Mietitäänpä hetki, kuinka moni yli 200 000 euroa ansainnut suomalainen ravuri on elänyt lähes koko elämänsä samassa pihapiirissä kasvattajiensa omistamana ja valmentajana? Lista on varsin lyhyt, vielä lyhyemmäksi se muuttuu kun kriteereihin lisätään "tappotuomion saanut emä" ja "mahdollisimman halpa isäori". Jos Aslakin tarina olisi elokuvakäsikirjoitus, se ei menisi tuottajaportaasta läpi. "Eihän tuollaista tapahdu", tokaistaisiin vain saatesanoiksi.
Jixy, Isla J Brave ja Aslak - näistä lämminveriravureista keskustellaan joka päivä jossain päin Suomea. Aslakin kohdalla menestyksen muisteluihin liittyy poikkeuksellisen usen "entä jos" -kysymyksiä. Entä jos Aslak ei olisi kärsinyt allergioista, jotka tekivät sen kilpailemisen keskikesällä käytäännössä mahdottomaksi? Entä jos Aslak olisi juossut kilpailu-uransa jostain eteläisen Suomen kilpatallista? Sodankylästä matka Vermon lauantain raveihin alkoi torstaina ja takaisin kotipihassa retkue oli maanantaina. Kaikesta tästä huolimatta Aslakin kilpaura oli ja on ihmisten muistoissa tarumainen. Se on aikuisten hevosihmisten satu joka sattuu olemaan totta.
Mauri Uusitalo katsoo hänen ja Kaija Piirosen elämän hevosta silmiin ja hymyilee. Uusitaloa ei harmita Aslakin kilpauralla kuin yksi asia. Toki noita entä jos -kysymyksiä saa käydä läpi varsin usein niin Sodankylän väen kuin kauempaa saapuvien vieraiden kanssa.
"Kyllä tähän tielle tulee matkalaisia Aslakia katsomaan ja monte tulevat praataamaankin. Aslakin kilpauran ajalla syntyi paljon tuttavuuksia. Erityisesti jäi mieleen mies joka toi aina Oulussa hevoselle pestyjä porkkanoita. Kun Aslakin juoksut oli juostu hän poikkesi aina Tenolle matkatessaan porkkanat mukanaan", Uusitalo kertoo.
Talo on Uusitalon lapsuudenkoti. Hevosia oli isälläkin, hyviäkin. Eloa on pihapiirissä nytkin. Kolmevuotias ruuna Flourlake Casanova (Don Giovanni - Erotic Lady) on joutunut Aslakin oppiin. "Se alkoi näyttää merkkejä siitä ettei tottelisi ihmistä. Muutama päivä Aslakin kanssa tarhassa ja se on kuin ihmisen mieli", Uusitalo myhäilee.
Uusitalo on niitä raviharrastajia joita ei voi kutsua amatööreiksi. Hevosista on miehellä monenlaista kokemusta. Siitäkin ratsain valmennetusta joka päätti juosta useampaan kertaan lentopalloverkon ali karistaakseen miehen selästään. Tarinaa on mukava kertoa sillä hevosen tahto ei toteutunut.
Aslakin tuntee koko raviurheileva Suomi eikä Lapin ihmeruuna jättänyt kylmäksi Ruotsiakaan. Sweden Cupin kakkossija Elitloppet-viikonloppuna erottuu Uusitalon muistoissa ainutlaatuisena. "Solvalla pitäisi jokainen kokea. Ruotsissa on toisenlaista, Bodenissakin kannustetaan eri tavalla kuin meillä", Uusitalo toteaa.
Toisessa tarhassa Wilima (Don Giovanni - Wild Fox) valmistautuu illan Sodankylän Yöttömän yön ravien kahdeksanteen lähtöön. Kolmevuotias suomenhevostamma Suhlun Santra (Joihuri - Super-Soma) on Uusitalon mukaan vauhdeiltaan lupaava.
Aslak on Sodankylälle sitä mitä ruuna Reipas oli Varpaisjärvelle. "Aslakin myötä hevosia ja talleja tuli enemmän, ihmiset saivat sen uskon että täältä meiltäkin päin voi menestyä", Uusitalo kertoo.
Aslak katselee maailmaa Torvisen kylän tutuista maisemista levollisena ja hyväkuntoisena. Allergiavaivat ovat ilmestyneet kylkiin jälleen. Ilmeisimmin itikoiden takia iho rikkuu niin ettei hevosta voi tähän vuodenaikaan laittaa valjaisiin. Entä jos. Niinpä Yöttömän yön ravit jäävät Aslakilta tältä kertaa kokematta. Viime vuonna "Lapin jättiläinen" nähtiin Rovaniemen T75-raveissa vetämässä esittelyjä. "Se alkoi pörräämään, ajatteli pääsevänsä taas kisaamaan", Uusitalo naurahtaa.
Ai että mikä oli se ainoa asia joka Uusitaloa jäi Aslakin kilpauralta harmittamaan? "Oulu Expressin voitto jäi niin lähelle".
Lue lisää Aslakin ja Sodankylän Yöttömän yön ravien tapahtumia ensi keskiviikon Hevosurheilusta.