Nordic Equine Medication and Antidoping Committee on päättänyt, että bisfosfonaattien (Tildren, Osphos), varoaika nostetaan 60 vuorokauteen ensi vuoden alussa.

Tildrenin ja Osphoksen varoaika on ollut 30 vuorokautta. Varoaikamuutoksen lisäksi bisfosfonaatteja ei saa käyttää alle 4-vuotiaille hevosille.

Bisfosfonaatteja saa käyttää vain diagnoosin perusteella niihin indikaatioihin, jotka on valmisteyhteenvedossa määritelty. Niitä käytetään yleisesti sädeluunontuman ja nivelrikon hoidossa.

”Luu on muuttuva kudos, jonka normaaliin toimintaa kuuluu se, että osteoklastit hajottavat luuta ja osteoblastit rakentavat uutta. Bisfosfonaatit sekä vaikuttavat suoraan luun kiderakenteeseen ja hidastavat luuta hajottavien osteoklastien toimintaa. Niillä tiedetään olevan myös kipua lievittävä vaikutus”, Hippoksen eläinlääkäri Reija Junkkari taustoittaa.

Hänen mukaansa uusi sääntö on perusteltu, sillä lääkeaineen kipua poistava vaikutus on huomattavasti pidempi kuin entinen varoaika.

”Voi olla, että hoidettava vaurio pahenee, jos hevonen ei tunne siinä kipua. Näin voi käydä etenkin laukkahevosilla. Lääkeaineet sitoutuvat luuhun hyvinkin pitkäksi aikaa, joten varoajan pidentäminen on perusteltua myös valmentajan oikeusturvan kannalta.” Junkkarin mukaan bisfosfonaattien pitkäaikaisista vaikutuksista on tehty vain vähän tutkimuksia.

”Nuorella hevosella kehitykseen kuuluu, että luu muokkautuu. Lääkeaineet vaikuttavat luukudoksen tasapainoon, eikä tiedetä, voivatko ne esimerkiksi haurastuttaa luita myöhemmin. On myös meidänkin etumme mukaista olla varoaika-asiassa samassa linjassa muiden Pohjoismaiden kanssa.”

”Säännöt ovat sääntöjä, ja niitä on noudettava. Jokainen tässä pyrkii hoitamaan pestinsä mahdollisimman hyvin, ja toivottavasti myös asiantuntijat ovat tehneet niin ja tälle on hyvät perustelut”, valmentaja Tuomas Korvenoja toteaa varoaikamuutoksesta.

”Nykyinen suunta vain on se, ettei hevosia oikein pääse enää hoitamaan. Hevosista on tietysti pidettävä hyvää huolta, mutta urheilua on urheilua niin hevosilla kuin ihmisillä, ja eläinsuojelunkin etu olisi, jos varoajat olisivat järkeviä.”

Korvenoja peräänkuuluttaa lisäksi maalaisjärkeä varoaikarikkomusten käsittelyyn.

”Jäämärajoissakin pitäisi olla jokin kohtuus mukana. Jos jotain pieniä jäämiä löytyy, ne pitäisi arvioida maalaisjärkisesti. Onko jostain ollut todellista hyötyä vai puhutaanko vain teoriatasolla.”