Artikkeli on julkaistu Hevosurheilussa 12.9.2014.
Väkirehut ovat nimensä mukaisia väkeviä ja ravintoainetiheitä rehuja. Niitä käytetään hevosten ruokinnassa silloin, kun energiantarve on niin suuri, että katsotaan, ettei ruoho tai heinä riitä.
Perinteisesti väkirehulla tarkoitetaan viljoja, jotka ovat nurmikasvien siemeniä. Hevosen ruokinnassa pääasiallinen vilja on kaura. Kauran siemeneen on pakkautunut kaikki se ravinto, jonka nurmikasvi nimeltään Avena (erilaiset kaurat) tarvitsee voidakseen lähteä itämään ja kehittymään. Kauran, kuten kaikkien viljojen, ravintosisällöstä suurin osa on tärkkelystä. Kaurassa on muihin viljoihin verrattuna kuitenkin merkittävä määrä proteiinia ja myös rasvaa, jolloin tärkkelyksen määrä muihin viljoihin verrattuna on suhteessa pienempi.
Tänä päivänä ruokinnan uusimpana trendinä on nutrigenomiikka. Se on tiede, jossa tutkitaan miksi ravintoaineet vaikuttavat eri lailla eri yksilöillä. Toinen avaintermi on geeniperimän mukainen ravitsemus, jossa yritetään pitää syöminen jollakin eläinlajilla mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Ihminen on evoluutiossa kehittynyt siten, että ei pysty kuitua juurikaan ravinnokseen käyttämään. Hevosen kohdalla tiukka geeniperimän mukainen ruokinta puolestaan johtaisi pelkkään ruoho- ja heinäruokintaan. Hevosen ruoansulatuselimistö on nimittäin miljoonien vuosien aikana evoluution rattaissa kehittynyt hyödyntämään kasvien kuituja, jopa korsiintunutta ja puutunutta osaa, selluloosaa. Nämä ravinnon osat pilkkoutuvat hevosen paksusuolessa mikrobitoiminnan seurauksena. Hevosen ruoansulatuksen hyvä terveys on pitkälti sen paksusuolen mikrobien terveyttä. Hevosen paksusuolen mikrobitoiminta häiriintyy, jos sinne kulkeutuu liiallisissa määrissä vääränlaista ravintoa, kuten tärkkelystä.
Maatalouden tutkimuskeskus MTT:n erikoistutkija, dosentti Markku Saastamoinen, on vuosien mittaan kirjoittanut ja luennoinut hevosen väkirehuruokinnasta ympäri Suomea ja maailmaa. Saastamoinen on julkaissut useita artikkeleja lihavuuden aiheuttamista ongelmista hevosilla. Tällä hetkellä Saastamoinen on erityisen kiinnostunut nutrigenomiikasta, geenien ja ravitsemuksen yhteispelistä hevosten ja muiden eläinten ruokinnassa.
Miten nykytiedon perusteella pitää suhtautua kauran syöttämiseen? Onko kaurasta tullut hevosruokinnassa kirosana, niin kuin kärjekkäästi tavataan sanoa?
Markku Saastamoinen vastaa.
Mitä on geeniperimän mukainen ravitsemus?
”Eläimiä ja ihmisiä voidaan ravita ja ruokkia yksilöllisesti. Esimerkiksi, jos näillä on todettu perinnöllinen altistuminen jollekin sairaudelle tai jokin perinnöllinen sairaus, kuten diabetes tai hevosilla metabolinen oireyhtymä. Tällöin on kyseessä räätälöity ravitsemus ja rehuannoksen koostaminen.”
”Myös hevosrodun mukaan voidaan suunnitella ja toteuttaa erilaisia ruokintoja sen mukaan, mihin rodut ovat sopeutuneet tai millainen on tietynrotuisten hevosten kasvu. Hevosen ruokinta on muuttunut aikojen saatossa myös sen mukaan, millaisia rehuja on ollut käytettävissä eläinten ruokintaan.”
Mistä kohdasta lajinkehitystä katsotaan, että oikea tieto saadaan? Onko hevosen geeniperimän mukainen ravinto tilanteesta ”500 000 vuotta sitten” vai nuorempaa?
”Hevosen kesyttämisen, eli domestikaation, jälkeen 6000-8000 vuotta sitten ihminen otti ohjakset käteensä. Sen jälkeen hevosen ruokinta on muuttunut. Vuosituhansien aikana ruokinta on vaihdellut sitä mukaa kuin käyttötarkoitus on vaihtunut. Vähitellen on livuttu ruokintoihin, jotka eivät ole hevoselle luontaisia, kuten väkirehujen (viljan) käyttö suurina määrinä. Ihminen on lisäksi ottanut omat mieltymyksensä mukaan nykyhevoselle. On haettu myös ruokinnan helppoutta.”
Kuinka nopeasti tällaiset asiat muuttuvat?
”Hevonen on edelleen ruohonsyöjä ja sopeutunut kuitupitoiseen rehuun, vaikka pystyykin luonnonolosuhteissa muuttamaan rehuvaliotaan tarjonnan mukaan.”
Miksi väkirehua ylipäätään käytetään hevosten ruokinnassa? Eikö nurmirehu riitä?
”Väkirehuja käytetään nopeina ja tehokkaina energianlähteinä silloin, kun karkearehujen energiapitoisuus ei riitä työtä tekevälle hevoselle.”
”Kuumentaako” vilja, niin kuin väitetään? Jos, niin mikä fysiologinen ilmiö taustalla on?
”Vilja ei kuumenna. Kysymys on energian kokonaissaannista ja suhteesta hevosen kulutukseen ja myös siitä, kuinka syöty energia sulaa ja myös miten se sitten kulutetaan.”
Mitä haittavaikutuksia viljaruokinnalla on?
”Hevonen kyllä pärjää karkearehu - väkirehuruokinnalla, eli heinä-vilja -ruokinnalla, oikein hyvin, kunhan ruokinnassa on riittävästi karkearehua suhteessa väkirehuun ja tärkkelyksen kerta-annos pidetään tarpeeksi pienenä. Se voi olla enintään kaksi grammaa (1–2 g) tärkkelystä elopainokiloa kohti per ruokintakerta.”
”Rehun sisältämän tärkkelyspitoisuuden perusteella voi laskea, kuinka paljon jotakin rehua voi kerralla syöttää.”
Viljaruokinnan yhteydessä puhutaan toisinaan ”amylaasiongelmasta”. Mikä se on?
”Lienee kysymys siitä, että hevonen tuottaa ruoansulatuskanavassa tärkkelystä pilkkovaa amylaasientsyymiä vähän verrattuna sekaravinnon ja viljan syöjiin, kuten sikaan ja ihmiseen. Tämän vuoksi hevosella on rajallinen kyky hajottaa tärkkelystä. Kun ohutsuolessa erittyy vain niukasti amylaasia ja jos tärkkelysannos (vilja-annos) on suuri, tärkkelys ei pysty hajoamaan ohutsuolessa, vaan sitä kulkeutuu paksusuoleen. Tästä aiheutuu ruoansulatuksellisia ongelmia.”
Ovatko rehun sokerit ongelma?
”Hevonen tuottaa ruoansulatuksessaan paljon sokereita hajottavia entsyymejä, eli se on hyvä sokereitten hyväksikäyttäjä. Laidunruoho sisältääkin joskus yli 20 % sokereita. Se ei aiheuta hevoselle mitään ongelmia, kun hevonen syö pienissä erissä pitkin päivää, eikä suurta määrää kerralla, kuten saattaa tapahtua, kun hevoselle syötetään liian suuria kerta-annoksia heinää tai säilöheinää.”
Entä ruoansulatus? Miten rehun ainekset kulkeutuvat syöjän energiaksi?
”Ruoansulatus on rehujen pilkkoutumista eli hajoamista ruuansulatuskanavassa ja sisäelimissä imeytymiskelpoiseen muotoon. Energianlähteitä ovat hiilihydraatit, jotka pilkkoutuvat imeytymiskelpoisiksi yksinkertaisiksi sokereiksi, joita hevonen käyttää energiaksi. Rasvat pilkkoutuvat rasvahapoiksi. Hiilihydraateista kuidut imeytyvät haihtuvina rasvahappoina, jotka muuttuvat sokereiksi, lähinnä glukoosiksi.”
Miten ja missä väkirehu sulaa?
”Hevosen syömät rehut sulavat ohut- ja paksusuolessa. Ohutsuolessa hiilihydraateista sokerit ja tärkkelys, rasvat ja valkuaisaineet entsyymien avulla. Kuidut sulavat paksusuolessa mikrobien tuottamilla entsyymeillä. Kivennäisiä imeytyy ohutsuolessa ja paksusuolessa. Myös mahalaukussa on mikrobitoimintaa.”
Mistä se riippuu missä suolen osassa mikäkin rehu sulaa?
”Se osa tärkkelyksestä, joka ei ehdi hajota ohutsuolessa, menee paksusuoleen ja hajoaa siellä.”