Jenni Sorjonen, 33, koki viime tammikuussa jotain sellaista, josta kuka tahansa hevosenhoitaja voisi paljastaa päiväunillaan unelmoivansa. Sorjosen hoitohevonen Up And Quick voitti sen kaikkein suurimman, Prix d’Amériquen.

Kun Haminasta kotoisin olevaa Sorjosta pyytää kertomaan itsestään, hän määrittää olevansa ”sellainen hevostyttö”. Hän ajautui aikanaan ensin ratsuhevosten pariin, mutta pian elämä kuitenkin heitti raviurheilun puolelle.

Suomessa Sorjonen työskenteli Heikki Torvisen tallissa.

”On hassua, että Hannu ja Jukka ovat nyt miehiä, ja kuuluvat suomalaisten ravikuskien parhaimmistoon! Muistan heidät ihan pikkupoikina”, Sorjonen sanoo.

Puhuessaan hevostyttö hymyilee silmillään. Hän kertoo pitävänsä ainakin tämän kesän taukoa hoito- ja valmennushommista.

”Palasin Suomeen, koska nyt oli hyvä aika sille. Tuntui, että pitää tulla käymään kotona”, Sorjonen sanoo.

Osasyy naisen paluulle oli se, että hänellä oli Suomessa kesän ajaksi työpaikka valmiina. Veljekset Wahlstenille Jokimaalle Sorjosen ohjasi hänen ystävänsä Sanna Kovalainen.

Asiakaspalvelutyö on Sorjosen mielestä hyvää vaihtelua perinteisille hevoshommille, ja hän kertookin viihtyneensä Lahdessa hyvin.

”Nyt joudun aamuisin laittamaan ripsiväriä ja harjaamaan hiukset”, Sorjonen nauraa.

Myös Sorjosen Sofi-koiran työpaikka vaihtui tallilta myymälään.

”Saimme Jennin lisäksi toisenkin uuden työntekijän”, Sanna Kovalainen hymyilee.

Sorjonen hoiti miljoonien arvoista Up And Quickiä viime syksystä lähtien. Vielä on epävarmaa, palaako hän tehtävään kesän jälkeen. Sorjonen sanoo, ettei ole oikeastaan ehtinyt miettiä asiaa, mutta tulevaisuutensa hän näkee joka tapauksessa jollain tapaa hevosiin liittyvällä alalla.

”Ilman muuta hevosmaailmassa. Se on ollut niin iso osa elämää, että en voi luopua siitä”, Sorjonen sanoo.

Hän kertoo, ettei ole juuri seurannut Suomen raviurheilua viime vuosina. Se ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö se olisi kiinnostanut. Huippuhevosten kanssa työskentely Ranskassa vaati niin paljon aikaa, että kotimaan uutisten seuraaminen oli yksinkertaisesti mahdotonta.

”En osaisi montaakaan hyvää suomalaista ravuria nyt nimetä. Kaikki tietävät, että ravitallilla työpäivät ovat pitkiä, eikä vaan ole ollut sillä tavalla aikaa. Siellä ollessani minun täytyi olla perillä niistä meitä vastaan kilpailevista hevosista.”

”Suomessa kuskien ja huippuhevosten taso on hyvä, että kiinnostavuudesta se ei siis ole ollut kiinni”, Sorjonen kertoo.

Jenni Sorjonen 022

Jenni Sorjonen palasi kotiin, koska sille oli nyt hyvä hetki. Kuva: Hanna Laakso

Franck Leblancin valmentaman Up And Quickin hoitaminen oli opettavaista suuren vastuun vuoksi.

”Sen jälkeen, kun Up tuli, siihen ei minun lisäkseni koskenut monikaan. Franck ajoi sillä hiittiä pari kolme kertaa kuussa. Totta kai sillä oli esimerkiksi joka toinen maanantai eläinlääkäri, että en sillä tavalla ihan vastannut kaikesta yksin.”

”Hoitajan työ on tärkeää, mutta hevosen täytyy olla olemassa hyvä, että siitä voi tulla Upin kaltainen. Huono hoitaja voi virheillään tosin pilata paljon”, Sorjonen sanoo.

Sinä aikana, kun Sorjonen työskenteli Leblancin tallissa, hän ehti pitää yhden vapaapäivän.

”Mutta kyllähän minä tiesin sen jo etukäteen. Jos hyväksyy huippuhevosen hoitotarjouksen, silloin sillä ei ole väliä, mikä viikonpäivä tai kellonaika milloinkin on. Silloin mennään ainoastaan hevosen ehdoilla.”

Suomalaisia hevosenhoitajia arvostetaan Sorjosen mukaan maailmalla edelleen valtavasti.

”Suomalaiset ovat luotettavia ja osaavia. Minua on usein pyydetty vinkkaamaan tutuista hevosenhoitajista. Ainakin Ranskasta löytyy suomalaisille hoitajille töitä niin paljon kuin vaan tekijöitä piisaa”, Sorjonen sanoo.

Suomen suurkilpailuviikonlopuista Sorjonen kertoo osallistuvansa Suur-Hollololan lisäksi kesän aikana ainakin Kuninkuusraveihin.

”Jaa koska olen viimeksi ollut siellä? En kyllä muista.. Ei kun hetkinen! Tutuari kilpaili silloin Kuninkuusraveissa, kun olin Heikillä töissä, silloinhan se oli!”

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran RaviPLUssassa 4. heinäkuuta 2015.