radan varressa oli fiilis katossa – creme de la creme!

Vihjaajaesittelyissä Hevosurheilun vihjaajat kertovat itsestään ja suhteestaan raviurheiluun sekä pelaamiseen.