"Ei tästä pääse hota-pulverillakaan eroon", Riikonen naurahtaa lajin koukuttavuudelle viitaten 60-luvulle asti käytettyyn särkylääkkeeseen.
Lapsuudessaan lähellä Porin ravirataa asunut Riikonen tempautui mukaan hevosten kavioiden kopseeseen. Hän kävi uransa alussa Aarne Nymanilla, Erkki Rajajärvellä ja Heikki Korvella.
"Joukan" ensimmäinen työpaikka oli AK-talli, jonka jälkeen hän työskenteli Kalle Spinkkilällä ja Aulis Tyyskällä.
"Spinkkilässä pääsin ajamaan Hilun-Valttia ja ajoin sillä jonkun startinkin", Riikonen mainitsee.
"Jouni Riikonen valmentaa hevosia työkseen" otsikoi Hevosurheilu 18.6.1993. Hän oli tuolloin alle kolmekymppinen ja maan tuorein ammattivalmentajalisenssin saanut henkilö, asemapaikkanaan Kokemäki. Siihen mennessä hän oli jo ehtinyt treenata Reino Hakanpään ravureita kuusi vuotta. Hakanpää omisti menestysravuri Angeliquen läpi kilpailuiän, ja Riikonenkin pääsi silläkin ajamaan.
Vuonna 1995 Riikonen muutti Porin ratatalleille, jotta pääsi valmentamaan ympärivuotisesti rataoloissa. Laman vaikutukset kuitenkin koettelivat Suomea.
"Jotenkin hevoset vähenivät ja siihen hommaan väsyi. Lopetin sitten, ja olin muissa hommissa. Hakanpäällä mulla oli pari heppaa, ja harrastelin niillä."
Nykyinen paikka Riikosella on ollut 13 vuotta ja nyt on omia kasvattejakin. Ajohevosia Viasveden pehmeälle sannalle on neljä, yksi lemmikki ja lisäksi Antti Tupamäellä kimppahevonen Maryam. Sen emä Venli oli Riikosella kolmen kuukauden ikäisestä ja saavutti tämän viime vuosien suurimman onnistumisen, kun se juoksi Killerin Trio-finaalissa 10 000 euron arvoisen voiton.
"Venli oli tosi lahjakas, oikein tosi lahjakas, mutta sillä meni jänne toistamiseen. Toivotaan, että se antaa varsoillaan menestystä."
Omat lapset Santeri ja Janina eivät ole hevosalalla, mutta tyttärentytär Lina vaikuttaa jakavan saman kiinnostuksen vaarin kanssa.
Jouni Riikonen on tietoinen, että Heppa-järjestelmä näyttää hänen voittomääräkseen 199. Tasaluku oli mennä jo rikki Kankaanpäässä Sorellella.
"Se oli jo liki, mutta Sorelle ei tajunnut vastata. 25 ajettiin viimeinen puolikas ja hävisin sen lähdön", Riikonen harmittelee.
Riikonen hahmottelee, miten 200. voitto otetaan perheen kasvatilla, Marjut-vaimon nelivuotiaalla Lissiellä.
"Tykkäisin voittaa landenpaukkulaisella. Sillä kun pääsee kilauttamaan, tuntuu sydämessä asti", Riikonen makustelee. "Antaa mennä sitten reippaampaa, tiäksää, ettei mene edes tarkalle. Mitä mä olen hevosten kanssa ollut, ei mulla tollasta ole ollut ikänä."