Tästä on kyse

Kouluratsastuksen kannatusyhdistys KORK:n järjestämä Emile Faurien pitämä valmennustilaisuus myytiin loppuun.
Ruskeasuon maneesin katsomoon mahtuu 500 henkeä.

Artikkeli on julkaistu Hevosurheilussa 12.9.2014.

Kouluratsastaksen maajoukkuevalmentaja Emile Faurie piti klinikan Ruskeasuolla sunnuntaina. Punaisen langan voisi tiivistää sanaan ”eteenpäinpyrkimys”.

Eteenpäinpyrkimys on niin tärkeä ominaisuus, että jos sitä ei ole, vihelletään kaikki muu poikki, ja palautetaan eteenpäinpyrkimus.

GP:täkin näyttävällä kimolla, kymmenvuotiaalla Zerleone-ruunallaan (Kingston – Corleone), startannut kouluratsastaja Sophia Backlund sai lainata ratsuaan Faurielle klinikan aikana.

Faurie tarkkaili ensin ratsukkoa kymmenisen minuuttia, totesi ruunan eteenpäinpyrkimyksen hieman puutteelliseksi ja ravin etupainoiseksi. ”Nyt teen jotakin, mistä vannoin, etten sitä tee. Aion ratsastaa tätä hevosta ja katson, saanko sen hieman nopeammaksi pohkeelle”, hän totesi ja kävi hakemassa kypärän päähänsä.

”Ei kannata kiihdyttää tempoa, jos hevonen menee etupainoiseksi, sillä se ei ole oikeaa eteenpäinpyrkimystä. Joskus kannattaa ottaa ravi verryttelyssä päinvastoin hetkellisesti pieneksi, vaikka ravista sitten tulisi hieman vaatimattomampikin. Sillä jos katsotaan, kun esimerkiksi Totilas työskentelee ja verryttelee kotonaan, se näyttää pullealta pikku ponilta. Areenalla kuva onkin sitten ihan toinen”, Faurie opasti.

Zerleone ei ollut ratsastajanvaihdoksesta aivan tyytyväinen, sen huomasi vihaisesti huiskivasta hännästä ja jännittyneestä olemuksesta.

Faurie käytti aktiivisesti pohkeita, laski ohjat löysälle ja piti kätensä aivan paikoillaan.

”Pyydän sitä hyväksymään jalkani ja irroittautumaan niistä. Kuten lasten kasvatuksessa, myös hevosten kanssa on aika ajoin käytettävä hieman auktoriteettia.”

Zerleone oli ymmällään ja ryhtyi ravin lisäämisen sijaan tarjoamaan jopa passagea, mikä Faurien mukaan on yksi tapa väistää apuja. ”Hevonen on hieman yllättynyt. Varmaankin osittain siksi, että koska olen mies, minulla on enemmän voimaa”,  Faurie analysoi, antoi muutaman terävän potkun kannuksella ja pyysi paria reipasta laukka-askelta herättääkseen eteenpäinpyrkimyksen.

”Se kysyy, että mitä hittoa oikein meinaan, mutta alkaa ymmärtää. Tämä hevonen on erittäin laadukas, jopa kansainvälistä GP-ainesta, ja se pystyy kyllä olemaan vastaanottavainen. Ratsastaja ei myöskään saa olla liian ahne. On otettava se, minkä hevonen pystyy sillä hetkellä tarjoamaan. Mutta siitä periaatteesta en luovu, että minun jalkani määräävät hevosen takajalkoja.”

Siirtymiset alkoivat pikku hiljaa mennä jonkinasteisesti läpi, mutta sen verran kovaluontoinen Zerleone pani hanttiin, että Faurien oli parinkymmenen minuutin kuluttua pidettävä tauko.

Hän huokasi ja pyyhki otsaansa.

”Hevosen kehon ominaisuudet on saatava käyttöön, ja palvelualttius on siinä välttämätöntä.  Aina sitä ei hevosessa kuitenkaan ole. Jos niin on, palvelualttius pitää asentaa hevoseen, vaikka hevonen kuinka viestittäisi  että ”piss off”, häivy sieltä! Esimerkiksi tämä hevonen on ruunattu melko myöhään, ja luonteessa on tiettyä kovuutta”, Faurie totesi.

Eteenpäinpyrkimyksestä klinikalla puhuttiin lähes kaikkien osallistujien kohdalla.

”En voi sietää nähdä kävelevää hevosta, jonka ratsastaja joutuu koko ajan naputtamaan pohkeilla lisää vauhtia”, Faurie totesi alkuun. ”Antakaa jalkojenne riippua ja koettakaa vaikuttaa hevoseen istunnalla.”

Faurie varmistaa heti valmennussession alkuun, että hevoset ovat avuilla. ”Hevoset kävelevät nyt pitkin ohjin, mutta niiden on pysyttävä tietyssä formaatissa, eräänlaisessa kuvitteellisessa boksissa. Tämä boksi on sellainen, että hevonen kävelee pitkänä ja rentona, venyttää kaulaansa ja kävelee mahdollisimman hyvin. Käynti on erittäin tärkeä askellaji, jolla arvokisoissa voitetaan ja hävitään mitaleja.”

Faurie totesi maailmalla olevan edelleen meneillään kiihkeä keskustelu rollkurista. ”Hevosen on oltava happy athlete, mutta jos hevonen on hieman kuolaimen takana, ei se mikään maailmanloppu ole. Kunhan hevonen vain hyväksyy kuolaimen tyytyväisenä”, Faurie muotoili. ”Valmennusmetodeissa on pidettävä mieli avoimena ja muistaa, että kaikki me olemme tässä lajissa ja tällä alalla siksi, että me rakastamme hevosia”, hän jatkoi.

Happy athlete on tärkeä käsite jopa tuomareita ajatellen.

”Jos ajatellaan maailman top-hevosia, parhaat tuomaripisteet saavat ne hevoset, jotka näyttävät siltä, että tekevät asiat mielellään.  Esimerkiksi Valegrossa ei näy tuomarin silmään lainkaan resistenssiä, ei huiskivaa häntää, eikä mitään muutakaan vastaavaa.  Kilpa-areenoilla on hevosia, jotka piffaavat korkeammalle ja ovat jopa teknisesti parempia kuin Valegro, mutta ne eivät näytä yhtä tyytyväisiltä. Tuomarit ovat ihmisiä ja he haluavat nähdä tyytyväisen näköisiä hevosia.”

Miten sitten saa tyytyväisen näköisen hevosen? Se on onnistuneen valmennuksen tulos.

”Fyysisesti oikein valmisteltu hevonen on tällainen happy athlete.”

”Hyvä tekninen ratsastaminen on asia, jota tässä tavoitellaan. Olen itse oppinut asiani maailman huipuilta urani aikana. Ei ole mitään yhtä ainoaa systeemiä, vaan on monta tapaa onnistua.”

Faurie haluaa, että treenaaminen pysyy yksinkertaisena ja loogisena, myös hevoselle.

”Keep it simple! Kuunnellaan hevosta ja päätellään, onko se ymmärtänyt, mitä siltä pyydetään. Tarvittaessa vaihdetaan tapaa, jos nykyinen tapa ei jollakin hevosella tuota tulosta.”

Faurie sanoo olevansa kevyen ravin suuri fani. Samoin hän ilmiselvästi kannattaa reippaanlaista tempoa siinä.

”Kevyt ravi on hyvä askellaji siksi, että siinä hevonen antaa takajalkojen rullata ja selkänsä rentoutua, jolloin hevosen läpiratsastus on helpompaa. Takajalat linkittyvät suoraan selän läpi ratsastajan käsiin.”

Faurie neuvoo ratsastamaan kevyessä ravissa tiukan suorat tiet ja tarkat kulmat. ”Mennään saksalaiset, ei suomalaiset kulmat”, hän hauskuttaa. Kulmiin ”saksalaisittain” siksi, että kun niihin mennään reippaahkosti, ohjaskäsi pehmeästi ja hiljaa sään päältä, hevonen joutuu hetken miettimään, miten kulmasta selviää. Tämä on omiaan ryhdistämään ja mobilisoimaan sen kehoa.

 

Siirtymisiä, siirtymisiä

Siirtymisiä ei voi koskaan tehdä tarpeeksi, eikä varsinkaan liikaa. Siirtymisharjoituksia Fauriella on varastossaan vaikka kuinka monta erilaista.

Siirtyminen käynnistä laukkaan ja takaisin ilman, että hevonen käynnissä tiputtaa selkäänsä ja veltostuu, on hyödyllinen harjoite. Sen voi tehdä ympyrällä siirtyen laukasta käyntiin, minkä jälkeen käynnissä väistätetään takaosaa ulospäin ja nostetaan taas laukka. ”Hyvä harjoitus koota hevosta ilman, että tarvitsee tehdä se ohjilla. Kokoaminen on liikettä eteenpäin, ei taaksepäin”, Faurie muistuttaa. Tämän jälkeen kevyessä ravissa edelleen isommalta ympyrältä pienemmälle ympyrälle ja takaisin. ”Tasainen ohjastuntuma molemmilla käsillä. Tärkeintä on ratsastaa kaiken aikaa eteenpäin kohti kuolaimia, ei toisin päin. Ja jalkaa!” Faurie kannustaa. ”Hevosen on ymmärrettävä, että kun pyydetään eteenpäin, se myös tarkoittaa eteenpäin. Ja kulmaan!”

 

Kiitä hevosta

Loppuverryttelyssä venytetään eteen ja alas. Samalla hevosta voi kehua.

Faurie painotti, että hevonen ei opi rankaisemalla, mutta ei myöskään millään kovin monimutkaisella tavalla kiittämällä.

”Ei se tajua, jos sille sanotaan, että ’piffaa kuin Totilas, niin mami rakastaa sinua’. Hevonen ymmärtää kiitoksena, kun sen antaa hetken vain olla. Ja se oppii hyvin sujuvista toistoista, jotka tapahtuvat rauhallisessa mielialassa.”

”Suomenkielessä on tämä ihana sana, bra”, Faurie toteaa ja venyttää sanaa niin, että siinä on vähintään viisi a-kirjainta.

”Mitä, eikö se olekaan suomea? No, silti se on hyvä sana!”

Emile Faurie antoi Zerleonelle ”pohjeoppitunnin”.Emile Faurie antoi Zerleonelle ”pohjeoppitunnin”.
Ei näin! Faurie näyttää miten hevosta ei saa rentoutumaan.Ei näin! Faurie näyttää miten hevosta ei saa rentoutumaan.
Pohjeoppitunti ei hevosta varauksetta miellyttänyt.Pohjeoppitunti ei hevosta varauksetta miellyttänyt.

Liian vähän hevosvoimia

Emile Faurie kaipaa Suomen kouluratsastusjoukkueelle hevosvoimia.

Emile Faurie kaipaa Suomen kouluratsastusjoukkueelle hevosvoimia.

Brittivalmentaja Emile Faurie totesi, että MM-kisoissa ”saavutettiin tavoite suurin piirtein”.

”Tavoite oli tietysti kultamitali, mutta siihen emme tällä kertaa kuitenkaan yltäneet”, hän vitsaili.

Puolitoista vuotta suomalaisia seurannut Faurie alleviivasi, että ratsastustaidoista ei ole kyse.

”Suomen joukkueen naiset, jotka kaikki lisäksi ovat hyvin kauniita naisia, herättivät positiivista huomiota Normandiassa”, hän paljasti. ”Jos saisin jotenkin ostettua heille nyt Valegron, Totilaksen ja Damon Hillin, me hakisimme kultamitalin heti seuraavista kansainvälisistä mestaruuskisoista.”

Ongelma on siinä, että suomalaisilta puuttuu hevosvoimia. ”Kylmä fakta on, että meillä ei ole riittävän kaliiperin vanhempia hevosia.  Lupaavia nuoria on onneksi kasvamassa tilalle ja olen ymmärtänyt, että muutamalla ratsastajalla alkaa aivan pian siirtyminen uusiin, nuorempiin hevosiin”, Faurie analysoi.

”Maailman kouluareenoilla on kuitenkin niin käsittämättömän laadukkaita hevosia, että emme voi haaveilla tällä hetkellä pärjäävämme niille.”

Ensi vuosi on EM-vuosi ja Olympiakvaalien hankintavuosi.

”Suomalaisten mukaanpääsyä tulee häiritsemään myös, että hevosenvaihtokuukaudet osuvat ensi vuodelle. Helppoa kvaalien hankinta ei missään tapauksessa tule olemaan, mutta optimisti minussa haluaa ajatella, että se voisi kuitenkin olla mahdollista.”

Loistava esimerkki isokaliiperisesta hevosesta on Eevamaria Porthan-Broddellin nuori hotlinelainen tamma Hotmail K.

”Tässä hevosessa on se, mitä tarvitaan. Sillä on niin valtava ravi, niin massivinen mekanismi, että koska se on noin nuori, sen rytmi välillä jopa katoaa, mutta siinä ei ole mitään outoa. Ei vain saa pyytää liikaa, että hevosen itsevarmuus säilyy.”

Myös laukka on iso. ”Pitäisin tuon laukan isona, ettei se vain mene pilalle. Valegrokin koulutettiin niin, ettei sen isoa laukkaa koskaan koottu liikaa. Nythän se pystyy menemään diagonaalin laukanvaihtoja joka askeleella siinä isossa, mahtavassa laukassaan ja saa kymppejä.”