Lauantaina 50 vuotta täyttävä Minna Kauhanen myöntää hevosten olevan hänelle rakas elämäntapa.

”Hevosista saa hirveästi energiaa. Vaikka työ on raskasta, niin hevosten kanssa pääsee kokemaan pyyteetöntä rakkautta puolin ja toisin. Ne ovat umpirehellisiä, eivätkä feikkaa. Kun hevonen katsoo sinua, siinä on valtava voima”, hän puhuu lämpimästi eläinystävistään.

Kauhasten tallin menestys ei ole tehnyt uutterasta talliyrittäjästä tilastonikkaria tai totopelaajaa.

”Nautin eniten tallin päivärutiineista. Ravit ovat vain yksi herkkupala, joihin menen lähinnä tapaamaan ystäviäni. Ne ovat minulle ensisijaisesti sosiaalinen tapahtuma, jossa pidetään hauskaa ja nähdään ihmisiä. Toiset osaavat analysoida lähtöjä minua paremmin.”

Näin siitä huolimatta, että Kauhasten talli on säännöllisin väliajoin parrasvaloissa voitokkaiden hevostensa kanssa. Tällä hetkellä kuumimmin radoille odotellaan 09-aikaista Workout Wonderia, jonka otteet viime kauden päätteeksi ihastuttivat Ruotsissakin Elitloppet-spekulaatioiden arvoisesti.

On tallissa myös muita kiinnostavia nimiä, kuten eläkeruuna Womanizer S. Se valittiin Vuoden hevoseksi vuonna 2013. Samassa gaalassa Vuoden kasvattajana palkittiin Antti Lehtisalon Kuusaan Virma Oy, joka on tunnettu Ale-hevosistaan. Haastattelussa Lehtisalo totesi yhdeksi haaveekseen päästä myymään varsa Minna ja Jarno Kauhaselle.

”Ei siitä mennyt kuin kuukauden päivät, kun Antti soitti ja tarjosi Katie Alea meille”, Minna Kauhanen muistaa.

Kaupat tehtiin näkemättä, sillä varsa oli emänsä kanssa Tanskassa. Suomeen se tuli vasta opetusvaiheessa, puolitoistavuotiaana.

”Meidän piti monta kertaa käydä katsomassa, mutta aina se vaan jäi.”

Ensimmäinen yritys tuoda Katie Ale Suomen kamaralle epäonnistui. Tamma näytti luontonsa lastaustilanteessa.

”Se ei suostunut menemään kuljetusautoon. Sen kanssa harjoiteltiin – ja seuraava reissu onnistui.”

”Ihastuin Katie Aleen heti. Se on tosi ihana tyyppi. Sen kanssa kaikki on ollut kauhean helppoa, mutta vaikka se on kiltti ja seurankipeä, mikään lapanen se ei ole. Siinä on tammalle tarvittavaa ärhäkkyyttä, ja se pompottaa tarhakavereitaan miten sattuu.”

Nyt kolmivuotiaaksi kääntyneen Katie Alen tähtäin on syksyssä, eikä sillä ole vielä päästelty kovaa.

”Se on hyvässä lihassa”, Minna muotoilee.

Puolet siitä on myyty pari viikkoa sitten Kari Lähdekorvelle, mikä naurattaa tallin emäntää. Lähdekorpi kun ei hänen mukaansa järin perusta tammahevosista.

Toinen kaluston kolmevuotias on Sahara No Doubt, joka on Katie Alen kanssa samassa treenivaiheessa.

”Sekin on tavattoman hyväajoinen ja luonteikas. Aika näyttää, mihin sen kanssa päästään.”

Kun nainen saavuttaa viidenkymmenen vuoden kunnioitettavan iän, on usein välitilinpäätöksen paikka. Minna Kauhanen kokee, ettei hänellä ole sellaiselle tarvetta.

”En tunne itseäni henkisesti niin vanhaksi. Eikös se Matti Nykänenkin sanonut, että elämä on ihmisen parasta aikaa”, hän siteeraa ja juhlistaa merkkipäiväänsä pienimuotoisesti, tupaantuliaisiin yhdistettynä.