Viime vuonna 90-vuotispäiviään vietti yksi maailmankirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista, englantilaisen A.A. Milnen luoma Nalle Puh. Tuo Puolen hehtaarin metsän sympaattinen satunnaissankari on rakastettu juuri siksi, että hän muistuttaa hauskasti ihmistä noloimmillaan, sympaattisimmillaan ja pöhköimmillään.
Suomalaisella raviurheilulla on edessään etsikkoaika, jonka se voi käyttää erilaisten satuhahmojen tapaan. Peliyhtiöiden yhdistämisestä ja Fintoto Oy:n myynnistä seuraava ravialan taloudellisten edellytysten paraneminen vaatii viisautta ja malttia.
Kaapissani on kaksitoista hunajapurkkia ja ne ovat kutsuneet minua jo tuntikausia. En kuullut kunnolla kun se Kani puhui ja puhui mutta jos kaikki ovat hiljaa paitsi ne kaksitoista purkkia, niin minä ehkä kuulen mistä päin kutsu tulee.
Suomalaisen raviurheilun historia on täynnä hetkiä, jolloin alan ulkopuolelta tullut ylimääräinen rahoitus on käytetty uskoen alan jatkuvaan kasvuun. Monesti olosuhteiden kehittäminen kuluttajien näkemyksiä kuulleen on noissa päätöksenteon vaiheissa unohdettu.
Kun hankkii hunajaa ilmapallolla, oleellista on että ei anna mehiläisten huomata, että joku on tulossa.
Milnen tarinoiden jännite syntyy lyhytjänteisten ja usein hyvin itsekeskeisten ratkaisujen ja eri-ikäisten lukijoiden oman ymmärryksen välisestä ristiriidasta. Nalle, joka juuttuu kaninkoloon syötyään itsensä turpeaksi hunajasta, on sadussa sympaattinen ja saa koko metsän väen yhdessä tuumin kiskomaan häntä pois suuaukolta. Toisin nallelta itseltään jää huomaamatta, että väki saattaa olla enemmän huolissaan Kanin kuin Puhin viihtyvyydestä.
Puh ei ole erityisen suuriälyinen mutta hänelle käy aina parhain päin.
Sadun maailma on ystävällinen, hömelömpääkin kanssakulkijaa tuetaan ja satujen tarinoissa kaikuva nauru on aina hyväntahtoista.
Lupaa minulle, että muistat, olet paljon urhoollisempi kuin uskot, paljon vahvempi kuin uskot ja paljon viisaampi kuin uskot.
Satujen tarinat ovat kuitenkin opettavaisia. Itseusko ja kyky lukea ympäröivää maailmaa realistisesti ja samaan aikaan oivaltavasti ovat länsimaisen satuperinteen avaimia onnistumiseen. Saduissa pitkäjänteinen toiminta palkitaan lopulta, ja ennen aikojaan hunajansa hotkinut jää ihmettelemään tyhjiä purkkeja.
Parasta ei ole hunaja, vaan hetki ennen hunajaa.
Lainaukset A.A.Milnen ja muiden kirjoittajien Nalle Puh -tuotannosta.