"Olen tyytyväinen elämääni, vaikka olen kasvanut orpona isän kuoltua vuonna 1942. Pärjättiin äidin kanssa puutteellisista olosuhteista huolimatta suhteellisen hyvin, äiti piti pojistaan hyvän huolen. Isällä oli ollut aika hyvä hevonen, ori Kiusanhenki, sitä käytettiin siitoshommissakin Soinin alueella jonkin verran. Sieltä isän puolelta kai nämä hevosgeenit on minulle periytyneet.
Töitä oli katteltava, jos meinas leiväs pysyä. Ei Soinissa siihen aikaan ollut töitä tarjolla, mehtätöihin menin ja motilla olen ollut pienestä lähtien. Hakkuuhommat alkoivat puikkoilemaan, mutta hevosmiehille olisi ollut kyllä töitä.
Vuonna 1962 ostin ensimmäisen hevoseni. Löysinkin hyvän työhevosen, siitä piti maksaa 200 000 markkaa, tavallisia hevosia oli myynnissä 100 000:lla. Tykkäsin ostamastani hevosesta, se oli 5-vuotias Paavin jälkeläinen, iso komia tamma 164 senttiä korkia. Se oli hevonen parhaimmillaan, meni vaikka seinästä läpi. Ajoin sillä mehtäajoja Keuruun suunnalla seitsemänä talvena. Kesän aikana ruokin hevosen hyvin, niin sitten se jaksoi vetää talvella isojakin kuormia. Oli minulla joskus reen päällä mottimettässä 11,5 mottia puutavaraa, huono hevonen ei sitä kuormaa vedä.
Olen ollut Ruotsin puolellakin mehtähommissa, hyvin siellä suomen kielelläkin pärjäsi, päättelin etten ruotsia opettele, ei minusta ikänä siirtolaista tule. Olen Ruotsin puolelle tehnyt useampia reissuja, joskus tehtiin vuodenkin pituisia keikkoja. Olin miehistä nuorin, jotka täältä Ruotsiin mehtätöihin meni, mutta hyvinhän siellä selvittiin.
Jo nuorena poikana ihailin naapurin tyttöä Inkeriä, joka asui kivenheiton päässä meidän kotitalosta. Inkerin kanssa kihiloohin mentiin 16.5.1959. Meillä on hyvä perhe, kaksi tytärtä ja yksi poika.
Inkeri on meillä ollut tallityttönä, hän vastaa hevosten ruokinnasta ja yleensä valjastaa minulle hevoset valmiiksi, kun minun selkä ja jalat on aika huonossa kunnossa.
Kokonaisuutena, kun katson elettyä elämää, olen onnellinen. Töitä on tehty lapsesta alkaen, olen saanut hyvän vaimon ja hyvät lapset, ja kun siihen lisätään vielä ravikuningatar Velin Vinke, enempää ei voi odottaa."
Tykästyin heti varsaan kun näin sen, pieni ja siro, kuin lampaankakku.Aarne Halla-Aho Velin Vinkestä
"Velin Vinke oli kolmen kuukauden, kun ostin sen Alavudelta Heikki Salolta. Tykästyin heti varsaan kun näin sen, pieni ja siro, kuin lampaankakku.
Varsan kanssa edettiin rauhallisesti, paljon varsaa käsiteltiin, taluteltiin ja jalkoja nosteltiin. Seuraavana kesänä Vinke (puhuttelunimi kotona) laitettiin kärryjen eteen, ja kaikki pelasi kuin vanhalla hevosella. Kaksi- ja kolmevuotiaana ajeltiin rauhallisia pikkulenkkejä, ja siinä totesin, että nyt Aarnella on juoksija. Vaikka on pienen kokoinen, on muuten sopusuhtainen rakenne.
Kolmevuotiaana ajettiin opetus- ja koelähtö, missä mentiin 52,9-vauhtia. Neljävuotiaana alkoi vauhtia löytymään, vanhaa miestä aivan hirvitti. Kun Vinkelle antoi vähän löysiä, niin vauhtia löytyi. Jari Rintala ja Jukka Kolkka aluksi ohjastivat Vinkeä. Pieni takapakki tuli seitsemänvuotiskaudella, kun hankkarivammaa korjailtiin.
Siitä eteenpäin olikin sitten sitä hevosmiehen juhlaa, ajettiin kilpaa vielä 12-vuotiaanakin. Sitten päätettiin Inkerin kanssa, että eiköhän tämä riitä Velin Vinken osalta. Tamma oli pirteä ja söi hyvin ja teki meille kolme varsaa, joista Hallan Poika 25,5 on pärjännyt parhaimmin. Ei meinata vieläkään Inkerin kanssa ymmärtää sitä, että saimme näin hyvän hevosen talliimme.
Velin Vinke sai näyttelyissä I-palkinnon, vaikka korkeutta oli vain 149 cm. Muuten rakenne oli sopusuhtainen ja luonne täydet kymmenen pistettä. Uskon, että Velin Vinke on kuningatarkilpailun voittaneista tammoista pienin, mutta maasta se pieni ponnistaa. Ilman yhteistyötä Antti Teivaisen kanssa ei varmaan tällaiseen lopputulokseen olisi päästy."
"Vinke oli päivät pihalla ja yöt pääosiltaan tallilla. Kuolinpäivän aamulla, kun Inkeri meni talliin, hän totesi, että iltakaurat on syömättä. Vinke päästettiin ulos, mutta kaikesta näki, että kaikki ei ole kunnossa. Puolenpäivän paikkeilla Vinken kunto heikkeni nopeasti ja sen liikkuminen oli hidasta. Puolen tunnin kuluttua voimat loppuivat.
Velin Vinke haudattiin kotipihaan. Joka kerta kun haudalla pysähdytään ja Vinkeä muistellaan, tahtoo tippa tulla silmään. Paljon on hyviä muistoja, kyllä Jyväskylän Kuninkuusravit tulee usein mieleen. Paljon olemme saaneen Vinken kautta uusia ystäviä Kuninkuusravienkin puitteissa, ja nyt kun Vinke siirtyi vihreimmille laitumille, on ystävät muistaneet meitä.
Velin Vinke oli hevosena täydellinen. Se oli helppohoitoinen, mutta kyllä se oman arvonsa myös tiesi. Myös taloudellisesti Velin Vinken palkintorahat auttoivat meitä, tällaisen pienen maatilan tuloilla ei kovin paljoa juhlita.
Mieleen on jäänyt Soinin kunnan järjestämät kansanjuhlat Soinin keskustassa. Uutta ravikuningatarta tuli katsomaan tuhansittain ihmisiä, Soinin silloinen kunnanjohtaja Reino Määttä oli tyytyväinen juhliin. Liikennekin piti siirtää kiertotielle, kun keskusta oli täynnä juhlavieraita."
Aarne Halla-Aho
Reino Haanpään kirjaamana
Aarne Halla-Ahon Velin Vinke kuoli 24-vuotiaana kotitilallaan Soinissa 15.6.2024.
Velin Vinke aloitti kilpailemisen neljävuotiaana hyvällä menestyksellä ennätyksellä 31,7. Viisivuotiskausi jatkui hyvissä merkeissä, 18 startista voittoja kertyi kahdeksan. Antti Teivaisen ohjastamana Velin Vinke juoksi ennätykseen 23,5.
Kuusivuotiaana rattailla istui Ari Kela, ja Forssan Kuninkuusraveissa käytiin ottamassa tuntumaa. Vauhti olisi riittänyt aina kärkisijoille saakka, mutta kahdessa lähdössä laukka pilasi mahdollisuudet. Seuraava vuosi Vinkellä meni Aarne Halla-Ahon mukaan sairastellessa, oikean takajalan hankositeestä löysi Antero Tupamäki sanomista.
”Puolisen vuotta ajelin Vinkellä vain kävelyä, aamuisin laitettiin hevonen kärryjen eteen. Meillä oli sänkipelto, mitä ei oltu syksyllä käännetty, siinä oli tasainen pohja ja hyvä ajella. Vähän meni ajatukset synkäksi, kun sänkipellolla ajelin ja tuumailin mielessäni, että tähänkö ne unelmat kaikki kaatui. Kengityseppä Ari Anttila Perhosta minua lohdutti, että kyllä nuon hyvä hevonen tuollaisesta pienestä vammasta paranee”, Aarne Halla-Aho muistelee.
”Vinkelle alkoi olla painetta ja se olisi halunnut juosta, mutta sain onneksi pidettyä itteni ja hevosen rauhallisena. Kerran kuukaudessa käytiin Tupamäellä ja hän sanoi joka kerta, että Velin Vinke on toipunut hyvää vauhtia, jatka Aarne vain kävelyttelyjä samaan malliin, kyllä tästä hyvä tulee.”
Seuraavana kesänä kahdeksanvuotias Velin Vinke oli kunnossa. Startteja ajettiin 22, joista voittoja tuli 10 ja voittosummaa komeat 84 000 euroa. Jyväskylän kuningatarseppele tuli lopuksi tiukan kilpailun jälkeen samalla kokonaisajalla toiseksi tulleen B. Helmiinan kanssa. Velin Vinken päätösmatkan 3100 metrin voitto ratkaisi kokonaiskilpailun voiton Soiniin.
Vuonna 2009 Velin Vinke kilpaili 26 kertaa, voittoja kertyi 10 voittosumma kasvoi 89 000 eurolla. Kuningatarkilpailussa Lappeenrannassa tamma sijoittui viidenneksi.
Velin Vinken kilpaura jatkui aina vuoteen 2012 saakka. Startteja kertyi yhteensä 149, voittosummaa komeat 300 950 euroa.
Reino Haanpää