Suomalaisratsastuksen osalta olympialaiset ovat nyt ohi.

Niissä oli kaksi toisistaan eriävää tavoitetta, virallinen ja oma. Elmo Jankarin oma tavoite oli vähintään kymmenen joukkoon. Ihan pokkana, heti ensimmäisissä olympialaisissa ja koko elämän kolmansissa neljän tähden kisoissa, 23-vuotiaana, itse nuoresta hevosesta kouluttamallaan ratsulla.

Elmo ei ole sitä tyyppiä ollenkaan, joka lähtisi jo etukäteen pyytelemään anteeksi. Eikä jälkikäteen. Eikä tarvitse, maailmassa on nöyristelijöitä ihan riittämiin.

Kaikki me, jotka seurasimme Jankarin olympiarupeamaa vierestä, näimme, että oma tavoite ei ollut epärealistinen. Se olisi voinut onnistuakin.  Ihan jo siksikin, että Jankari on sisäistänyt urheilukilpailujen perusidean –  huippusuoritukseen pyrkimisen, itsensä ylittämisen, sitä kovemmin, mitä suuremmissa kisoissa ollaan.

Siinä vaiheessa, kun alkoi olla selvää, että korkeintaan viralliseen tavoitteeseen, 16 joukkoon,  oli enää pääseminen, Jankarin motivaatio koki kolauksen. Hän olisi halunnut enemmän, ei saanut, oli pettynyt ja myös sanoi sen suoraan, sen enempää sievistelemättä.

Siinä sitä on, asennetta.

elmo loppukuva

 

Lisää teemasta: Olympialaiset 2016