Susanna Granroth sen Amarokin otti, kukapa muukaan. Satulan alla tamma Anatevka. 

Pahin vastustaja, autofinaalin ensimmäisen kierroksen virheettömästi ja erittäin lupaavan oloisesti ratsastanut Hanna Tardiveau romahti toisella kierroksella. Wetrichta kielsi ja pudotti sen jälkeen kaksi puomia ja oli ulkona koko kisasta.

Janna Jensen ratsasti Bleu Ladylla kakkoskierroksella nopean nollan, mutta ei tarpeeksi nopean.

”Elämäni kalleimmat kymmenykset”, huokasi Jensen. ”Olisin voinut kääntää paremmin. Mutta huomenna olen jo paremmalla mielellä.”

Jäljellä oli enää yksi. Vaarallinen Granroth.   Granroth eteni niin  hitaan oloisesti,  että kollegat äityivät jo huolestuneina maiskuttamaan katsomosta lisää vauhtia. Mutta Granroth teki juuri sen, mikä tarvittiin.

”Uskomaton lyyli”, kuului katsomossa valistunut ja tässä yhteydessä myös ehdottomasti paras arvio yhden Granrothin hevosen, ori-Leopoldon omistajajoukoista, Burmeistereiden seurueesta.

Lehdistötilaisuudessa Jensen oli jo toipunut pettymyksestään. ”Otan revanssin SM:issä”, hän uhkasi.

”Joo, kyllä mä tiedän, että tää jossain kostautuu”, naurahti Granroth vastauksen.

Kolmas, Julia Engblom Verdillä, oli tyytyväinen tulokseensa.

”Hevonen on kuitenkin jo 16.”

Voittokolmikon yhteinen tekijä on valmentaja Sanna Backlund, Granrothin ja Engblomin valmentaja ja Jensenin paras ystävä.

Hän oli itse luokassa Wilhelminalla neljäs.

”No, mä nyt olen ratsastajana jo keski-ikäinen ja keskinkertainen”, Backlund veisteli. ”Toisin kuin nää mun pikkupallerot.”

Tulos