Carl Lewis jäi lähtökuoppiin, Rautavaara nousi tähdeksi
Olympiaurheilijat ovat inspiroineet myös raviurheilua.
Suomalaisen kestävyysjuoksun kunniakkaimmat ajat ovat ainakin juuri tällä hetkellä takanapäin. Niistä ajoista ammensivat myös hevoskasvattajat inspiraatioita varsan nimeämisissä. Olympiavoittajat Paavo Nurmi, Ville Ritola ja Lasse Virén ovat saaneet kaimansa raviradoille.
Aihetta sivuava knoppitiedon klassikko on tietenkin kenttäratsastuksen olympiakultaa Berliinissä 1936 voittaneen Ludwig Stubbendorffin hevonen Nurmi. Olettaa sopii, että juuri tuo lentäväksi suomalaiseksi ja juoksijoiden kuninkaaksi nimetty Paavo Nurmi on ollut vuonna 1925 syntyneen trakehnerruunan nimen takana. Nurmi oli juuri edellisvuonna juossut Pariisissa viisi olympiakultaa. Yhteensä hänellä oli niitä tuossa vaiheessa kahdeksan, ja määrä karttui vielä yhdellä Amsterdamissa vuonna 1928.
Ei Nurmen kotimaassakaan miestä unohdettu. Vuonna 1932 syntynyt tamma Nurmi elää tyttärenpoikansa Polariksen kautta edelleen usean ravihevosen sukutaulussa. Tällainen on muun muassa tälläkin hetkellä kilpaileva Huhutaro 26,7ake. Paavo Nurmen kova kilpakumppani ja viisinkertainen kultamitalisti Ville Ritola sen sijaan sai odottaa kaimaansa aina vuoteen 1990. Silloin Heikki Sipilälle Sahalahteen – samalle tilalle, jossa nyt valmentautuu ravikuningas Vitter – syntyi ruutupoikalainen orivarsa, joka sai nimekseen Ritola. Esikuvansa veroista tästä hevosesta ei tullut, 13 starttia ei tuottanut yhtään voittoa, ja ennätykseksi jäi 38,7ke.
Raviurheilun huiman nousukauden aika 1970-luvulla osui yhteen suomalaisen juoksun viimeisimmän kultaisen ajan kanssa. Lasse Virénin 5 000 ja 10 000 metrin voitot niin Münchenissa vuonna 1972 kuin Montrealissa vuonna 1976 eivät jääneet ravipiireissäkään huomiotta.
Victory Missionin jälkeläinen Viren syntyi Tanskassa vuonna 1973, mutta Suomeen ei koskaan tullut näin puhdasta kaimaa. Vuonna 1975 syntyneen Vireenin ja vuotta myöhemmin päivänvalon nähneen Virenin nimien juuri on kuitenkin hyvin selkeä. Kummastakin tuli juoksijaori, Vireni meni 28,5a ja Vireenistä tuli lajipiireissä lähes esikuvansa kaltainen legenda – kolminkertainen ravikuningas.
Myös ulkomaiset juoksijat ovat värittäneet Suomen kaviouria. Tsekkoslovakialainen Emil Zátopek nousi suomalaisten suureksi suosikiksi Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa. Hän voitti siellä 5 000 metriä, 10 000 metriä ja maratonin. Ravurikaimoista claythanoverilainen Zatopek jäi starttaamattomaksi, eikä vuonna 2009 syntynyttä A.T. Ekon poikaa Kivarin Zatopekiakaan ole ainakaan vielä radoilla nähty. SE-ori Zatopek Hoss on sentään kantanut kunniakasta nimeään komealla tavalla.
Kestävyysjuoksun lisäksi on suomalaisilla kaviourilla toki nähty muidenkin lajien olympiavoittajien kaimoja. Viime vuonna Rautavaara nousi jo 4-vuotiaana tähtijuoksijaksi. Valistunut veikkaus on, että kyseessä on juuri Lontoon vuoden 1948 keihäänheiton kultamitalistin Tapio Rautavaaran antama innoitus eikä esimerkiksi taidemusiikkisäveltäjä Einojuhani Rautavaaran.
Keskiraskaassa sarjassa Rooman vuoden 1960 olympialaisissa kultaa nyrkkeillyt Cassius Clay – myöhemmin Muhammad Ali – sai luovuttaa nimensä paitsi melko vaatimattomalle 19,9-aikaiselle claythanoverilaiselle orille, myös ”suomennoksen” nimestään yhdelle kaikkien aikojen hevosmiehistä.
Clay/Ali piti tapanaan antaa melko leveiltäkin kuulostavia lausuntoja otteluistaan, mutta puheilla oli myös katetta. Samaan tapaan Kaarlo Partanen letkautteli Vieterin ylivoimasta, ja hän saikin nopeasti liikanimen Kausalan Kassius.
Pikamatkoilla on suomalaisten juoksijoiden olympialainen kultamitalitili tyhjä, mutta neuvokkaat ravihevosten kasvattajat ovat ottaneet avuksi huippunimiä muilta mailta, niin idästä kuin lännestä. Neuvostoliiton Valeri Borzov voitti Münchenissa vuonna 1972 sekä 100 metriä että 200 metriä. Borzov, jonka toinen emä oli asiaankuuluvasti venäläinen Meg, sen sijaan jäi starttaamattomaksi.
Muutenkin näiden pikajuoksijoiden kaimojen päällä tuntuu olevan huono karma. Carl Lewis voitti viisi kultamitalia pikajuoksusta ja neljä pituushypystä, Advertiserin poika Carl Lewis ei tullut koskaan starttiin. Usain Bolt on tätä kirjoitettaessa voittanut seitsemän kultaa, vuonna 2011 syntyneen classicresponselaisen Boltin ura loppui viiden startin jälkeen voitoitta.
Kaksinkertaisen olympiavoittajan Donovan Baileyn hevoskaimaa saattoi hieman auttaa se, että sillä on kasvattajana Kalevan Kisojen 3000 metrin esteiden finaalissakin juossut Olavi Nisonen. Ei Baileykaan ollut silti lähellekään nimensä väärti, uran 16 starttia toi kaksi voittoa ja ennätyksen 17,5ake.
Keskimatkoilla suomalaisten menestys on ollut pikamatkoja parempaa, jo Paavo Nurmi voitti Pariisin 1500 metriä vuonna 1924. Kaksi muuta keskimatkojen olympiavoittajaa, Harri Larva ja Pekka Vasala, sen sijaan eivät ole päätyneet ravureiksi. Myöskään keskimatkojen ulkomaiset supertähdet kuten Sebastian Coe tai Kipchoge Keino eivät ole kelvanneet kasvattajille. Barcelonan vuoden 1994 kenialainen 800 metrin kultamitalisti William Tanui sentään on noteerattu, mutta temeläinen ruuna Tanui ei tullut koskaan starttiin.
Yksi tämän artikkelin henkeen todella osuva kaima päätyi kuitenkin kiertämään uskolla suomalaisia raviratoja. Montrealissa vuonna 1976 400 metriä ja 800 metriä voittanut kuubalainen Alberto Juantorena oli poikkeuksellisen kookas ja roteva juoksija, jonka pitkään askeleeseen toi oman mausteensa synnynnäinen lättäjalkaisuus. Niinpä häntä kutsuttiin kotimaassaan El Caballoksi, hevoseksi.
Vuonna 1977 nivalalainen Eero Sarja nimesi kasvattinsa Juantorenaksi. Nykysilmin sen ennätys 17,9a tai voittosumma 17 806 euroissa mitattuna ei tunnu kummoiseltakaan, mutta ruunan statistiikka 156 starttia totosijoin 16-20-12 kertoo jo tavallista paremmasta ja kestävämmästä hevosesta. Lähes vastaavan uran loi Juantorenan velipoika Pietro Mennea – vuoden 1980 Moskovan 200 metrin kultamitalistin täyskaima – joka 130 startistaan sai statistiikan 17-14-16, ennätyksen 17,4a ja rahaa 14 877 euroa.
